Govddosgáisi 2021

Govddosgáisi 2021 vaelluskartta

Kesällä 2021 koronapandemia haittasi edelleen ulkomaille matkustamista, joten päätimme suunnata tämän vuoden reissun kotimaan maisemiin. Aiemmin olimme jo hieman tutustuneet Käsivarren tunturiseutuun. Seudulla on patikointiin sopivaa avotunturimaastoa, missä pusikko ja hyttyset eivät ole liiaksi haittana. Kilpisjärveltä Haltin suuntaan kulkeva merkitty Kalottireitti, sillat jokien yli sekä alueen autiotuvat helpottavat retkeilijän kulkua, joten alue soveltuu hyvin retkeilyyn. Sinnepä siis suuntaisimme heinä-elokuun taitteessa vaellussesongin ollessa vilkkaimmillaan.

Luontokeskuksen parkkipaikka - Duolljehuhputlattu
Korkeuskäyrä Luontokeskuksen parkkipaikka - Duolljehuhputlattu

Perjantaina 30.7.2021 lähdimme autoilemaan klo 05:31, tankkaus Kolarissa, Sonkamuotkassa pysähdyimme kahvitauolle, porovoileipä ja lakkaviineri maistuivat hyvin. Saavuimme Kilpisjärvelle Luontokeskuksen parkkipaikalle klo 12:35. Parkkipaikka oli tupaten täynnä, mutta löysimme autolle paikan. Sää oli pilvipoutainen, vähäisesti tuuli itäkoillisesta, välitöntä sateen uhkaa ei näyttänyt olevan, lämpötila oli +19° C. Valmistimme reissun alkajaisateriaksi trangialla pastaa juustokastikkeessa, johon sekoitimme vielä stroganoff lihasäilykettä purkillisen, söimme. Ravitsemustuokion jälkeen sonnustauduimme retkeilyvaatetukseen (fleecehousut, urheilukerraston paita, hanskat, lippis). Rinkkojen painot olivat 19,06 kg ja 21,38 kg. Klo 13:50 lähdimme etenemään pitkin Kalottireittiä. Polku olikin alkuun helppokulkuinen sorastuksen ansiosta. Sorastettu väylä päättyi Tsahkaljärvellä, minne oli rakennettu uusi grillikota ja muitakin rakenteita. Jatkoimme järven rantaa pitkin, järven itäpäässä hörppäsimme purosta vettä ja ylitimme puron siltaa pitkin. Jatkoimme vielä hetken Termisjärvelle vievää polkua pitkin, sitten erkanimme polulta omille teillemme kohti Masetvarria. Nousun jälkeen saavutimme vaaran päällä kulkevan mönkijäuran. Pidimme taukoa ja söimme suklaapatukat. Koronarajoituksista johtuen ei Norjan rajaa saanut ylittää, joten suuntasimme seuraavaksi huiputtamaan Muurivaaraa 841,5 m. Vaaran päällä muistimme olevan rajapyykin, joten ei olisi riskiä eksyä Norjaan.

Suomen ja Norjan välinen raja Muurivaaran päällä

Muurivaaralta olikin ihan hyvät maisemat, pilvisyys oli vähentynyt ja sää oli lähes aurinkoinen. Pohdimme hetken jatkamista Salmivaaroille, mutta arvelimme sitten, että jaksaminen ei siihen riittäisi, näinpä suunnistimme mönkijäuraa ja sitten Kalottireittiä pitkin Saarijärven autiotuvalle. Tuvan ohitse päästyämme ylitimme puron siltaa pitkin ja istahdimme sitten tauolle klo 18:30 aikaan, taukoeväänä oli vettä ja suklaapatukka. Ilta alkoi jo olla käsillä, pohdimme, että voisi jo pian leiriytyä yöksi. Lähistön telttapaikat olivat kuitenkin varattuja, ylipäätään näytti, että retkeilijöitä oli maastossa runsaasti. Jatkoimme nousua pitkin Kalottireittiä, kovinkaan hyviä teltan paikkoja ei rinteessä ollut, lisäksi purot olivat enimmäkseen kuivia. Duolljehuhputin ja Guonjarvarrin välisessä satulassa maasto oli tasaisempaa, mutta vettä ei sielläkään ollut. Suuntasimme sitten Duolljehuhputlattuun järven 925,3 m luo, sieltä löytyi järven rannalta aivan mainio paikka teltalle. Saavuimme leiriin klo 21:17, matkaa oli takana 20,13 km.

Tasainen leiripaikka Duolljehuhputlattun järven rannalla

Haimme purosta vettä ja valmistimme illalliseksi Reiter-aterian. Sitten alkoikin yölepo. Ensimmäisen retkipäivän sää pysytteli poutaisena, matkaväsymys vaivasi retkeläisiä ja itsellä jalat tuntuivat kipeytyvän kovin, mieleen tuli ajatuksia marssimurtumastakin ja että pitäisi kävellä useammin kuin kerran vuodessa, jotta jalat tähän tottuisivat.

Duolljehuhputlattu - Kahperusvaarat - Urttaspahtan eteläpuoli Korkeuskäyrä Duolljehuhputlattu - Kahperusvaarat - Urttaspahtan eteläpuoli

Lauantaina 31.7.2021 herätys klo 07:05. Sää oli pilvinen, vähäinen länsituuli sai teltan lepattelemaan, lievää sadettakin tuli. Aamupalana oli Reiter-ateria, pikakahvit ja keksiä. Jaloissa tuntui vielä eilispäivän rasitteet, kengistä roskia poistaessani hoksasin, että kengissä ei ollut pohjallisia, ne olivat jääneet kotiin hyllylle, mihin ne vuosi sitten olin nostanut kuivumaan. Nytpä huoleni hälveni, vika ei ollutkaan jaloissa, vaan kengissä, pitäisi vain sopeutua tilanteeseen, kävelytottumustahan tulisi reissun edetessä. Tuli mieleen myös idea, että hätätilassa voisi telttapatjasta leikata kenkiin pohjalliset, mukana oli näet solumuovinen patja ilmapatjan lisäksi. Vielä ei ollut hätätilaa. Klo 08:45 lähdimme päiväretkivarustein kuoriasuihin sonnustautuneina retkelle kohti Kahperusvaarojen 1143,5 m huippua. Sade loppui pian, pilvet olivat melko matalalla. Nousimme loivahkosti tunturin harjanteelle ja sitä pitkin huipulle. Maisemia näkyi jonkin verran itään ja etelään, mm. Kalkkinippa erottui ympäristöstä vaaleana.

Kahperusvaarojen 1143,5 m huippu, taustalla näkyy Kalkkinippa

Kuulimme lentokoneen ääntä ja pian kone ilmaantuikin pilvistä ja lensi läheltä editsemme meitä siiven heilautuksin tervehtien. Huipulta laskeuduimme tarkastelemaan huipun pohjoispuolella olevaa Siktagurraa, joka olikin varsin jyrkkäreunainen kuru. Kävelimme kurun yläpäähän ja hörppäsimme siellä vettä purosta. Paluumatka teltalle sujui joutuisasti, teltalla olimme klo 11:28. Söimme kuivalihaa ja suklaapatukat, sitten lepäilimme. Sade oli taas alkanut. Levon jälkeen purimme leirin ja pakkasimme rinkat, klo 13:55 lähdimme etenemään, aikomuksena oli kulkea kohti Urtaslaaksoa ja samalla käydä katsomassa Loassonibbaa, mahdollisesti sen lähelle leiriytyen. Kuljimme aluksi järveltä 955,1 laskevan puron luo ja sitten järven rantaan. Kiersimme järven 957,7 länsipuolelta, yksi kalastaja oli järven rannalla telttailemassa. Järven länsipäädyssä pidimme tauon syöden kuivalihaa ja suklaapatukat. Sade oli välillä ollut vähempänä, mutta yltyi taas, pilvet olivat noin 1000 metrissä, joten maisemia ei näkynyt. Otimme suunnan pohjoiseen kohti järveä 982,2. Maasto muuttui nyt täysin kivikkoiseksi, sateesta johtuen kivet olivat liukkaita. Ohitimme järven 982,2 länsipuolelta, jatkoimme harjanteen yli ja tulimme pienen notkon reunalle, jatkoimme luoteeseen järven 1011,4 luokse. Täällä oli kivikon seassa vähän kalliotakin. Kävelyä oli takana vasta reilut 8 km, mutta jotenkin tuntui jo matka painavan, kivikossa oli hankala kävellä, kulku oli hidasta. Pidimme tauon, söimme suklaapatukat ja tuumasimme, että leiripaikkaakin voisi jo ryhtyä etsiskelemään, tiesimme, että Loassonibba oli jo lähellä, pilvien vuoksi sitä ei vain näkynyt. Suuntasimme Goddejärven luoteispäähän, maasto oli edelleen silkkaa kivikkoa, kuljimme järven rantaa pitkin, mutta telttapaikkoja ei ollut.

Goddejärvi

Käännyimme Loassunibban kaakkoispäädyn kohdalla itään ja kuljimme järvien 999,6 m ja 981,1 m rantoja, nekään eivät soveltuneet telttailuun. Laskeuduimme purokurun vartta alemmaksi, kunnes klo 21:10 löysimme leirin paikan 755 m korkeudelta, kokonaismatkaa oli kertynyt 42,84 km. Teltan pystytyksessä ilmeni ongelmia, yksi telttakaari katkesi, kun virittelimme sisätelttaa paikalleen. Mukana oli varakaarenpätkä, vaan se ei sopinutkaan yhteen muiden kaarien kanssa, oli uudempaa mallia. Korjausholkilla ja ilmastointiteipillä saimme kaaren korjattua. Jatkoimme teltan pystytystä, ja sama telttakaari katkesi uudestaan eri kohdasta. Mukana oli onneksi toinenkin korjausholkki ja kaaren korjaus sujui jo rutiinilla. Teltta saatiin pystytettyä, mutta kaaren katkeilu aiheutti paljon pohdintaa. Oliko kaaren metalli jotenkin vuosien mittaan haurastunut (teltta ostettu v. 2003)? Kestäisikö teltta enää tuulta lainkaan, uskaltaisiko sillä telttailla alkuunkaan? Vai oliko päivän kivinen maasto vienyt vaeltajilta voimat niin tarkoin, ettei enää osattu telttaa pystyttää? Korjausosat oli nyt käytetty, päätimme, ettemme enää juuri kauemmas etenisi, jotta, jos vielä tulee havereita, voimme kävellä samantien autolle. Reiter aterian jälkeen aloimme levon klo 23:30.

Urttaspahtan eteläpuoli – Govddosgáisi - Riimmajärven ranta Korkeuskäyrä Urttaspahtan eteläpuoli – Govddosgáisi - Riimmajärven ranta Sunnuntaina 1.8.2021 herätys klo 08:00. Kylmä tuuli, pilvistä. Reiter aamupala, päälle pikakahvit ja keksiä. Hieman sateli välillä, klo 10:31 lähdimme leirin purettuamme alas Urtaslaaksoon, pyrkimyksenä oli laakson pohjan vesistön ylitys ja sitten taas leiriytyminen. Tuulen vuoksi kuoriasut olivat käytössä. Pääsimme yli Urtasjärven ja Riimmajärven välisestä kapeikosta pintakiviä pitkin, vedet olivat varsin matalalla, kenkiin ei mennyt vettä. Sopivaa leiripaikkaa sai hetken hakea, rinteen pienet purot olivat kuivuneet, vesi pitäisi ottaa järvestä. Leiripaikka löytyi klo 11:45 701 m korkeudelta, kokonaismatka 45,74 km. Teltan pystytys sujui nyt tavanomaisesti. Söimme suklaapatukat lounaaksi, sitten kokoilimme päiväretkivarusteet ja klo 13:35 lähdimme päiväretkelle kohti Govddosgáisin huippua. Sade oli tauonnut. Nousimme melko suoraan ylös, välillä oli jyrkempää, välillä melko tasaisiakin terasseja. Loppunousussa sai jo hieman käsillä tapailla tasapainoa kivikossa, pääsimme kuitenkin helposti ylös ja saavuimme 1230 m huipulle. Oli aika pilvistä eikä maisemia paljoa näkynyt, urtaslaaksoa näkyi vähän. Jatkoimme tunturin harjaa 1219 m huipulle, katsoimme vielä maisemia, sitten laskeuduimme alas kaakkoon suuntautuvaan purokuruun. Kurussa pidimme taukoa ja söimme suklaapatukat. Rinne alaspäin oli alkuun jyrkkää ja kivikkoista, sitten maasto muuttui helpommaksi ja laskeuduimme loivaa ruohikkoista laaksoa pitkin Urttashotellille.

Urttashotelli

Käväisimme sisätiloissa ja laitoimme merkinnät vieraskirjaan. Totesimme iloksemme, että hotellissa oli käynyt isokenkäisiä vieraita. Palasimme teltalle klo 17:38, kokonaismatka oli 53,75 km. Reiter-aterioinnin jälkeen ohjelmassa oli drone-lennätystä, tuuli hieman sitä haittasi. Seuraavana oli ohjelmassa yölepo. Suunnittelimme jatkavamme seuraavana päivänä kohti Meekonlaaksoa, siellä olisimme jo kalottireitillä ja autiotupakin siellä olisi, joten teltan hajoaminenkaan ei olisi niin suuri katastrofi.

Riimmajärven ranta - Meekonvarri – Saivaaran eteläpuoli Korkeuskäyrä Riimmajärven ranta - Meekonvarri – Saivaaran eteläpuoli

Maanantaina 2.8.2021 herätys klo 06:00, kylmä sää, ulkona +2° C, tuulta lännestä, melko kirkas taivas, aurinko nousemassa. Odottelimme aurinkoa jonkin aikaa, sitten valmistimme Reiter aterian aamiaiseksi, ja sen päälle nautimme pikakahvia ja keksejä. Kaksi poroa pureskeli omaa aamiaistaan teltan vieressä.

Syötävää riitti teltan läheisyydessä

Leirin purun jälkeen klo 09:05 lähdimme kävelemään, varustuksena fleecehousut ja tuulitakki, pipo ja putkihuivi. Etenimme Riimmajärven rantaa ohi Urttashotellin ja sitten Urtasjoen alkaessa ylitimme joen kiviä pitkin. Nousimme rinnettä kohti Dapmotcahcan satulaa, pidimme välillä tauon ja söimme suklaapatukat. Satulaan päästyämme käännyimme nousuun kohti Meekonvarrin 1019,1 m huippua. Huipulla oli aika lailla tuulista, hyvät maisemat joka suuntaan. Pilviä tuli välillä tuulen mukana lännestä, pientä sateen tihkua oli hetkittäin. jatkoimme sitten etenemistä huipulta alaspäin, oikealla Bierfevaggin puolella oli jyrkänne. Löysimme jyrkänteessä olevan kapean alaspäin viettävän halkeaman, jota pitkin pääsimme alas Bierfevaggiin. Sadepilvi lähestyi lännen suunnalta, vaihdoimme kuoriasut päälle, samalla sade loppui. Söimme suklaapatukat ja jatkoimme kulkuamme toivoen, että sataisi vielä lisää. Bierfejohkan ylitimme kiviä pitkin ja suuntasimme kohti Saivaaraa. Kulkumme vei Kalottireitin poikki, reitillä oli vilkas liikenne, mutta hetken odottelun jälkeen pääsimme pujahtamaan polun yli. Iloksemme yksi sadekuuro pyyhkäisi ylitsemme, eipä oltu turhan päiten kuoriasuissa. Etsiskelimme telttapaikkaa Saivaaran likeltä ja klo 16:14 pääsimmekin leiriytymään. Kokonaismatkaa oli kertynyt 67,70 km. Vesi piti hakea läheisestä 689,3 m järvestä/lammikosta. Ruokailimme teltassa suklaapatukat ja lepäilimme. Sää oli melko aurinkoinen, joten klo 18:06 lähdimme retkelle Saivaaran 830 m huipulle. Huipulla suoritimme maisemien silmäilyä, valokuvien otantaa ja dronen lennättämistä.

Saivaaran huipulla

Lennätimme alas päästyämme dronea vielä lisää, teltalle palasimme klo 19:54, kokonaismatka oli 69,96 km. Reiter aterian jälkeen oli vuorossa lepoa. Tuuli tyyntyi illalla.

Saivaaran eteläpuoli - Jollan-Mallan rinne Korkeuskäyrä Saivaaran eteläpuoli - Jollan-Mallan rinne

Tiistaina 3.8.2021 herätys klo 06:30, ohutta yläpilveä, ei kovin kylmä, ei tuulta. Aamupalaksi oli tällä kertaa Reiter-ateria, päälle pikakahvit ja keksiä. Leirin purun jälkeen klo 09:10 pääsimme liikkeelle ja kävelimme loivaan ylärinteeseen kohti Gahperusvarria ja Kalottireittiä. Pian tuli lämmin, sää muuttui aurinkoisemmaksi. Yhytimme Kalottireitin ja kuljimme sitä pitkin jonkin aikaa, kunnes käännyimme loivaan alamäkeen kohti Siedjonjärveä. Loivassa myötäleessä kulku oli helppoa. Kahperusjoen yli pääsimme kiviä pitkin, joen törmällä pidimme tauon ja söimme suklaapatukat. Sitten jatkoimme Siedjonjärvelle, sivuutimme järven länsipuolelta. Vähän oli pusikkoa järven rannoilla, mutta kulkeminen sujui helposti. Järven eteläpäässä pidimme taas taukoa ja lennätimme dronea.

Siedjonjärvi

Mukavan näköistä maastoa oli tämä Siedjonjärven ja Siedjongohpin seutu, ja arvatenkin kevätkesällä lumilaikkujen vielä kirjoessa tunturien laitoja olisi näkymä vielä hienompi, Yliperän alkukesää pitäisi vielä joskus tulla katsomaan. Seuraavaksi kuljimme aika pitkästi pajukkoista maastoa, kunnes pääsimme Kutturankurun alkuun. Pidimme kurussa taukoa ja söimme suklaapatukat. Laskeuduimme sitten kurua pitkin jonkin aikaa, kunnes siirryimme kurun oikealle puolelle ja kuljimme polkua pitkin alas Termisjärven laaksoon ja kohti Jollan-Mallaa/Dierpmes-mallaa. Leiriydyimme Jollan-Mallan rinteeseen 640 m korkeudelle klo 16:36, kokonaismatka oli 88,85 km. Aurinko paistoi, teltan sisällä lämpötila oli +45° C, söimme suklaapatukat. Klo 17:55 lähdimme retkelle Jollan-Mallan huipulle, sieltä oli ihan hyvät maisemat, tuuli oli melko reipas. Alas tullessamme lennätimme välillä taas dronea, teltalla olimme klo 19:02, kokonaismatka oli nyt 90,35 km. Teltan sisälämpötila oli jo laskenut sopivaksi, joten ruokailimme Reiter aterian, kävimme sitten levolle.

Jollan-Mallan rinne - Termisvaara - Paihkasjoki Korkeuskäyrä Jollan-Mallan rinne - Termisvaara - Paihkasjoki

Keskiviikkona 4.8.2021 herätys klo 07:45, aurinko paistoi jo telttaan ja oli kuuma. Sää oli aurinkoinen, länsi-luoteinen tuuli oli navakka. Reiterin, pikakahvit ja keksit nautittuamme lähdimme klo 09:50 päiväretkelle Termisvaaralle. Kuljimme Termisjärven itäpäädyn ohitse ja nousimme sitten melko jyrkästi 811,2 metrissä olevan lammikon luo. Hörppäsimme vettä ja jatkoimme sitten nousua Termisvaaran laajalle huipputasangolle. Tuuli oli täälläkin melko kova. Kävelimme ensin korkeammalle läntiselle 1028,8 m huipulle, maisemanäkymät olivat ihan hyvät.

Termisvaara 1028,8 metriä

Huipulla oli peltilaatikossa geokätkö ja vieraskirja, laitoimme nimet kirjaan. Sitten kävelimme takaisinpäin itäiselle huipulle. Sitten palasimme alas 811,2 m lammikon luo, siellä pidimme tauon ja söimme suklaapatukat. Hyviä teltan paikkoja näytti tässä olevan, jos lähtisi Kilpisjärveltä ja kulkisi Ailakkavaaran ja Termisvaaran kautta, voisi sitten tässä leiriytyä. Lähdimme sitten idän suuntaan ohi Dierpmesgohpejärven katsomaan järveltä alaspäin laskevaa kurua. Laskeuduimme kurua pitkin alemmaksi, kurun reunat olivat jyrkät, kurun pohjan kivikko oli paikoin liukasta. Ennen alarinteen pusikkoja poistuimme kurusta ja suuntasimme teltalle. Teltalla olimme klo 16:05, kokonaismatka oli 104,6 km. Söimme suklaapatukat, purimme sitten leirin. Klo 17:45 lähdimme liikkeelle, kuljimme Termisjärven rantaa Salmikurun kohdalle, missä lennätimme dronea.

Salmikuru sekä Termisjärven autio- ja varaustupa

Jatkoimme sitten Termisjärven autio- ja varaustuvalle. Tätä tupaa emme ennen olleet nähneet, joten siitä piti ottaa valokuva. Tunnelma tuvalla oli vilkas, pihamaalla oli lukuisia telttoja, järven rannalla useita onkijoita ja tuvan terassillakin ruokailijoita, ilmeisesti tupa oli jo täynnä. Kuvan otettuamme lähdimme jatkamaan matkaa, kuljimme järven länsipäähän. Katselimme siinä jo teltan paikkaa, mutta kaikki paikat oli jo varattu. Jatkoimme Paihkasjoen varteen, mistä löytyikin vapaa teltan sija, korkeus 617 m. Leiriydyimme klo 20:18, kokonaismatkaa oli kertynyt 112,1 km. Reiter-ruokailun jälkeen levolle.

Paihkasjoki – Luontokeskuksen parkkipaikka Korkeuskäyrä Paihkasjoki – Luontokeskuksen parkkipaikka Torstaina 5.8.2021 herätys klo 06:00, pilvinen, mutta kuiva sää. Melko lämmintäkin, ei tuulta. Tälläkin kertaa aamiainen koostui Reiter-ateriasta, pikahvista ja kekseistä. Leirin purettuamme lähdimme klo 08:05 liikkeelle kohti Luontokeskuksen parkkipaikkaa ja autoa. Mönkijätietä pitkin kulku oli helppoa, joskin hieman tylsää.

Vaellusmaastoa Kilpisjärven ja Termisjärven välillä

Välillä lennätimme vielä dronea. Autolle pääsimme klo 11:35, kokonaismatka 124,5 km, korkeus 492 m, lämpötila +16° C. Vaihdoimme autoiluvaatetuksen päälle ja lähdimme kohti etelää. Huomioita: Sattui hyvät säät, satoi vain vähän. Vedet puroissa ja järvissä olivat matalalla, vesistön ylitykset olivat helppoja. Melko paljon oli nyt vaeltajia maastossa liikkeellä, lentokone ja helikopteri liikennöivät päivittäin, erämaan rauha vallitsi vain hetkittäin. Mukavaa vaellusseutuahan tämä Yliperäkin on, voisi käydä toistekin, vaikkapa kesäkuun alulla. Teltta ei tuottanut enempiä ongelmia, teltan kaaret täytyy uusia. Ruokapuolella beef jerky jäi nyt syömättä. Reiteristä, suklaapatukoista (3) ja kekseistä tulee energiaa noin 9086 kJ/päivä (2170 kcal), jos ruoansulatuksen hyötysuhde on 100 %. Jos siirretään kehon ja rinkan painoa kävelemällä vaihtelevassa maastossa 20 km, päivän energian tarve on maltillisenkin arvion mukaan noin 4186 kJ/1000 kcal suurempi. Urheilujuomaa ja suolapähkinöitä saisi siis nauttia aika paljon ja kahviin voisi laittaa toisenkin mitallisen sokeria, jotta pääsisi lähellekään päivän energia tarvetta. Ravintopuolta pitää pohtia jatkossa.