Rieppegaise 2000

Keväällä 2000 ostin Torniosta kirjakaupasta alennushintaan CD-tiekartasto ohjelman. Siinä näkyy hieman Norjan puolta Kilpisjärven jälkeen. Huomiota kiinnitti Rieppegaissa-niminen 1410 m korkea tunturi, jonne ei tietä ollut kovin pitkä matka. Suunnittelimme päiväretken tieltä tunturiin ja takaisin, varusteita varattiin mukaan runsaasti.

Perjantaina töiden jälkeen ajoimme Kolariin, sieltä jatkoimme edelleen Kilpisjärven seudulle, vanhemmat lähtivät kuskeiksi pakettiautolla. Kaaresuvannossa pysähdyttiin kahville. Kilpisjärvellä leiriydyimme tullin jälkeen Norjan puolelle tien varren pysähdyspaikan wc:n viereen, illalla oli jo varsin pimeää, eikä nähnyt mitään.  Märästä puusta lyhytvartisella kirveellä palasia hakaten saimme nuotion aikaan, trangialla teimme pastaruokaa. Majoituimme telttaan, joka oli varsin pieni harjateltta, eikä edes vedenpitävä, vaan piti laittaa muovi teltan päälle. Vettä satoi koko yön.

Lauantaina aamulla teltassa oli varsin kosteaa, katossa oli vesipisaroita. Teltasta poistuimmekin sitten heti ja pukeuduimme. Sääskiä ei ollut. Autoilimme sitten pitkin Skibottenin tietä ja katselimme maisemia ja tiedustelimme maastoa.  Sitten pysäköimme tie sivuun. Ylimääräisiä tavaroita jätettiin autoon, mukaan otimme rinkan, jossa vaihtovaatetta, ruokaa, trangia, telttapatja.

Klo 9 aikaan lähdimme Kilpisjärvi-Skibotn tien varresta kävellen kohti Rieppegaisea, pilvet olivat matalalla. Aluksi maasto oli tasankoa, jossa suota, varpuja, lampia ja kivikkoa, muutamia koivuja, edessä näkyi jyrkkä rinne.

Kostea keli
Rinteen juurella ylitimme joen kahlaamalla, sitten alkoi nousu jyrkästi rinnettä, jossa ruohikkoa ja kalliota, sitten saavuimme loivasti nousevalle osuudelle, joka oli kokonaan kalliota ja kivikkoa, keskellä virtasi joki Sitten vastaan tuli  jyrkkä seinämä ja vesiputous,
Sallojohkan vesiputous
nousimme tasangolle, jossa oli suuri järvi, Bajit Sallojärvi. Seuraavaksi kävelyä pitkin järven rantaa, joka kivikkoa, sitten jyrkkä nousu lähes 1000 metriin, kädet apuna irtokivi-sora rinteessä, sitten loivempaa nousua Rieppegaisen huipun juurelle.

Sitten jyrkkää nousua irtonaisessa kivikossa noin 300-350 korkeuserometriä, juuri ennen huippua nousu loiveni.  Aurinko tuli esiin ennen huipun saavuttamista. Nousun aikana näkymiä Goahterotrassan jyrkänteelle, myös Paraksen huippu näkyi välillä.  Huipulla, 1410 m, klo 14 aikoihin, lunta oli, sekä kivikkoa. Näkymiä alas Rihposkohppejavrille. Soitimme kännykällä kuskille ja sovimme, mistä meidät pitäisi hakea, kun pääsemme tien varteen. Kävelimme sitten pitkin tunturin harjaa huippujen vasemmalta puolelta, alas emme päässeet, koska rinne oli liian jyrkkää. Ilma selkeni ja syysaurinko paistoi. Juomavesi loppui ja reisilihaksissa kramppeja. Pitkällisen kivikossa kulkemisen jälkeen vihdoin löytyi kohta, josta juuri ja juuri uskalsi tulla alas. Lopulta istuallaan rinteessä liukuen, käsillä ja kantapäillä jarrutellen, muutaman metrin pätkän kerrallaan, laskeuduimme soratielle Lavkajärven rantaan, olimme kulkeneet koko tunturin päästä päähän.  Täytimme kenttäpullot järvestä.

Lavkajärvi
Tietä pitkin kävelimme alamäkeen Kilpisjärvi-Skibotn tien varteen auringon hiljakseen laskiessa selkämme takana. Olimme perillä tiellä klo 19:40, nousimme pakettiautoon. Kävelyä 10 tuntia ja 40 minuuttia, 25 kilometriä, ainoastaan lyhyitä juomataukoja, ei ruokaa. Autolla Kolariin, yöpyminen.

Retkellä opittua: Norjassa on jyrkkää, internetistä tulostetut kartan palat eivät ole kovin hyviä, ylhäällä tunturissa ei ole vettä, kunnon teltta on hyvä olla, kumisaapas on kivikossa huono, Kilpisjärvelle on pitkä matka.