Ritsem-Brynvatnet-Ritsem 2017

Kesän 2017 vaellus suuntautui jälleen Ruotsiin, kohteeksi valitsimme itsellemme hieman tuntemattomamman Ruotsin ja Norjan rajaseudun Ritsemin ja Akkajärven länsipuolella. Vaelluksen pituudeksi suunnittelimme 10 päivää alkaen 26.06. Alueella kulkevia vaellusreittejä ovat Kalottireitti sekä Radjebalges/Gränsleden. Laivaliikenne Akkajärven yli alkoi tänä vuonna vasta 28.06. Esitietojen mukaan kevät oli tänä vuonna ollut kylmä ja lumen sulaminen oli viivästynyt, lunta maastossa olisi vielä paljon. Suurempia vesistöjä kannattaisi vältellä, merkityillä varsinaisilla vaellusreiteillä toki sillat helpottaisivat vesistöylityksiä ja ylempänä tunturissa lumisiltoja olisi käytettävissä. Varustus olisi muuten tavanomainen, mutta vaatteita tulisi mukaan ylimäärin, koska niitä oli tarve testata retkioloissa.

26.6.2017 Maanantai, Ritsem-Alepoajvven eteläpuoli 23,2 km (jälkiloki)

Lähdimme autoilemaan klo 04:00, pysähdys Iissä Shellillä, Ylitorniolla auton tankkaus, Gällivaarassa auton tankkaus. Vakkotavaressa lyhyt tauko. Ritsemiin saavuimme klo 11:00. Ritsemistä Sitasjaurelle menee tie, mutta se on suljettu puomilla eikä ole tarkoitettu turistiautoiluun. STF:n tunturiasemalla kartoitimme mahdollisuutta vuokrata polkupyörät ja pyöräillä niillä Sitasjaurelle saakka. Kaksi pyörää olikin vuokrattavissa, mutta tiellä oli kuulemma vielä lunta puolimatkasta eteenpäin, joten päätimme kävellä. Sijoitimme auton parkkipaikalle. Ruokailun jälkeen pakkasimme ja punnitsimme rinkat: 19,80 kg ja 22,05 kg.

Korkeus 493 m, lähdimme kävelemään klo 12:15. Sää oli pilvinen, välillä pientä sadettakin tuli. Tie nousi ylämäkeen melko jyrkästi, eipä siinä olisi jaksanut pyörää polkeakaan. 8 km kohdalla pidimme suklaapatukkatauon. Lunta ei tiellä näkynyt. Jatkoimme tietä pitkin Autajauren rannan myötäisesti, kunnes vastaan tuli risteys, käännyimme vasemmalle pienelle ylöspäin vievälle tienpätkälle, joka pian loppui. Pidimme tauon ja söimme beef jerkyä. Sää muuttui vähemmän pilviseksi, välillä aurinkoiseksikin. Sitten jätimme tiet taaksemme ja etenimme maastossa omia polkujamme. Nousu Gähtjoajvven rinnettä 900 metriin oli melko jyrkkä, maasto oli lumen peittämää, lumi kantoi hyvin. Pienen jääpeitteisen järven laskupuron suulla oli sulaa, pidimme taukoa tässä ruokaillen suklaapatukan ja jerkyä.

Etenimme sitten lumia pitkin huipun 1083 alapuolen pienelle lammelle, missä oli sula puro. Pidimme patukkatauon. Jatkoimme sitten vielä joitakin kilometrejä lumen peittämällä tunturin harjalla, kunnes klo 20:30 leiriydyimme lumesta esiin sulaneelle maalaikulle kolmen lammen (kartasta arvioituna, lammet olivat lumen peitossa) lähettyville Alepoajvven eteläpuolelle. Korkeus 961 m. Kävelymatka 23,4 km, aika 8 h 15 min. Reiter Pasta carbonara + suolapähkinöitä. Sade alkoi. Levolle klo 22:30.

27.6.2017 Tiistai, Alepoajvven eteläpuoli-Marggojavvre 22,8 km (jälkiloki)

Herätys klo 07:00. Reiter Chicken korma curry, kahvit ja keksiä. Leirin purku, sumuinen sää, aika viileäkin, tuulta jonkin verran luoteesta. Kävelemään klo 09:15, maasto lähes täysin lumen peitossa, sumun vuoksi ei pitkälle nähnyt. Alkuun ylitimme varovasti puron, joka erottui sinisenä juovana lumessa, seuraavalla purolla oli jo kivikkokin näkyvissä, puro oli osittain jääkannen alla, ylityksessä jääkieleke katkesi kahden vaeltajan painon alla, mutta tästä ei koitunut hankaluutta.

Nousimme Boajmasbakten yläpuolelle ja jatkoimme kohti länttä vesistöjä varoen ja kiertäen. Pari seuraavaa puroa kulkivat lumessa olevassa uomassa ja erottuivat sumusta sinisinä poikki rinteen kulkevina juonteina. Varovaisesti lähestyimme näitä ja onnistuimmekin hyppäämään purojen yli. Purojen pohjallakaan ei kiviä näkynyt, vaellussauvalla koettaen purouoma vaikutti syvältä. Pian olikin tauko paikallaan, tuulensuojassa kiven takana istuen nautimme suklaapatukat. Sitten jatkoimme kohti luodetta, oli vieläkin sumuisempaa. Lähestyimme Jågåsjbuolldaa, missä nimestä ja kartasta päätellen voisi olla vesistöjä. Koetimme näitä kiertää kulkemalla riittävän ylhäällä rinteillä, maastoa ei juuri näkynyt, vesistöistä kuului ääni. Aikamme puroja yliteltyämme pidimme taukoa suklaapatukan ja jerkyn parissa, samalla katsoimme GPS:aa ja karttaa ja totesimme ylittäneemme samaa puroa kahteenkin kertaan. Niinpä suoritimme ensin tarkan sijaintimme määrityksen, sitten määritimme suunnan, johon tulisi pyrkiä. Ylitimme samaisen puron vielä kolmannen kerran ja sitten tulimmekin laakson pohjalla virtaavan isoimman puron varrelle. Tämän ylityskohtaa sai hetken hakea, mutta sitten kohtalaisen varman näköinen lumisilta puron yli löytyikin.

Nyt oli suunta selvillä ja ripeästi nousimme n. 1000 m käyrälle ja seurailimme sitten sitä ja Marggo-tunturin etelälaitaa. Vesistöylityksen eivät täällä ylhäällä tuottaneen vaikeuksia. Sumukin hieman hälveni ja kulku helpottui. Pidimme vielä yhden suklaapatukkatauon, söimme samalla loput jerkyt. Marggojavvre tuli sitten näkyviin, edessäpäin seutu näytti varsin lumiselta eikä telttapaikkoja siellä näyttänyt olevan, joten leiriydyimme ennen järveä lumesta vapaalle pälvipaikalle klo 19:36. Korkeus 905 m. Kävelymatka 23,3 km, aika 10 h 21 min. Reiter Rice with beef and pepper sauce + suolapähkinöitä. Levolle klo 21:20.

28.6.2017 Keskiviikko, Marggojavvre-Noaidejavri 16,6 km (jälkiloki)

Herätys klo 07:00. Reiter Pasta with beef and paprika, kahvit ja keksiä. Sää oli selkeämpi, ulkona + 1 astetta, pilviä vielä, vähän lumisadetta, mutta kirkastumaan päin, tuulta hieman. Liikkeelle klo 09:30. Aluksi laskeuduimme Marggojavvren rantaan, pohdimme voisimmeko kävellä järven jäätä pitkin, kun se näytti niin lujalta.

Kuitenkin rannassa oli railoa ja sinistä lunta, joten hylkäsimme tämän ajatuksen, etenkin kun maata/lunta pitkin kävely ei sen vaikeampaa olisi. Ylitimme pari lumeen syöpynyttä purouomaa, joissa vettä virtasi vain vähän. Seurailimme Marggojåhkåa noin 900 m korkeudella rinteessä. Ennen Spadnejavrrea laskeuduimme hieman ja pidimme sitten kiven suojassa taukoa, suklaapatukat ja jerkyä söimme, takana oli 8 km kävelyä. Aurinko paistoi tässä vaiheessa jo lämpimästi. Seuraavaksi suuntasimme Noajdetjåhkkån rinteeseen Noajdeoalggen alapuolelta. Kuljimme jyrkähkössä sivurinteessä noin 830 m korkeudella. Maisemaa avautui Kåbtåjauren yli jonkin verran. Päästyämme Bovrojavrin kohdalle laskeuduimme jonkin verran ja pidimme tauon, söimme loput jerkyt ja suklaapatukan. Saavutimme sitten Kalottireitin ja ylitimme Noaidejavrista laskevan puron siltaa pitkin. Tässä vaiheessa leiriytyminen tuntui jo ajankohtaiselta, etenkin kun jatkoreittiä tulisi rauhassa pohtia. Bovrojavrikin oli vielä jäässä eikä Kalottireitin soutuveneosuus Paurohyttan suuntaan ehkä onnistuisi. Leiripaikka löytyikin hetimiten sillan jälkeen kallion laelta. Leiriydyimme klo 16:50. Korkeus 736 m. Kävelymatka 17 km, aika 7 h 20 min. Reiter Chicken risotto. Pohdittiin seuraavalle päivälle huiputusreissua, jos sää olisi hyvä. Levolle klo 21 aikoihin.

29.6.2017 Torstai, Noajdetjåhkkån huiputus ja tiedustelu vesistön ylitykseen veneellä 15 km (jälkiloki)

Herätys klo 07:00. Reiter Beef, noodles and mushrooms, kahvit ja keksiä. Ohutta pilveä, ei sateeseen viittaavaa näkyvissä. Niinpä päiväretki Noajdetjåhkkålle olisi ohjelmassa. Pakkasimme retkivarustuksen lähdimme klo 08:55 kohti tunturia, ensin sillan yli, sitten heti nousuun, rinteessä oli vähän loivempi kohta tunturin luoteiskulmalla, nousimme alkuun siitä, sitten kiersimme itäpuolen kautta aina huipulle saakka. Maasto oli helppokulkuista, kalliota, 1100 metristä alkaen enimmäkseen lunta. Nousun aikana sää parani, pilvet vähenivät.

Huipputasanteella 1400 metrissä maisemat näkyivät vielä hyvin itään päin. Nousimme korkeimmalle huipulle, GPS:n mukaan korkeus oli 1479 m. Aurinko paistoi ja välillä sateli lunta, länteen päin ei kovin hyvää näkyvyyttä tullut pilvien vuoksi. Gihccejiekna-jäätikkö näkyi hieman. Ruotsin ja Norjan välinen raja kulki tunturin kohdalla ja rajapyykki Rr 251C oli melkein tunturin huipulla. Evästelimme huipulla suklaapatukat ja jerkyä. Sitten palasimme alas teltalle, laskussa ajauduimme jyrkemmälle rinteen kohdalle, mutta eipä se paljoa haitannut. Leirissä olimme klo 14:26, kävelymatka 8,8 km. Oli kovin aurinkoista ja teltassa kuuma. Niinpä pian, klo 15:50, läksimmekin toiselle retkelle kohti Paurohyttaa, kuljimme lumia pitkin harjanteen ylitse ja Bovrojavreen pistävän niemen kärkeen, järvi oli jäässä, salmi niemenkärjen edessä oli sula ja siinä vesi virtasi aika lailla. Salmen ylitykseen tarkoitettuja soutuveneitä ei kummallakaan puolella näkynyt, joten salmen yli ei olut pääsyä, pitäisi muuta kautta matkaa jatkaa.

Salmen ylitykseen tarkoitettuja veneitä ei ollut

Palasimme takaisin teltalle, missä olimme 18:25, kävelymatka 6,6 km. Kuivattelimme jalkineita auringossa, lepäilimme ja suoritimme kasvojen ja hiusten pesutoimia purossa sillan luona. Reiter Pasta bolognese with beef, suolapähkinöitä, Gatoradea. Levolle klo 21:00

Gihccejiekna-jäätikkö keskiyön auringossa

30.6.2017 Perjantai, Noaidejavri-Brynvatnet taukotupa 18,1 km (jälkiloki)

Herätys klo 07:00. Reiter Rice with beef and pepper sauce, kahvit ja keksiä. Aurinkoinen lämmin sää, ei pilviä, ei tuulta. Liikkeelle klo 09:30. Lähdimme kulkemaan kohti länttä, pääsimme etenemään Noajdejavrin pohjoisrantaa kantavalla lumella, kaikki purot olivat vielä lumen alla, kunnes järven länsipäädyn lähellä löytyi sula puro, tästä saimme vettä juotavaksi. Siten lähdimme nousuun edelleen kohti länttä, kuuma siinä tuli, seuraava sula puro näkyi ylhäällä vähän vasemmalla, nousimme puron luo 932 metriin, pidimme tauon siinä, suklaapatukan syöden. Sitten nousimme Gihccejiekna-jäätikön äärelle 1000 metriin. Edessä vasemmalla näkyi laakea kallioinen huippu, suuntasimme sinne.

Tässä ylitimme jäätikön ulokkeen, matka oli reilu 500 metriä, jäätikkö vietti loivasti alaspäin, oli tasainen ja täysin lumen peittämä. Arvioimme, että isompia vesistöjä tai railoja ei tässä olisi. Lumen olimme jo aiemmin todenneet hyvin kantavaksi. (Periaatteessa lumen peittämällä jäätiköllä ei tulisi kulkea ilman asianmukaisia varusteita ja niiden käyttötaitoja, koska ei varmuudella voi tietää mitä lumen alla on). Pääsimme kuitenkin ongelmitta yli ja nousimme kallioharjannetta huipulle, jonka korkeus GPS:n mukaan oli 1133 m. Huipun jälkeen pidimme tauon ja söimme suklaapatukat ja beef jerkyä, maisemat länteen, luoteeseen ja pohjoiseen olivat varsin hyvät, vuoristoiset, Tysfjorden-vuonokin näkyi noin 1120 metriä alempana.

Tysfjorden seutua

Sitten lähdimme laskeutumaan, suuntanamme Brynvatnet. Kuljimme alas lumia pitkin, sitten sivurinteessä, kunnes pääsimme Brynvatnetin pohjoispuolisen harjanteen alkuun. Pidimme taas tauon, eväinä suklaapatukka ja jerkyä. Harjannetta pitkin jatkoimme Brynvatnetin luoteispään kohdalle, mistä laskeuduimme jyrkästi alas vuonolta nousevalle tielle. Jatkoimme jo ylhäältä näkemällemme Radjebalgesin taukotuvalle, missä olimme klo 18:00, korkeus 492 m. Kävelymatka 18,4 km, aika 8 h 30 min.

Aurinko paistoi edelleen kuumasti, emmekä jaksaneet enää jatkaa kävelyä, kun ylämäkeä olisi heti vastassa, niinpä jäimme tuvalle yöksi. Kuivattelimme kenkiä auringossa. Taukotuvassa oli kaksi laveria patjoineen, pöytä, kamina ja kaasuhella. Vieraskirja alkoi vuodesta 2007, jolloin Radjebalges virallisesti avattiin. Kirjasta päätelleen tuvassa oli vuosittain varsin vähän kävijöitä. Kirjan tekstien mukaan Radjebalgesin sillat olivat vuosien varrella olleet enemmän tai vähemmän epäkunnossa. Yksi norjalainen ilmaantui tuvan ovelle, mutta ei tullut sisään. Hän oli ilmeisesti tullut autolla alhaalta vuonolta käväisemään ylhäällä. Reiter Pasta carbonara. Levolle klo 21:30.

1.7.2017 Lauantai, Brynvatnet taukotupa-Radjebalgesin ja Kalottireittin risteys 18,8 km (jälkiloki)

Herätys klo 07:00. Reiter Beef, noodles and mushrooms, kahvit ja keksiä. Tuulinen, puolipilvinen sää, ei sadetta. Liikkeelle klo 09:15. Nyt kulkisimme merkittyä Radjebalges reittiä pitkin, pohdimme vielä jatkaisimmeko Ritsemiin asti tätä reittiä vaiko Kalottireittiä. Reitillä kulkemisen etuja olivat suunnistamisen ja vesistöjen ylitysten helppous, tosin siltojen kunto oli nyt arvoitus. Ensiksi nousimme pois Brynvatnetin laaksosta, välillä melko jyrkästi lumella. Ylempänä oli tasaisempaa, reittimerkinnät välillä hävisivät, löysimme kuitenkin ensimmäisen sillan Kjerrinvatnetin eteläpuolella, metallinen korkea silta oli hyvässä kunnossa, sillan jälkeen oli taukotupa, jossa piipahdimme. Seuraava silta reitillä olikin sitten riippusilta-tyyppinen ja riippui veteen saakka, kyltin mukaan silta oli suljettu ja puron yli voisi kahlata omalla vastuulla. Pääsimme kuitenkin yli siltaa pitkin. Sitten suuntasimme seuraavaan nousuun, jossa alkoikin yhtenäinen lumi, nousun jälkeen pidimme suklaapatukkatauon. Tämän jälkeen kiersimme Dappajavrrea ja saavutimme Radjebalges reitin seuraavan taukotuvan Krokvatnetilla. Tupa oli vielä metrisen lumihangen ympäröimä, mutta sisään pääsi, pidimme taukoa tuvassa ja söimme jerkyä. Tuvan jälkeen oli silta, joka oli vielä lumen peittämä ja tähän muodostui lumisilta, jota

pitkin pääsimme puron yli. Sitten reitti jatkui lumesta vapaana olevaa kallioista Cehpuris-selännettä pitkin melko pitkään, kunnes tulimme Radjebalgesin Röysvatn taukolaavulle, taukotupaa ei ollut, laavun ohella oli puinen kota, jossa oli kamina.

Jatkoimme seuraavalle sillalle, joka sekin oli lumen peitossa, pääsimme yli sillasta. Etenimme seuraavaksi Ruotsin ja Norjan rajalle pyykille Rr 251. Etenimme vielä jonkin matkaa, kunnes tulimme alueelle, jossa Radjebalges ja Kalottireitti risteävät (karttana käyttämäämme Fjällkartan BD7 vuoden 1998 painokseen ei Radjebalgesia ole merkitty ja Kalottireitti on merkitty väärin). Leiriydyimme klo 18:00, korkeus 796 m, kävelymatka 18,9 km, aika 8 h 45 min.

2.7.2017 Sunnuntai, Radjebalgesin ja Kalottireittin risteys-Valldajåhkån ylityskohta 28,7 km (jälkiloki)

Herätys klo 06:00. Reiter Pasta bolognese with beef, kahvit ja keksiä. Yöllä tuulta ja sadetta, aamulla pilvipoutaa. Liikkeelle klo 08:20, päätimme edetä Kalottireittiä mukaillen, reittiä vaan ei lumien alta erottunut, ilmeisesti reitti ei ole kovin hyvin merkitty näillä main. Maastossa oli itä-länsi suuntaisia harjanteita, joiden eteläreunoilla oli terasseja, eteneminen oli mutkittelevaa, koska reittiä alas useita metrejä korkeilta terasseilta sai hetken hakea. Saavutimme kuitenkin Sårgåjavrreen laskevan puron, jota Sårgåjåhkåksikin nimitetään.

Sårgåjavrreen laskeva vuolas puro

Etukäteen kaavaillussa ylityskohdassa olikin vettä ja virtausta sen verran paljon, että yli ei päässyt. Ei auttanut muu kuin suunnata ylävirtaan etsimään sopivampaa ylityskohtaa. Jouduimmekin kulkemaan joen vartta takaisin Norjan puolelle ennen kuin lumisilta joen yli ilmaantui.

Lumisillasta alavirtaan joki leveni ja mataloitui, joten siitä olisi ehkä voinut kahlatakin yli, käytimme kuitenkin lumisiltaa. Tämän jälkeen suuntasimme Rikkek-tunturin rinteeseen, pidimme tauon rinteessä, söimme suklaapatukan. Ohitimme Rikkekin huipun sen itäpuolelta 750 m korkeudella olevan tasanteen kautta. Laskeuduimme kohden seuraavaa vesistöä, Rikkekjåhkåa, jälleen terassit vaikeuttivat kulkua. Pääsimme puron varteen etukäteen suunniteltuun ylityskohtaan, vaan tässäkin oli liikaa vettä, jotta ylitys olisi voinut onnistua. Hieman ylempänä puro virtasi kallioilla ja osittain oli vielä lumisiltaa jäljellä. Yritimme tästä yli ja pääsimmekin parin puron haaran yli, mutta sitten kulku pysähtyi, koska emme päässeet korkealta lumivallilta alas kahlausta vaativaan puron kohtaan. Niinpä taas kulku kävi kohti ylävirtaa lumisillan toivossa. Puron varsi oli välillä vaikeakulkuista ja purouoman reunat jyrkät. Lumisiltoja ei kuitenkaan enää ollut. Lopulta tulimme kohtaan, jossa Coadnejavri alkoi, tässä luimme kartasta, että järven kierto vaatisi aika pitkän lenkin. Virtaus purossa vaikutti hieman rauhallisemmalta tässä kohden ja päätimme kahlata puron yli. Ylipäätään emme ole mitenkään innokkaita kahlaamaan, mutta nyt se vaikutti parhaalta vaihtoehdolta. Vaihdoimme kahlausjalkineisiin ja käärimme lahkeet polven yläpuolelle. Sitten vain kahlaamaan. Syvä kohta oli heti alussa ja olikin syvempi kuin rannalta oli näyttänyt, vettä oli haaroihin saakka, virtaus oli tuntuva, vesikin kylmää. Syvyys ja kylmyys säikäyttivät sen verran, että tuli kiire harppoa vasta rannalle, vesi mataloitui pian ja ylitys oli suoritettu. Vaellushousut kastuivat sen verran, että seuraava kahlaaja kahlasi suosiolla ilman vaellushousuja. Ylityksen jälkeen vaihdoimme kuorihousuihin, kuivasimme jalat, pidimme taukoa ja söimme suklaapatukat ja jerkyä. Sitten lähdimme uuteen nousuun 992 m korkean tunturin pohjois- ja itälaitaa. Tässä vaiheessa huomasimme, että luoteesta oli tulossa matalalla sumupilveä, ns. murku. Pidimme tauon 860 metrissä, söimme suklaapatukan. Päätimme laskeutua alempana kulkevalle Kalottireitille ja pian näimmekin reitin merkkinä olevia kivikasoja. Pian sumu saavutti meidät, näkyväisyys huononi, reittiä oli kuitenkin helppo seurata. Sade alkoi, tuuli luoteesta yltyi. Kävelimme sitten reittiä pitkin Skajdevarren itärinnettä pitkin, kunnes saavuimme reittien risteykseen. Risteyksessä oli kyltit Vaisaluoktan ja Röysvatnin suuntiin, suuntasimme länteen Hellemobotnin suuntaan, koska arvelimme siitä suunnasta löytyvän parhaan kohdan ylittää Valldajåhkå. Kuljimmekin karttaan merkittyyn ylityskohtaan, vaan siitä ei päässyt yli, vettä oli sen verran paljon. Tarkastelimme jonkin aikaa joen varsia, mutta ylityskohtia ei löytynyt. Päivä oli jo pitkällä, joten päätimme leiriytyä, klo 20:16, korkeus 550 m, kävelymatka 29,4 km, aika 11 h 56 min.

Kamppeet olivat märät sateesta. Reiter Rice with beef and pepper sauce, suolapähkinöitä, Gatoradea. Tarkastelimme karttaa ja suunnitelmaksi tuli lähteä seuraavana päivänä kiertämään vesistöä yläkautta (uimalla joesta olisi ehkä yli päässyt, mutta periaatteessa vedessä ei tulisi uida ilman asianmukaista taitoa). Levolle klo 22 jälkeen.

3.7.2017 Maanantai, Valldajåhkån ylityskohta-Akkajärven vesijättömaa 31,2 km (jälkiloki)

Herätys klo 06:00. Reiter Pasta carbonara, kahvit ja keksiä. Sumua ja sadetta edelleen. Liikkeelle klo 09:00. Hieman raskain askelin lähdimme kulkemaan joenvarren pusikossa lännen suuntaan. Kartan mukaan joki vaihtuisi pian järvien ketjuksi, järvien välillä olisi kapeita puroja, tällaisissa kohdissa esiintyi tyypillisesti lumisiltoja, joista vesistön ehkä voisi ylittää. Ylityskohta löytyikin yllättävän pian ja vesistön yli päästyämme olimme hyvillä mielin ja askelkin keveni. Hetken aikaa käveltyämme tuumasimme, että kävellään saman tien Vaisaluoktaan saakka, kun kelikin oli niin märkä, ei oikein telttailuun sopivakaan. Pääsimme taas Kalottireitille. Lähestyimme Suollagajähkåa. Purossa oli vettä ja virtausta runsain määrin, näimme kesäsillan maalla joen toisella puolella. Onneksi puron yli oli tehty kiinteäkin silta, joten ylitys ei tuottanut ongelmaa.

Seurasimme Kalottireittiä, joka pian kulki tiheässä koivupusikossa, polku vielä erottui. Seuraavallakin purolla oli silta. Välillä patukkatauko. Sitten koivikko muuttui korkeammaksi, maasto pehmeämmäksi ja polku katosi näkyvistä, GPS-laitteen avulla sitä välillä etsimme. Löysimmekin tien seuraavalle sillalle, joka oli melkein ehjä pieni puusilta, pian tuli seuraava silta, joka oli hajonnut ja siirtynyt jonkin matkaa alavirtaan ja juuttunut kivien väliin, päällä oli lumikansi ja pääsimme sitä pitkin puron yli. Polku oli vähän väliä hakusessa, ja maasto pusikkoista ja epätasaista. Sumua riitti ja vettä satoi. Päivä oli muutenkin synkän näköinen, koska silmälasien nenätyynyn irrottua Brynvatnetin tuvassa, jouduin käyttämään samoilla vahvuuksilla olevia aurinkolaseja niiden sijasta. Saatoimme kuitenkin iloita, koska sääskiä ei ollut. Seuraavakin silta löytyi ja oli ehjä. Taival jatkui. polkukin parani ja pian näköpiiriin ilmaantui Ravddajavrren taukosuoja (vindskydd). Pidimme taukoa sisällä suojassa. Siellä oli kaksi laveria ja pöytä sekä lääninhallituksen kirjallinen ilmoitus siitä, että tuulisuojassa ei ole lämmönlähdettä (tarkoitus lienee ollut ilmoittaa, että ei ole kaminaa, minkä pystyi itsekin huomaamaan). Söimme suklaapatukat ja beef jerkyä. Kulkumme jatkui parantunutta polkua pitkin koivumetsikössä. Sitten saavuimme Ravddajåhkån sillan paikan luo, näimme kesäsillan maalla joen vastarannalla. Arvelimme kiinteän sillan olevan vähän eri paikassa, polkukin jatkui sillan ohi. Polku nousi aika ylös joelta ja kuljimme sitä reilut 1,5 km, hieman ihmettelimme, kun siltaa ei kuulu. Polku kuitenkin johti joen rantaan, mutta siltaa ei ollut. Joki oli tässä kohtaa leveämpi ja ranta oli pusikosta vapaata Akkajärven vesijättömaata, rannalla lojuvista koivusaloista päätellen tästä oli joskus kahlattu joen yli. Juuri nyt se ei näyttänyt mahdolliselta, vettä oli paljon ja virta oli kova. Jonkinlainen polku jatkui joen rantaa pitkin ylävirtaan ja kuljimme tätä pitkin, polku hävisi välillä ja löytyi taas välillä, tutkimme joen varren aina kesäsillan paikalle saakka, muuta siltaa ei ollut kuin kesäsilta ja se ei ollut paikallaan, kahlausmahdollisuutta ei ollut. Vuoden 1998 kartassamme ei ollut mainintaa kesäsillasta, toisaalta mielestämme oli kesä, ja olimme vähän sitä mieltä, että silta olisi saanut olla jo paikoillaan.

Tuumasimme hetken, iltakin oli jo käsillä, joten leiriytyminen olisi paikallaan, ainoa tietämämme teltalle sopiva paikka oli reilun 1,5 km päässä tuolla joen alajuoksun vesijättömaalla. Kävelimme taas sinne sateen jatkuessa. Leiriydyimme klo 21:05, korkeus 443 m, kävelymatka 31 km, aika 12 h 5 min. Märkien vaatteiden vaihto. Reiter Pasta with beef and paprika, suolapähkinöitä, Gatoradea. Karttaa tutkiessamme totesimme, että karttaan (vuodelta 1998) oli merkitty silta vesistön yli ylempänä Oajevaggessa, sama silta näkyi myös GPS:n tuoreessa kartassa, voisimme seuraavana päivänä suunnata sinne, varmaan lumisilta löytyisi joka tapauksessa. Levolle klo 23:00.

4.7.2017 Tiistai, Akkajärven vesijättömaa-Ritsem 30,5 km, josta laivamatka 16,5km (jälkiloki)

Herätys klo 05:00. Reiter Chicken risotto, kahvit ja keksiä. Sumu ja sade jatkuivat. Liikkeelle klo 08:00. Aluksi polkua reilut 1,5 km kesäsillan paikalle, siltaa ei oltu laitettu paikoilleen yön aikana. Joki vaihtui pian Ravddajavrreksi. Järven ohitettuamme suuntasimme pusikossa kohti seuraavaa vesistöä, saavutettuamme Kalottireitin totesimme tässä olevan sillan, vaikka sitä ei karttaan ollut merkitty. Nyt oli reitti selvänä kohti seuraavaa karttaan merkittyä siltaa, joka olisi ehkä paikallaan, ehkä ei. Muutaman kilometrin marssimisen ja patukkatauon jälkeen totesimme sillan olevan paikoillaan. Ja seuraavakin silta oli käytettävissä. Viimeisen vaelluspäivän perinnettä noudattaen sääkin parani äkillisesti ja vaihdoimme kevyempään vaatetukseen. Sitten otimme loppukirin Vaisaluoktastuganille, siellä olimme klo 13:00, korkeus 461 m, kävelymatka 14 km, aika 5 h. Vaihdoimme kuivaa ja lämmintä ylle, rantakivillä suklaapatukkatauko. M/s Storlule saapui rannan laituriin klo 13:40 (Suomen aikaa).

Astuimme laivaan ja matkustimme Ritsemiin, matkalippu maksoi 300 SEK/hlö. Ritsemissä kävelimme laivasatamasta STF:n tunturiaseman parkkipaikalle rinkkoja punnitsemaan: 15,05 kg ja 19,20 kg. Rinkan painoa lisäsivät märät vaatteet ja teltta, rinkkakin oli märkä. Vaellukselle kertyi pituutta 205 kilometriä, josta laivamatkan osuus 16,5 kilometriä. Nousukorkeutta kertyi 6208 metriä ja laskua vastaavasti. Autoilua kotiin, tankkaus jälleen Gällivaarassa.

Huomioita: SMHI:n (Sveriges meteorologiska och hydrologiska institut) mukaan heinäkuun alkuun sattui jonkinasteinen tulvahuippu Akkajärven länsipään puroissa. Alemmilla korkeuksilla veden määrä alkoi tuottaa ongelmia, toisaalta, juomavedestä ei päässyt tulemaan puutetta. Radjebalgesin sillat Norjan puolella olivat huonossa kunnossa, parannusta tilanteeseen voi tulla jatkossa, sillä alueelle aiotaan rakentaa 37 myllyn tuulivoimala (Sørfjord vindkraftverk). Reittimerkinnät Radjebalgesilla ja Kalottireitillä olivat melko harvassa. Ilmeisesti reitit ovat melko vähän kuljettuja. Kalottireitin Akkajärven rantaa kulkevaa osuutta ei kyllä juuri kannata kulkeakaan, maasto on turhan pusikkoista, eikä maisemiakaan juuri ole, parempi on kulkea Hellemobotn-Vaisaluokta väli etelämpää avotunturissa. Ajankohdasta ja lumisista olosuhteista johtuen muita vaeltajia emme tavanneet lainkaan eikä hyttysiäkään ollut. Vaelluskokemuksen lisääntyessä GPS-laitteen näyttöruutu tuntuu käyvän liian pieneksi. Varustepuolella kaikki testattavana olleet vaatteet olivat ok, paitsi ehkä tuulisuojakerrasto oli turhan viileä ja lopulta tarpeeton. Merinokerrasto oli yöasuna hyvä, Shield-asu oli kevyt ja joissain tilanteissa käyttökelpoinen, ohut paita oli tarpeen. Pipoja ja hanskoja voi olla mukana kahdetkin. Kuorirukkaset eivät nyt kestäneet reissua vaan hajosivat heti, ne on uusittava.

Ritsem-Brynvatnet-Ritsem 2017

Vaelluskertomuksia