Kesän 2020 retkikohteeksi sovimme jo hyvissä ajoin syksyllä 2019 Saltfjellet-Svartisenin kansallispuiston Norjassa. Koronakevään aikana Norjaan pääsy oli vaakalaudalla matkustusrajoitusten vuoksi ja ehdimme suunnitella korvaavan retken Suomen yliperällekin. Norjaan matkustus kuitenkin vapautui sitten kesäkuussa. Ruotsin matkustaminen sen sijaan ei, joten ajomatkasta tuli melko pitkä, noin 1200 km suuntaansa.
Saltfjellet-Svartisenin kansallispuisto oli meille ennalta aika tuntematon, hankimme alueen maastokartat, lisäksi internetissä oli alueesta tietoa. Kirjailija Harri Ahosen teos Pohjois-Skandinavian vaellusreitit antoi myös tietoa alueen reiteistä ja tuvista. Kansallispuistossa on melko paljon merkittyjä reittejä sekä tunturitupia, mutta arvelimme omatoimiretkeilyynkin sopivaa aluetta löytyvän. Puistoon pääsee joka suunnalta, itse päätimme lähteä vaellukselle Tollådalenin parkkipaikalta puiston pohjoisosasta. Puiston alueella sijaitsee useita jäätiköitä, suurimpana kaksiosainen Svartisenin jäätikkö. Lisäksi etukäteistietojen mukaan talven lumimäärä tuntureilla oli ollut runsas ja lumen sulaminen hidasta, vesistöllisiä esteitä kävelylle oli siis odotettavissa, toisaalta ylempänä tunturissa lumi helpottaisi kulkua.
Tiistaina 14.7.2020 herätys klo 05:00, lähdimme autoilemaan kohti pohjoista klo 06:00. Matkalla pidimme kahvitaukoa Kolarissa, samalla tankkasimme auton ja ostimme ruoanlaittoa varten 5 l vesikanisterin kaupasta. Sonkamuotkassa pidimme myös taukoa, nauttien pullakahvit eurolla. Kilpisjärven kaupasta ostimme vielä matkaeväitä. Rajalla Norjan poliisi tarkisti henkilöllisyystodistukset. Skibottenissa meren rannan parkkipaikalla pidimmekin sitten pidemmän tauon, jolloin laitoimme kolmen ruokalajin aterian (pastapussi, purkkilihapullat, kinkkupasteija-juustoleivät) ja sen päälle keitimme kahvit ja söimme pullaa. Narvikissa tankkasimme taas autoa.
Narvikin pohjoispuolella Haalogalands silta 1533 metriä, josta tietullimaksu 90 NOK
Autolautta Skarbergetissa
Skarbergetissa jouduimme odottamaan hetken autolauttaa, jolla matkustimme meritse noin 7 kilometriä Bognesiin.
Lasku 18,30€ (180 NOK)
autolautan edestakaisesta käytöstä saapui vasta 9.5.2022. Perillä Tollådalenissa loppumatka oli soratietä, parkkipaikalla Gammåga puron varrella olimme klo 00:33. Poistuimme autosta ja kokosimme varusteet mukaamme, sitten vaelsimme n. 30 metriä ja pystytimme teltan. Juustoleipien ja Reiter metsästäjän pata-aterian jälkeen aloitimme levon n. klo 02:00. Yöllä satoi.
Tollådalenin parkkipaikka - Ørfjellryggen
Korkeuskäyrä Tollådalenin parkkipaikka - Ørfjellryggen
Keskiviikkona 15.7.2020 herätys klo 10, Reiter pasta naudaliha ja paprika, leipää, kahvia, pullaa. Vaelsimme takaisin autolle ja viimeistelimme rinkat retkikuntoon. Punnitus jäi tekemättä, arviolta rinkat painoivat 22 ja 21 kg. Lähdimme kävelemään klo 12:11, aluksi merkittyä polkua pitkin nousua tunturiin koivikossa. Sade oli loppunut jo yöllä ja oli puolipilvistä, kohtalaista tuulta, lämmin sää.
Nousu laaksosta puurajalle
Nousu oli melko jyrkkää ja tasaantui vasta puurajalla kun saavutimme Reinhornskaret satulan. Pidimme tässä taukoa, uhkaavan sään selkenemisen vuoksi aurinkovoiteen laitto oli aiheellista. Seuraavaksi ylitimme Harondalselva-puron kiviä pitkin. Nousimme sitten Steinskaret-satulaan. Satulasta katselimme jään peittämää Nordre Bjøllåvatnet järveä. Olimme nyt saavuttaneet ylätunturimaaston, missä kulkeminen on esteetöntä ja helppoa, joten saatoimme poiketa merkityltä reitiltä. Korkeuden säilyttäen kiersimme järven pohjoispäätä, pidimme välillä suklaapatukkatauon. Sitten etenimme kaakkoon kohti Ørfjellryggen selännettä pyrkien välttämään ylempää järviltä laskevat isommat purot, maasto oli kivistä ja lumista. Pyrkimyksenämme oli päästä 1751 m korkean Ørfjellet tunturin likelle, tunturi on kansallispuiston korkein huippu ja mahdollisesti voisimme koettaa sen huiputusta jatkossa. Päästyämme yli 1000 metrin korkeudelle alkoivat telttailun mahdollisuudet näyttää vähäisiltä maaston kivikkoisuuden vuoksi, lumialueetkin olivat jo laajoja. Niinpä päätimme etsiä leiripaikan ja hetken etsiskelyn jälkeen klo 18:32 pääsimme pystyttämään teltan 1036 m korkeudelle pienen lammen rannalle. GPS näytti kävelymatkaksi 15,15 km. Leiripaikalta oli mukavat näkymät Ørfjelletin suuntaan. Reiter pasta carbonara oli iltaruokana. Sen jälkeen siirryimme ulkoalueelle kokeilemaan dronen lennätystä.
Maisemaa toisella Leiripaikalla
Tuuli vähän liikaa ja drone tuntui välillä lentävän tiehensä, mutta palasi sitten. Levolle laskimme klo 21:05. Yöllä oli vähän viileää.
Ørfjellryggen - Ørfjellet - Låpptåvaggetjahtsa
Torstaina 16.7.2020 herätys klo 06, Reiter Currykana riisillä, kahvit, keksiä, pullaa. Aurinkoinen sää, joitakin ohuita pilviä, ei tuulta juurikaan. Liikkeelle klo 08:07. Nousimme lumikenttiä pitkin ja vesistöjä kiertäen Ørfjelletin lounaispuolelle satulaan reilun 1200 m korkeuteen. Pidimme tässä taukoa, söimme suklaapatukat ja lennätimme dronea. Tuuli yltyi, pian sää pilvistyi ja tuli sadettakin, mutta ei paljoa. Lähdimme sitten nousuun kohti Ørfjelletin huippua, rinkat jätimme satulaan. Nousurinne oli jyrkkää kivikkoa alkuun, muuttui sitten jyrkäksi louhikoksi. Sää parani taas, rinteen kivet kuivuivat. Kumma kyllä, kivet eivät pahemmin liikkuneet.
Ørfjelletin huippu 1751 metrin korkeudessa
Kiivetessä piti ajoittain käyttää käsiä apuna ja 1425 metrin korkeudella totesimme, että vaellussauvoista oli enää haittaa, jätimme sauvat siihen, pitäen samalla patukkatauon. Rinne jatkui louhikkoisena ja välillä oli kalliotakin. Käsiä sai pian käyttää jatkuvasti tasapainon tukena ja välillä kiipeämiseenkin. Tuumasimme, että ei ollut enää kävelyhuippu tämä, meno oli enemmänkin konttaamista. Nousun loppuvaiheissa piti mennä aivan tunturin etelärinteen oikeaan laitaan, mistä pääsi harjanteelle. Sitä pitkin pääsi vähän matkaa, sitten pystyi taas vasemmalta kiertämään ja pian olimmekin huipulla. Arvioimme nousun olleen haastava ja pohdimme, miten olisi laskeutumisen laita. Huipulla valokuvailimme hetken, maisemat olivat hyvät, söimme myös suklaapatukat.
Ørfjelletin rinteeltä kuvattua
Laskeutuminen menikin sitten melko helposti, toki pitkälti nelivedolla sekin. Satulassa rinkkojen luona taukoilimme ja söimme taas suklaapatukat. Teltan paikkoja ei lähimailla näkynyt, näkyi vain lunta ja viettäviä kivikkorinteitä. Niinpä oli tarpeen jatkaa kävelyä. Arvelimme telttailun olevan mahdollista Lönstindvatnetin luona Låpptåvaggetjahtsa laaksossa, koska järvi sijaitsee tunturijonon läntisellä, vähälumisemmalla puolella. Reittimme kulki kahden lähes 1300 m korkean tunturisatulan kautta, pääosin lumella. Matkalla piti syödä vielä suklaapatukka. Laskeuduimme sitten Låpptåvaggetjahtsa laaksoon,
Leiripaikkaa sai etsiä
kivikkoista ja lumista oli sielläkin, teltan paikkaa sai hakea, mutta se löytyi. Klo 19:32 leiriydyimme 1077 m korkeudelle Lönstindvatnetin itäpuolelle pienemmän järven laskupuron varteen, matkamittari näytti 31,48 km. Reiter metsästäjän pata ja suolapähkinöitä tarjoiltiin iltapalana. Kasvojen pesua suoritimme purossa. Aurinko paistoi vielä iltasella, mutta läntisessä taivaanrannassa näkyi iltaruskoa, muistelin lukeneeni jostain, että se enteilisi huonompaa säätä huomiselle.
Låpptåvaggetjahtsa – Kvitsteindalen
Korkeuskäyrä Låpptåvaggetjahtsa – Kvitsteindalen
Perjantaina 17.7.2020 herätys klo 06. Reiter kanamakaroonipata, kahvit, keksiä. Pilvinen sää, ei sadetta, tuulta kohtalaisesti, ei kovin lämmin. Liikkeelle klo 08:14. Nousimme etelän suuntaan 1158 m korkealle tunturin harjanteelle, kulku kävi lumella helposti.
Luminen laakso edessäpäin
Laskeutuminen seuraavaan laaksoon oli loiva, suuntasimme järven 963 m itäpuolelle laakson vedenjakajan seudulle, siellä ei todennäköisesti olisi kovin suuria puroja lumen alla. Laskun aikana näimme kaksi hirveä, nekin näkivät meidät ja laukkasivat hangella laakson pohjalle ja laaksoa pitkin itään poistuen näkyvistämme. Ylitimme laakson, Niesskemvaggetjahtsa, sitten nousimme taas etelän suuntaan pieniä järviä väistellen. Pidimme patukkatauon järven 1025 m rannalla. Laskeuduimme pian Semskdalen laaksoon, jälleen vedenjakajaa kohti suunnaten, lumi peitti laakson pohjaa, vesistöistä ei ilmennyt haittaa. Tavoitteenamme oli leiriytyä vasta seuraavassa laaksossa, joten nousimme nyt lounaan suuntaan kohti Fetterbakk tuntirin pohjoispäätyä. Tällä suunnalla vastaamme tulisi hieman isompi puro, joka laski ylempänä olevista järvistä. Totesimmekin puron varsin runsasvetiseksi,
Lumisilta isomman puron yli
mutta lumisilta näytti olevan käytettävissä ja pääsimmekin sitä pitkin puron yli. Istahdimme sitten tauolle. Suklaapatukoita syödessämme alkoi hieman runsaampi vesisade ja laitoimme kuoritakit päälle. Tunturin päädyn ohi päästyämme sade voimistui, joten laitoimme vielä kuorihousut ja kuorihanskat ylle. Kuljimme Fetterbakk tunturin länsilaitaa nousten ylemmäksi kohti 1100 m korkeudella olevaa satulaa. Saavutimme pilvet ja näkyvyys loppui täysin, lunta ja pilveä vain näkyi. Tässä vaiheessa GPS-laitteesta katsoimme suuntaa. Laskeuduimme kohti Kvitsteinelva jokea, alempana alkoi olla lumetonta maata, näkyvyys lisääntyi, joten telttapaikan hakukin mahdollistui. Sopiva leiripaikka löytyi klo 15:30 aikaan 893 m korkeudelta pienen puron varresta, Kvitsteinelva oli noin 100 metrin päässä. Kävelymatkaa oli takana 48,12 km. Reiter stroganoff riisillä sekä suolapähknöitä syötiin varhaisena illallisena. Kuorivaatteet olivat märät, muuten kaikki ok. Sade jatkui koko yön, tuulta oli vain vähän, ei ollut kylmä. Tämän tyyppisen sään vallitessa teltassakin on aika kosteaa johtuen kondensaatiosta.
Kvitsteindalen - Austergilvatnet - Gilatinden
Lauantaina 18.7.2020 herätys klo 06, Reiter pasta, naudanliha ja paprika, kahvit, keksiä. Sade oli juuri lakannut, tuuli oli hieman virinnyt, pilvet olivat ohenemaan päin. Auringon paistetta ilmeni, joten kuivattelimme kuorivaatteita ulkona ja odottelimme teltankin kuivumista. Lopulta purimme leirin ja pakkasimme rinkat. Tässä vaiheessa heräsi kysymys siitä, missä mahtoivatkaan olla silmälasit. Hetken muistelemisen jälkeen ne löytyivät rinkkaan pakatun sisäteltan pyykkinarulta. Liikkeelle klo 09:03. Laskeuduimme alas kohti Bjöllådalen laaksoa, siellä näet piti oleman silta laakson pohjan joen yli, ilman siltaa ei kyseistä jokea voi ylittää, ainakaan näin alkukesästä. Saavutimme tunturikoivikon ja samalla merkityn vaellusreitin. Etenimme reittiä pitkin pusikon läpi ja totesimme sillan olevan paikoillaan.
Näkymää vesistön yllä
Sillan yli päästyämme pidimme taukoa ja kokeilimme taas dronen lennättämistä ja kyllähän se lensi. Söimme suklaapatukat. Sää parani edelleen ja oli jo varsin aurinkoista ja lämmintä. Tarkoituksemme oli nyt nousta laaksosta lännen suuntaan Lappflyttarskardet solaan lähes 800 m korkeuteen ja jatkaa siitä länteen. Nousimme ensiksi jyrkästi ylös, sitten viistosti solaan. Porolauma laidunsi solan toisella puolella. Kuljimme Tespvatna järvien pohjoispuolelta ja ylitimme Langtjönna järvestä lähtevän puron kiviä pitkin. Ennen seuraavaa nousua pidimme tauon syöden suklaapatukat. Porolauma ravasi editsemme ylemmäs tunturiin. Sinne suuntasimme mekin, Austergilvatnet järven pohjoisnurkkaan suunnaten, arvelimme siellä olevan teltalle paikka. Leiriydyimme klo 15:22 863 m korkeudelle järveen pohjoisesta laskevan puron viereen. Järvi oli jäässä ja maasto enimmäkseen lumen peittämää. Matkamittari näytti 59,04 m.
Leiripaikka Gilatindenin läheisyydessä
Käytimme taas dronea ilmassa ja söimme sitten suklaapatukat. Sää oli aurinkoinen, pilviä ei näkynyt, hetki oli otollinen huiputukselle. Silmäilimme ympäristöä ja totesimme Gilatindenin 1416m sopivaksi kohteeksi. Klo 16:50 päiväretkivarusteet mukanamme lähdimme lumella nousemaan kohti Gilatindenin harjanteen eteläpäätä. Järven 933 laskupuron yli pääsi lumisiltaa pitkin. 1100 metrin jälkeen nousu oli jyrkempää lumirinnettä, tunturin harja oli kivikkoa. Pidimme patukkatauon. Harja nousi loivasti kohti 1416 m huippua, joka oli aivan harjan pohjoispäässä. Maisemia näkyi moneen suuntaan. Jo nousun aikana tuuli oli yltynyt ja nyt läntisellä taivaalla näkyi lisääntyvää pilvisyyttä, lisäksi siellä näkyi iltaruskoa ja jalaspilviä, eli kaikki huonon sään enteet kerralla. Pohdimme tunturilta laskeutumisen suuntaa pikaisesti, paluu tuloreittiä tuntui pitkältä ja tuuli tuli siltä suunnalta, päätimme kokeilla muuta reittiä. Tunturin harja näytti loppuvan heti huipun jälkeen, sitä pitkin ei ehkä pääsisi. Niinpä laskeuduimme jyrkästi kivikossa ensin lännen suuntaan, sitten pääsimme lumilaikulle, joka jatkui pohjoiseen.
Laskeutumista Gilatindenin huipulta
Jyrkästi alas länteen viettävää lunta pitkin pääsimme kiertämään tunturin pohjois- ja edelleen itäpuolelle samalla laskeutuen. Jatkoimme sitten lumia pitkin teltalle, oikaisten 1129 m harjanteen yli. Teltalla olimme klo 21:36, matkamittariin oli kertynyt 69,78 km. Laittelimme teltassa Reiter lihavihannespataa, samalla sade jo alkoikin. Jälkiruokana oli suolapahkinöitä. Levolle klo 23.
Austergilvatnet - Jalggisoajvven pohjoisrinne
Sunnuntaina 19.7.2020 herätys klo 08, Reiter currykana riisillä, kahvit, keksiä. Ulkosalla oli sankka sumu, ei sadetta eikä näkyvyyttä. Liikkeelle klo 10:20, lähdimme puron vartta seuraten pohjoisen suuntaan. Pian alkoi sadella hieman vähäistä enemmän ja kuoriasut piti ottaa käyttöön. Käännyimme sitten luoteen suuntaan ja seurailimme sitten hetken laaksoa taas pohjoiseen.
Pilvinen ja sateinen sää
Pidimme taukoa, söimme suklaapatukat. Sitten nousimme harjanteen yli länteen ja laskeuduimme alemmas Jamikjåhkå-purolle. Ylitimme puron kiviä pitkin, kenkiin ei onneksi mennyt vettä. Kuljeksimme sitten taas pohjoiseen, kunnes tulimme Tollåga joen varteen. Olimme hieman toivoneet, että pääsisimme tämän joen yli, mutta joen nähtyämme totesimme toiveen turhaksi. Vettä ja virtausta oli runsaasti, eikä näköpiirissä ollut lumisiltoja. Kuljimme joen vartta alavirtaan, joessa oli komeita koskia ja pieniä putouksia. Pian vastaan tuli taas Jamikjåhkå, pääsimme nyt sen yli lumisiltaa pitkin. Tauotimme kulkua taas hetkeksi ja söimme suklaapatukat. Jatkoimme tunturin laitaa itään päin, ylitimme Losbekken puron. Sateinen ja sumuinen sää oli jatkunut, nyt oli hyttysiäkin. Kuorivaatteet olivat märät ja kuorien allakin vaatteet olivat jo hiostuneet. Päätimme kävelyn nyt riittävän ja katsastimme maastoa leiripaikan löytääksemme. Paikkahan löytyi ja klo 16:37 leiriydyimme 751 m korkeudelle, matkamittari näytti 84,21 km.
Ilmakuvausta leiristä
Samassa alkoikin sää seljetä ja pian alkoi aurinko paistaa leiriimme. Teltassa oli jopa lämmintä ja hyttysetkin löysivät tiensä sinne. Kuivattelimme vaatteet ulkona sekä lennätimme dronea. Reiter pippurinen lihapata maistui iltaeväänä. Sää pilvistyi taas. Levolle klo 21:20.
Maanantaina 20.7.2020 herätys klo 06. Reiter pasta carbonara, kahvit, keksiä. Pilvistä, alkoi sataakin, sumua oli myös. Liikkeelle klo 08:11. Kuorivaatekeli jälleen, jatkoimme idän suunnalle kohti Stallogropvatnet lampea, tarkoitus oli päästä vesistön yli ja edelleen Midtistufjellet tunturille. Ensin eteemme tuli KrukkiNjunnilta laskeva puro, sen ylityskohtaa piti hakea melko pitkältä ylärinteestä, lumisilta sieltä sitten löytyi. Laskeuduimme sitten alas Stallogropvatnetille, mönkijän ura meni lammesta lähtevän puron yli. Päätimme kahlata tästä puron yli. Vaihdoimme kahlausjalkineisiin, vesi ylsi hieman polven yläpuolelle, virtausta ei juuri ollut, joten kahlaus oli ongelmaton. Sade oli loppunut, joten otimme kuorivaatteet pois samalla kun vaihdoimme taas jalkineita. Sade alkoi kuitenkin heti ja laitoimme kuorivaatteet päälle. Sitten olimmekin jo valmiit uuteen nousuun ja suuntasimme kohti Midtistufjelletin rinnettä. Alussa oli jyrkkää, sen jälkeen loivaa nousua. Sumu ei tarjonnut näkyvyyttä. GPS ohjasi kulkua. Taukoa pidimme 947 m korkeudella, söimme suklaapatukat.
Midtistufjellet huippu 1097 metrin korkeudessa
Jatkoimme sitten 1097 m korkealle huipulle. Tuuli oli siellä vähän reippaampi, lämpötila +5 astetta, tuntui kylmältä. Kuljimme tunturin harjaa luoteen suuntaan 900 m satulaan, missä söimme suklaapatukat. Sitten suuntasimme pohjoiseen Storpåskfjellet tunturin ylitse. Tältä tunturilta laskeutuminen olikin aika jyrkkä, rinteen lumi oli paikoin jäistä, jouduimme kulkemaan sivurinteessä kohti itää ja loivempaa rinnettä. Alhaalla Storpåsk laaksossa etsiskelimme teltalle paikkaa, vaan sellaista ei ollut. Nousimme vähän matkaa Bjöllvassfjelletin rinnettä, kunnes löysimme puron varresta hyvän paikan. Leiriydyimme klo 15:17 792 m korkeuteen, matkamittarin lukema oli 100,5 km. Reiter lihavihannespata oli alkuiltaruokana. Sateinen ja sumuinen sää jatkui. Päätimme laittaa varhain levolle ja herätä aamulla aikaisin, jotta ehtisimme autoillakin. Lepoa seurasi.
Storpåsk – Tollådalenin parkkipaikka
Korkeuskäyrä Storpåsk – Tollådalenin parkkipaikka
Tiistaina 21.7.2020 herätys klo 04. Reiter metsästäjän pata, kahvit, keksiä. Sateinen ja sumuinen sää jatkui. Liikkeelle leirin purun jälkeen. Suuntasimme pohjoiseen, GPS laitteen avulla kuljimme Bjöllvassfjelletin laitaa kunnes tulimme Holmvatnet lammen luo, siinä yhytimme merkityn vaellusreitin. Kuljimme hetken aikaa reittiä pitkin ja oikaisimme sitten luoteen suuntaan Djupvatnet järvelle menevälle reitille.
Tupa Djupvatnetin luona
Pääsimme reitille sopivasti puurajan luona, jatkoimme polkua alas metsikköön. Polku jatkui läpi pusikkojen aina parkkipaikalle saakka. Vaatteiden vaihdon ja kamojen pakkaamisen jälkeen autoilimme edelleen jatkuvassa sadesäässä Kilpisjärvelle, auton tankattuamme jatkoimme yöksi Kolariin. Seuraavana päivänä kotiin.
Huomioita: melko rauhallisen oloinen vaellusalue oli Saltfjellet, kannattaa tulla uudelleenkin. Testissä ollut JrGear Venture makuualusta oli liukas, käytin loppureissun ajan Thermarest Neo air alustaa. Kuorivaatteet hiostaa liikaa, jonkinlaista sadeviittaa voisi kokeilla jatkossa.
