23.6.-27.6.2008 Vassdalsfjellet, Måskugaisi ja Paras



2008 vaelluksen kartta

1. Päivä 23.6.2008 maanantai

Lähtö Oulusta klo 05:00, Kolarissa klo 08:30, matka jatkuu klo 10:00, auton tankkaus Kolarissa, Kilpisjärvellä käynti kaupassa, ostoksina leipää makkaraa, pullaa, limsaa, suklaata matkaevääksi. Matka jatkui klo 14 jälkeen Skibotteniin, aurinkoinen sää, näkyvyyttä ympäröiville tuntureille, Skibottenin risteyksen jälkeen pysähtelimme valokuvaamaan pari kertaa jäämerta ja vuonoa reunustavia tuntureita. Risteyksestä käännyimme Signaldalenin tielle, valokuvaustauot jatkuivat tiheinä, nähtävyyksinä erityisesti Otertind. Signaldalenissa tie muuttui sorapintaiseksi, tien päässä oli laaja aukea, johon auton pystyi hyvin pysäköimään. Pukeutuminen vaelluskamppeisiin, pakkausten viimeistely. Tänä vuonna vaelluksella oli määrä käydä Vassdalsfjelletilla, Måskugaisilla ja Paraksella. Matkan kävelyosuus alkoi klo 16:13, sään ollessa edelleen aurinkoinen, jopa helteinen. Reitti kulki kärrypolkua pitkin rehevässä koivikkometsässä Paraselvan vartta ylöspäin, välillä kuusiakin kasvoi rinteessä. Nousu ei ollut kovinkaan jyrkkää, vasta parin kilometrin jälkeen oli vähän jyrkempi pätkä. Vajaan kolmen kilometrin jälkeen Skredbekkenin kohdalla näimme saksalaisten sodanaikaisen tien jäänteitä, kiviä oli ladottu sillan penkereiksi ja siltapuitakin näkyi vielä lahonneina. Puro ei ollut kovin iso ja yli pääsi kuivin kengin. Tästä käännyimme alas laakson pohjalle joen varteen, koska etukäteistietojen mukaan siellä piti olla silta. Silta löytyikin, läheltä kohtaa, jossa Nedre Finnelv yhtyy Paraselvaan, jokien yhtymäkohdan ylävirran puolelta.
Sillan jälkeen reitti kulki jyrkässä rinteessä viistosti vanhan tien uraa seuraten. Puuraja jäi taakse ja rinne loiveni. Pidimme tauon ja söimme suklaapatukan. Vanhan sillan raunioita näkyi joessa, kivinen silta-arkku oli vielä jäljellä. Joessa virtasi kuitenkin sen verran paljon vettä, että ylitys tässä kohdassa ei tullut kyseeseen, seurailimme jokea ylävirtaan vajaan kilometrin, sitten jyrkkäseinäisessä kurussa kulkevan joen ylitys onnistui lumisiltaa pitkin. Kulku jatkui vähälumisessa rinteessä kohden Finnelvvatnetia, laskeuduimme hieman ja ylitimme lumisiltaa pitkin Övre Finnelvin. Lumisuus lisääntyi hieman, reilun kilometrin patikoimisen jälkeen näimme Finnelvvatnetin, tasainen ja kuiva leiripaikka löytyi noin puoli kilometriä ennen järveä 700 metrin korkeudelta pienen puron varresta klo 21:18 aikoihin.
Sää oli tässä vaiheessa jo muuttunut pilviseksi. Teltan pystytyksen jälkeen sytytimme nuotion ja paistoimme makkaraa iltapalaksi, lisukkeena ruisleipää ja hapankaalia. Sade alkoi vasta klo 23:42, kun olimme jo vetäytyneet telttaan yöksi. Yön ajan sateli vettä, sateen ääni haittasi nukkumista. Päivämatka vajaat 8 km, lumisillat helpottivat ratkaisevasti vesistön ylityksiä, painavat rinkat, välillä turhankin lämmin, muutoin helppoa kulkua.

2. Päivä 24.6.2008 tiistai

Sade lakkasi aamulla noin klo 06 aikoihin, kurkkasimme ulos teltasta ja totesimme pilvien olevan matalalla, sumuinen keli, ei paljoa ympärille nähnyt. Aamiaisena oli Real Turmat naudan pata, 1 pussi/hlö, pussista nautittuna, lisäksi kahvia ja keksiä. Päivän ohjelmaa pohdittiin jonkin aikaa, sitten päätimme, että sumuisesta kelistä huolimatta käymme tutkimassa Vassdalfjelletiä, kun kerran tänne saakka olimme tulleet, aikaa paremman sään odotteluun ei ollut. Klo 10:35 aikaan läksimme kävelemään kohti tunturia (varustuksena kuoritakki, tuulihousut, vaelluskengät, säärystimet (toisella), hanskat, pipo, vaellussauvat, taskuissa suklaapatukkoja, glukoositabletteja, juomapullossa Gatoradea). Nousua aluksi viistosti järveen viettävässä rinteessä, välillä oli kivikkoa, välillä lunta. Purouoman ylittämisen jälkeen jatkoimme rinnettä suoraan ylös lumikaistaletta pitkin. Lumi jatkui Finnelvskardetiin saakka, solassa lumipeite oli yhtenäinen. Solan toisella laidalla Vasdalsfjelletin rinne nousi melko jyrkkänä, aluksi oli hieman kivikkoa, sitten nousu jatkui lumella. 1100 m korkeuskäyrän jälkeen oli rinteessä tasaisempi alue, kuljimme sitä pitkin parisataa metriä etelään Vassdalsfjelletin huipulta kaakkoon suuntautuvan harjanteen juurelle. Tässä pohdimme hetken kulkusuuntaa, päädyimme sitten yrittämään nousua suoraan länteen ylös jyrkkää lumirinnettä kohti huippua. Nousu jyrkkeni nopeasti, lumi oli pääosin pehmeätä ja jalansijan sai siihen polkaistua hyvin. Näkyvyys huononi 1200 metrin jälkeen, ja 1300 metrin jälkeen sitä ei juuri ollut. Jyrkkä rinne oli hyvin raskas nousta, taukoja piti pitää 10-20 askeleen välein. Noin 1430 metrissä lumi loppui ja vastaan tuli jyrkkä kiviseinämä, jossa oli kalliota ja irtonaista kiveä. Tätä nousimme ylöspäin joitakin metrejä, nousu oli sen verran jyrkkää, että käsiä piti käyttää apuna ja vaellussauvat haittaisivat menoa. Tiesimme, että tätä kautta olisi aika lailla mahdotonta tulla alaspäin. Siirryimme sivusuunnassa vasemmalle huipulle vievälle harjanteelle. Totesimme, että harja jatkui ylöspäin sen verran jyrkkänä, ettei siitä oikein voinut nousta ylemmäs. Näkyvyys parani hieman ja vasemmalla Vassdalsfjelletin kaakkoisharjanteen eteläpuolen rinne vietti jyrkkänä ja lumen peittämänä Finndaleniin. Näytti siltä, että rinnettä pitkin olisi myös hankala jatkaa länsisuuntaan. GPS-laitteen mukaan olimme käyneet enimmillään 1441 m korkeudella klo 13:26.
Istuskelimme tovin kivillä valokuvia ottaen. Rinne alaspäin näytti aika jyrkältä, kivikko oli irtonaista. Pienen kiertelyn jälkeen pääsimme laskeutumaan suklaapatukkatauon välillä pitäen kaakkoista harjannetta pitkin helposti takaisin 1100 metriin tasanteelle. Siitä kuljimme tuloreittiämme pitkin teltalle, missä olimme klo 16:23. Lepäilyn jälkeen söimme hirvenlihasäilykettä ja nuudelia, ja lepäilimme lisää. Vesisade alkoi noin klo 18, riittävästi levättyämme pakkailimme rinkat teltassa, sitten purimme teltan ja klo 23:38 tienoissa läksimme taipaleelle kohti Måskugaisia, vettä satoi ja tuuli kävi luoteesta.

3. Päivä 25.6.2008 keskiviikko

Kävelimme yön hämyssä navakassa takatuulessa ja vesisateessa, ylitimme molemmat Finnelv joet samoja lumisiltoja pitkin kuin tullessamme, övre finnelvin ylityksen jälkeen käännyimme etelän suuntaan, kuljimme vailla näkyväisyyttä GPS laitteen avulla Corrovahgaisin itäiselle selänteelle ja pysähdyimme reilun 7 km kävelyn jälkeen klo 03:32 957 metrin korkeuteen tasaiselle alueelle ja leiriydyimme.
Vettä sateli edelleen, tuuli ja oli melko kylmä. Vettä piti hakea vajaan 100 metrin päästä. Ilman ruokailua ryhdyimme levolle, nukkumista haittasi sateen ropina, tuulen suhina ja lepatus telttakankaassa, kylmyys, märät vaatteet. Katsoimme levon riittäväksi klo 10 aikaan, sadekin sitten loppui. Nautimme Reiter Pasta Carbonarat (molemmille oma pussi), ja päälle kahvit keksillä. Klo 11:53 suuntasimme kulkumme edelleen etelään kohden Ruotsia ja Njearrejokea. Joen ylitys oli hankala suorittaa kuivin jalkinein, mutta onnistui kohtaisesti. Ylityksen jälkeen nousimme rinnettä kaakkoon 1062 metrin korkeuteen Pältsan ja Måskugaisin väliseen satulaan ja siitä edelleen lumia pitkin Måskugaisin huipulle. Huipulla aurinko pilkisti pari kertaa pilvien välistä, Pältsa näkyi välillä hieman, muutoin ei näkyvyyttä ollut. Huipulla olimme klo 15:54, pidimme suklaapatukkatauon tuulensuojassa rajapyykin 290 B takana.
Palailimme sitten jälkiämme myöten alaspäin. Njearrejoki oli vieläkin vaikeampi tällä kertaa, eikä sopivaa ylityskohtaa löytynyt lainkaan, lopulta loikimme yli välittämättä mahdollisesta kenkien kastumisesta, vettä oli liki polveen ja kengät tietenkin kastuivat. Pian ylityksen jälkeen noin klo 18 aikaa alkoi sitten taas sataa ja sateessa vastatuuleen ylämäkeen kävely oli tympeätä. Teltalle päästiin kuitenkin klo 19:17 aikaan. Söimme aterian joka koostui poronlihasäilykkeestä ja Pasta Bolognesesta, klo 20 aikoihin aloitimme levon, nukkumista haittasi sateen ropina, kosteus. Ulkolämpötila oli + 4.

4. Päivä 26.6.2008 torstai

Lepo saatiin päätökseen klo 04 aikaan aamuyöstä, kahvittelun jälkeen, pakkasimme rinkat teltassa, purimme teltan. Sade loppui noin klo 06, klo 06:18 aloitimme kävelyn kohti itää ja Paraksen seutua. Viiden sumussa kuljetun kilometrin jälkeen klo 08:07 leiriydyimme Visiedgajohkan latvapuron vierelle lähelle Gappohytalle kulkevaa reittiä, reitin itäpuolelle, Gappohytta näkyi ylempänä rinteen päällä. Tuuli kävi navakkana luoteesta, oli pilvistä, mutta ei satanut. Söimme riisiä meksikolaiseen tapaan höystettynä jalostajan jauhelihakastikesäilykkeellä.
Lepäilimme hieman ja klo 11:22 lähdimme päiväretkelle kohti Paras tunturia. Tuuli yltyi nousun aikana, pilvet Paraksen ympärillä tihentyivät, eikä näkyväisyyttä ollut yhtään mihinkään suuntaan. Nousimme GPS-laiteen avulla ensin 1100 metriin Paraksen itäharjanteelle, siitä käännyimme länteen jyrkkään nousuun kohti Paraksen huippua, 1100-1200 m välin nousimme lunta pitkin, sen jälkeen kivikossa kunnes juuri ennen huippuharjannetta oli pätkä lunta. Huippuharjanteella tuuli kovaa, ja piti kävellä hieman kumarrelleen tuulen vuoksi. Huipulla olimme klo 14:40, istuskelimme hetken kivistä kasatun keon juurella tuulen suojassa, söimme suklaapatukan, otimme valokuvia. Laskeuduimme GPS-laitteen avulla suurin piirtein omia jälkiämme, tuuli yltyi edelleen. Teltalle saavuimme klo 17:23. Sade alkoi samalla. Söimme Oliivi-Juusto pastaa jatkettuna Jalostajan lihapullasäilykkeellä. Sen jälkeen aloitimme lepäilyn, tuuli oli kova, teltta lepatti, sade ropisi, teltassa oli kosteata, ulokolämpötila + 5, nukuimme pätkittäin muutamia tunteja.

5. Päivä 27.6.2008 perjantai

Klo 05:30 lopetimme lepäämisen, sade loppui klo 06 aikaan, syötyämme Reiter Chili con Carnea ja kahvit juotuamme, pakkasimme tavaramme ja klo 07:56 alkaen siirryimme Signaldaleniin vievälle polulle, polkua pitkin vastatuulessa kävelimme alas Parasdalenin koivikkoon ja edelleen autolle, missä olimme klo 10:49. Matkalla näimme yhden ketun, joitakin poroja, pidimme yhden tauon. Matka 9 km, helppo reitti. Autolla Kolariin, kahvitauko Sonkamuotkassa.

Huomioita vaellukselta: Vaelluksen pituus noin 30 kilometriä, päiväretkistä kertyi vähän yli 30 kilometriä myös. Säät eivät olleet oikein suosiollisia maisemien näkemiselle/valokuvaamiselle, muuten oli mukavaa, hyttysiä ei ollut. GPS laite auttoi matkantekoa kovasti, ilman sitä olisi ollut hankalaa, koska näkyväisyyttä ei ollut kuin ensimmäisenä päivänä. Reitti ja aikataulu pitivät aika hyvin eikä missään vaiheessa kovin raskaalta tuntunut. Lunta oli sopivasti, vettä riittävästi. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
Varustuksesta: Windstopper-housut eivät ole kovin hyvät, koska sateessa päästävät veden lävitse ja helteellä ovat turhan hiostavat, ainoina housuina huono valinta. Haglöfs Actives 020 paita kuivui päällä liian hitaasti. Kumisaappaat olivat siirtymätaipaleilla hyvät, päiväretkien jyrkissä nousuissa ja laskuissa sekä kivikoissa niillä ei olisi pärjännyt. Fleecehanskat eivät nyt oikein riittäneet, koska sateessa kastuivat niin märiksi, että käsiä hieman paleli. Vaelluskengät vuotavat edelleen, kuten viime vuonnakin. Muuten vaatepuoli ok. Kaksi makuualustaa oli hyvä olla mukana, toisen sai teltan seinää vasten suojaamaan kosteudelta. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että kostealla kelillä Nallo 3 GT ei ole kovin hyvä, koska teltassa on varsin kosteata, kun tuuletus ei oikein toimi. Lisäksi sisäteltan toinen pääty on niin matala, että makuupussi koskee helposti teltan kattoon ja kostuu. Untuvamakuupussi tuntuu tässä teltassa kastuvan hyvin nopeasti. Keittiösettinä Pocket Rocket ja Trangian 1,5 l kattila toimi edelleen erinomaisesti, kaikki ruoanlaitto tehtiin teltan eteisessä, kuten on tavaksi tullut.
Varustuksen parantamissuunnitelmia: uusi teltta, Keron 4 GT, vedenpitävät käsineet fleecehanskojen lisäksi, jalkinepuoli kuntoon, joko Lundhags-kengät tai sitten uudet tavalliset vaelluskengät. Makuupussi voi olla ennallaan. Onko isompi rinkka tarpeen, että isompi teltta mahtuu siihen?