Stora Sjöfallet, Sarek



2019 vaelluksen kartta

Kesän 2019 vaelluksella päätimme suunnata Ruotsin tunturiseudulle, Sarekin kansallispuistoon. Sarekin puisto on Wikipedian mukaan tunnettu eristyneisyydestään ja korkeista jyrkkärinteisistä vuoristaan. Maasto on paikoin hyvin kivistä, varsinkin vuorten rinteillä. Tienviitoilla merkittyjä vaellusreittejä ei ole. Puiston mainitaan olevan erittäin suosittu vaelluskohde, mutta sitä ei suositella aloittelijoille. Joissakin lähteissä on myös suositeltu, että satelliittipuhelin tai vastaava pitää olla mukana, että saa hälytettyä apua tarvittaessa. Ensivaikutelmia seudusta olimme saaneet jo vuoden 2009 vaelluksella. Päätimme aloittaa retken tälläkin kertaa Suorvasta, missä patoa pitkin pääsee vesistön yli eikä laivakyytiä tarvita. Vaelluksen ajankohta oli sen verran varhainen, ettei laivakuljetus Ritsemistä vielä olisikaan ollut käytettävissä. Retken kestoksi suunniteltiin enintään 10 päivää. Koska olimme reissussa omalla autolla, myös retken päätepisteenä oli Suorva. Kesän vaellus oli samalla vaellusseurueen 20-vuotisjuhlavaellus. Varauduimme Sarekin olosuhteisiin ottamalla mukaan kartan ja kompassin lisäksi GPS-laitteen. Kivisen maaston vuoksi käytössä olivat tukevat vaelluskengät. Majoittumista varten mukaan otettiin teltta ja ruokailua varten omat eväät.

24.6.2019 Maanantai, Suorva - Vuosskelvagge 15,4 km (jälkiloki)

Herätys klo 03:20, automatka alkoi klo 04:02, tankkaus Torniossa, Töre, Överkalix, Gällivaara, Suorvassa klo 10:05. Vaatteiden vaihto sekä ruokailu parkkipaikalla. Rinkat painoivat 22,8 kg ja 22,5 kg. Kävely alkoi klo 11:20. Autolla ei enää päässyt padon yli toiselle puolelle, mutta padon alapuolella oli vaeltajille avoin ovi portin vieressä. Länsituuli oli varsin navakka ja sää oli viileä, välillä tuli muutamia sadepisaroita, välillä aurinko pilkisti pilven raosta. Tuulitakki piti vetää päälle ja pipo päähän. Padon jälkeen pohdimme reittiä ja suuntasimme oikealle ylärinteeseen kohti Sliehkokia, koska halusimme päästä mahdollisimman pian pois alarinteen koivikoista. Nousu oli melko jyrkkää, aurinko yltyi paistamaan enemmän, joten lämmin tuli nousun aikana. Pidimme ylärinteessä lumiviipymän ja puron luona tauon ja söimme suklaapatukat. Ylempänä tuuli oli melko kova ja kylmäkin, aurinko oli mennyt pilveen. Kuljimme
Sliehkkojavrre
pohjoispuolelta Sliehkkojavrren ohi ja nousimme sitten loivasti Halljin rinteessä, maasto oli välillä kivikkoista. Etappi oli jo aiemmalta vaellukselta tuttu, pohdimme miten Nuortap Atjek järvestä lähtevän puron yli pääsisi, aiemmalla retkellähän ylityksessä kastui jalkineita. Pidimme tauon ja söimme beef jerkyä, sitten laskeuduimme hieman puron varteen katsastamaan tilannetta. Purossa virtasi vettä aika lailla eikä pintakiviä paljoa näkynyt. Uhkaava kahlaus ja sitä myötä jalkojen kastelun riski saivat kuitenkin aistimme terävöitymään ja huomasimmekin purouomassa vajaat 100 m alavirtaan olevan lunta. Välittömästi heräsi toivo lumisillan olemassa olosta! Ryntäsimme alavirtaan ja siellä oli kuin olikin lumisilta, vähän halkeillut, mutta vielä käypä. Ylitimme vesistön ja suuntasimme eteenpäin. Nuortap Atjek järven kohdalla kuitenkin meno hyytyi, suklaapatukkatauon jälkeen ryhdyimme etsimään teltan paikkaa. Maastohan tuolla on varsin kivikkoista, mutta teltan sija löytyi. Leiriydyimme klo 18:09 15,4 km patikan jälkeen 925 m korkeudelle. Tuuli oli kova, mutta teltan pystytystä haittasi enemmän se, että teltta oli kutistunut ja telttakaaria oli vaikea saada holkkeihin. Pian kuitenkin saatoimme ruokailla teltan suojassa Reiter Metsästäjan pata – aterian. Kova tuuli jatkui, ulkolämpötila oli + 4 astetta. Levolle klo 20:30.

25.6.2019 Tiistai, Vuosskelvagge - Sareklåpptå 17,2 km

Herätys klo 06:00, tuuli vähempänä jo, pientä sadetta, pilvet matalalla, teltan absidissa lämpötila + 2 astetta. Aamuruokana Reiter Kana-makaroonipata laktoositon, jonka päälle pikakahvit ja keksiä. Aamutoimissa oli hienoista verkkaisuutta, kävely jatkui klo 08:50. Kylmästä säästä johtuen varustuksena oli mm. kuoritakin alla oli kaksi paitaa, päässä pipo ja putkihuivi, käsissä fleecehanskat ja paclite rukkaset. Kivikkoinen maasto jatkui ja kulku oli aika hidastakin. Nousimme muutamien harjanteiden yli Vuosskelvaggen poikki, maasto oli myös kumpareista ja purokurujakin tuli eteemme. Pidimme patukkatauon 4,5 km käveltyämme. Sitten näkyviin tulikin Gassalahkon tasanko vesistöineen,
Gassalahkon tasanko
suuntasimme Nuortap ja Oarjep Tjievrajavrre järvien väliin, koska aiemmalla reissulla siinä kohden pääsi helposti järvien välisen puron yli. Tulimme kohtaan, jossa puro juuri lähtee ylemmästä järvestä, ylitys vaelluskenkiä kastelematta näytti mahdolliselta, oli hieman hankala, mutta onnistui. Kiersimme alemman järven länsipään, pidimme sitten kiven takana tuulen suojassa tauon, söimme beef jerkyä ja suklaapatukat, kävelyä oli takana 11 km. Sitten vastaamme tulikin vähän vuolaampi puro, liekö ollut Vardasjåhkå, ylityspaikkaa piti etsiskellä hyvän aikaa, mutta sitten löytyi kohta, josta loikimme kenkiä kastelematta puron yli. Nousimme sitten loivasti rinteessä suunnaten etelään kohti Sareklåpptå seutua, purojen ylitykset olivat helppoja. Pidimme vielä yhden patukkatauon, kunnes klo 17:22 leiriydyimme 17,2 km kävelyn jälkeen ruohikolle puron viereen 1138 m korkeudelle. Aurinko oli jo tovin aikaa vilahdellut pilvien väleistä, sää oli kuivempaa, tuuli oli taas yltynyt. Teltta saatiin pystyyn tuulesta huolimatta. Reiter Stroganoff riisillä aterioitiin. Ulkolämpötila + 4,4 astetta, tuuli jatkui reippaana. Levolle klo 21:30.

26.6.2019 Keskiviikko, Sarektjåhkkå Nordtoppen 9,1 km

Herätys klo 06:30. Pilvipoutaa, kohtalaista tuulta, lämpötila + 3 astetta. Reiter Noodelipata Carbonara, kahvit ja keksiä olivat aamupalana. Olimme elätelleet ajatusta käydä Sarektjåhkkå Nordtoppen tunturinhuipulla, joka lähdekirjallisuuden mukaan on helposti noustavissa. Niinpä kokosimme mukaan päiväretkivarustuksen ja klo 08:55 poistuimme teltan suojasta ja suuntasimme rinnettä ylös Vardasdievvan sivuitse. Nordtoppen näkyi alas, pilvet olivat korkealla. Jyrkempi nousu alkoi 1400 m korkeudelta. Rinteen kivikko oli suhteellisen helposti noustavissa. 1800 m korkeudella rinne jo loiveni hieman, kävimme rinteen oikealla reunalla katsomassa alas Nordtoppenin ja Sarekpakten välissä olevaa jäätikkölaaksoa, Nordtoppenin pystysuora pohjoisseinämä näkyi myös hyvin. Nousimme loivasti 1960 metriin, josta huippuharjanne alkoi. Harjanne oli liki täysin lumen peitossa, uutta lunta oli sadellut edellisinä päivinä tuntureille. Lumi oli pehmeää. Sitten alkoikin tuulen mukana tulla pilveä niin, ettei näkyvyyttä välillä ollut lainkaan. Pyrimme välttämään harjanteen pohjoislaitaa, koska sillä suunnalla oli jyrkkä pudotus sekä alempaa näkemämme lumilippa. Etelän puolella oli kaiketi vähän loivempaa, sinnekään ei juuri näkynyt mitään. Välillä pysähdyimme odottamaan parempaa näkyvyyttä. Saatoimme sitten kuitenkin edetä ja lopulta huipun kivet tulivat näkösälle.
Sarektjåhkkå Nordtoppen 2056 metriä
Huipulla seurailimme hetken pilvien liikkeitä muistellen kaikkia niitä tunturinhuippuja, joilta emme olleet nähneet mitään pilvien vuoksi: Markusfjellet, Måskugaisi, Paras, Nijak, Halti, Glittertind, Galdhöpiggen, Nåite, Loametjåhkkå, Pårte, Kaskasatjåkka, Kallaktjåkka. Kuitenkin kaikki huiputukset ovat olleet retkien kohokohtia ja kokemuksina ikimuistoisia. Täytyy siis olla jokin mukin syy kuin maisemien näkeminen, mikä huipututtaa. Jäätävä tuuli ja paleleminen katkaisivat muistelot lyhyeen ja lähdimme paluumatkalle. Laskeuduimme pitkää lumilaikkua pitkin, Vardasdievvan takana tauolla söimme jerkyä ja suklaapatukat, tuuli oli jo täällä alempanakin kova ja alkoi sataakin. Teltalle palasimme klo 14:21, ulkolämpötila + 4 astetta. Reiter Currykana riisillä toimitti iltapalan virkaa. Sää viileni iltaa kohden + 2 asteeseen, tuuli oli kova, sateli. Levolle klo 20:06.

27.6.2019 Torstai, Sareklåpptå – Bielajavratja 20,5 km

Herätys klo 06:00, tuuli oli kova koko yön, pieniä lumirakeita tuli tuulen mukana, teltan päätyyn oli kertynyt lunta. Reiter Pippurinen lihapata tarjoiltiin aamiaisena, jälkiruokana pikakahvit ja keksiä. Ulkona oli + 2 astetta ja kova tuuli, kun läksimme klo 08:52 kävelemään Guhkesvaggea pitkin kaakon suuntaan. Tuuli oli onneksi myötäinen. Sarekjavrasjin ohitse päästyämme alkoi sitten pilvipeite rakoilla ja aurinko alkoi paistaa, sää lämpeni hieman. Gaskka Sarekjiegnan kohdalla kävin pienen lenkin ylärinteessä jäätikön edustan harjulla, mistä näkyi Sarekin Stortoppen. Seurasi tauko ja suklaapatukan syönti, samalla kuoriasusteita vähennettiin. Tuuli jatkui ja sää oli sittenkin melko viileä. Lulep Sarekjågasj oli melko vedekäs ja ylityspaikkaa piti hetki etsiä, jäätikkopurojen kivet ovat jostain syystä erityisen liukkaita. Vuojnesjågasjin ylitys oli helpompi. Ennen Vuojnesvarasjia pidimme tauon ja söimme beef jerkyä ja suklaapatukat 11 km kävelyn jälkeen.
Kohti Bierikjavrrea
Ylitimme Vuojnesvarasjin harjanteen ja suuntamisemme laaksoa kohti Bierikjavrreä. 16 km kohdalla pidimme taas tauon syöden suklaapatukat. Tuuli oli nyt vastainen ja oli yltynyt varsin kovaksi, tuulenpuuskat horjuttivat kävellessä. Bierikjavrren jälkeen alkoi luntakin tulla tuulen mukana. Leiriytymisen tullessa ajankohtaiseksi koetimme kovan tuulen vuoksi etsiä suojaista leiripaikkaa. Maasto oli kuitenkin kovin avointa, lopulta löytyi teltan paikka matalan törmän takaa. Leiriydyimme klo 17:38 20,5 km kävelymatkan jälkeen 815 m korkeuteen. Kova tuuli haittasi teltan pystytystä aika lailla. Teltassa valmistimme ja ruokailimme Reiter Lihavihannespataa ja seurasimme pysyisikö teltta paikallaan. Illan aikana lumen satelu jatkui, tuuli hieman asettui. Ulkona + 3 astetta. Pilvinen, tuulinen ja kylmä sää johtivat suunnitelmaan pysytellä tällä leiripaikalla toistaiseksi. Levolle klo 20:30, ulkona + 0 astetta, lumisadetta edelleen.

28.6.2019 Perjantai, Sarvatjåhkkå 9,4 km

Herätys klo 06:00. Tuuli ja lumisade olivat jatkuneet yön yli, arktinen sääolosuhde ei houkuttanut ulkoiluun, joten lepäilimme makuupusseissa klo 09:30 saakka. Aamiaiselta vähän myöhästyttiin, mutta brunssina oli tarjolla Reiter Metsästäjän pataa, joka meille kelpasi. Sen päälle tarjoiltiin kahvit ja keksiä. Sää pysyi pilvisenä, eikä merkkejä paremmasta näkynyt. Päätimme kuitenkin sitten pistäytyä ulkoilemassa tänäkin päivänä, heti teltan takana nousikin sopiva rinne tähän tarkoitukseen. Klo 11:45 lähdimme nousemaan Sarvatjåhkkån alarinnettä. Rinne oli melko jyrkkää ja tietysti kivikkoista. Aurinko pilkahteli välillä, tuuli oli kova, lunta tuli tuulen mukana edelleen. Ylempänä rinne jyrkkeni entisestään ja siirryimme vasemmalle lumilaikulle, rinne oli täällä vähän loivempi ja tuulikin vähempänä. Lumilaikkua pitkin nousime tunturin harjalle 1664 metriin, näkyvyyttä ympäristöön oli hieman, Sarvatjåhkkån 1909 m huippu näkyi, samoin 1711 m huippu. Edessä alapuolellamme näkyi pieni jäätikkö. Suuntasimme ensin 1698 m huipulle ja siitä 1711 m huipulle. Tuuli yltyi ja näkyväisyys väheni. Huipulta vaikutti oleva jyrkkä pudotus lännen ja pohjoisen suuntiin. Harjanne laskeutui kohti tämän huipun ja 1909 m huipun välistä satulaa. Pohdimme jatkamista siihen suuntaan, mutta kova tuuli, tuulen mukana tulevat rakeet sekä olematon näkyväisyys saivat luopumaan tästä. Pidimme tauon ja söimme suklaapatukat, palasimme sitten 1698 m huipulle.
Sarvatjåhkkå 1694 metriä
Siitä jatkoimme vielä harjannetta pitkin 1694 m huipulle, mistä oli jyrkkä seinämä alas jäätikölle. Palasimme sitten harjaa alemmaksi ja etsimme lumilaikun, jota pitkin olimme tulleet ylös. Hieman alempana näkyväisyys lisäntyi. Lumilaikkua pitkin pystyi laskemaan liukumäkeä 1500 m- 1170 m välin. Teltalle palasimme klo 17:23, matkaa kertyi 9,4 km. Illan aikana sateli enemmän tai vähemmän ulkona + 6 astetta. Reiter Pasta bolognese kanssa naudanliha aterioitiin. Tuuli rauhoittui. Levolle klo 20:30.

29.6.2019 Lauantai, Bielatjåhkkå 15,8 km

Herätys klo 06:00. Satoi koko yön ja edelleen. Sääolosuhde kannusti jatkamaan lepäilyä ja näin teimmekin klo 07:45 asti. Tässä vaiheessa sade väheni ja tuuli yltyi. Reiter Pasta naudanliha ja paprika, kahvit ja keksiä ruokailtiin. Aterioinnista reipastuneina päätimme tänäänkin tehdä ulkoilulenkin. Varustauduimme tarpeellisin osin ja lähdimme klo 10:45 kävelemään kohti Pielavaltan tasangon toisella laidalla kohoavaa Bielatjåhkkå tunturia. Bielajåhkån yli pääsi helposti heti Bielajavratja järven länsipäästä. Sää jatkui pilvisenä, näkyvyyttä ympäristöön ei juuri ollut. Luoteistuuli oli kova, lunta tuli tuulen mukana. Nousimme melko jyrkästi rinnettä, kivikkoa riitti. Ylempänä nousu loiveni ja lumi peitti maastoa. Valkoinen lumi ja valkoinen pilvi kirvoittivat vuolasta sanailua: - No nyt ei kylä oo näkyvyyttä paljo ollenkaan. – Joo ei oo paljo… ollenkaan. 1400 m korkeudella tunturin rinne loiveni huomattavasti ja tasaisella oli vaikea päättää mihin suuntaan edettäisiin. Tässä vaiheessa GPS laite oli hyödyllinen, katsoimme siitä karttaa ja saatoimme edetä 1500 metriin huipulle 1573 m vievään jyrkempään loppunousuun. Tässä vaiheessa sää hieman selkeni ja oli vähän näkyväisyyttä. Tuuli lisääntyi ja huipulla tuuli oli taas aivan mahdoton horjuttaen kävelijää. Tuulen mukana tulevat rakeet osuivat silmiin ja vaikeuttivat näkemistä. Lämpötila oli + 0 astetta, käsiä paleli.
Bielatjåhkkå 1573 metriä
Rankka sääolosuhde antoi pontta pyrkimykselle päästä alas tunturista pikimmiten. Vastatuuleen eteneminen vaikutti vaikealta, joten kuljimme myötätuuleen. Tuuli oli luoteen-lännen suunnalta. Näkyväisyys hupeni jälleen olemattomiin. Tiesimme tunturin itälaidalla olevan jyrkkääkin rinnettä, jota pitäisi varoa. Hieman alempana tunturin huipun tuulensuojan puolella pysähdyimme pohtimaan kulkusuuntia. Arvioimme, että kulkisimme etelään 1400 m korkeudella olevaan tunturin satulaan. GPS-laitteesta löytyi kompassinäkymäkin, josta näimme ilmansuunnat. E niin kuin etelä? Ilmeisesti kuitenkin hoksasimme kulkea suuntaan S, koska jyrkälle emme joutuneet vaan tunturinsatula löytyi. Näkyväisyyskin alempana parani. Satulassa pidimme tauon ja söimme peräti kaksi suklaapatukkaa. Tarkastelimme nyt karttaa jatkoreittiä pohtien. Lounaan suunnalla näytti mahdolliselta laskeutua alas Snavvavaggeen. Lähdimme kuitenkin idän suuntaan katselemaan pääsisikö sieltä alas. Parissakin kohtaa laskeutumisen esti kalliojyrkänne, vaan sitten löytyi kohta, josta pääsimme jyrkässä kivikkorinteessä alas järven 1141 m laaksoon. Loppumatka teltalle sujuikin sitten ripeästi vastatuulesta ja rakeista huolimatta. Teltalla olimme klo 18:00, matkaa kertyi 15,8 km. Pohdimme, että ei ole Reiteriä parempaa – ainakaan meillä mukana, joten Reiter stroganoff riisillä kelpasi hyvin. Ulkona + 2 astetta, levolle klo 20:15

30.6.2019 Sunnuntai, Bielajavratja – Sluggajåhkå 20,5 km

Herätys klo 06:00. Tuuli ja lumisade jatkuvat yli yön, aamulla lunta maassa, lämpötila + 2 astetta. Reiter Pippurinen lihapata aamupalana, kahvit ja keksiä sen päälle. Sää pysytteli aika huonona, joten olimme päättäneet lähteä paluumatkalle. Lähdimme liikkeelle klo 08:50. Päätöksestä lähteä pois tunturista seuraa yleensä säätilan aika välitön paraneminen, nyt sää parani vasta hieman ennen Vuojnesvarasjia, tuuli vaimeni, lumisade loppui ja aurinko alkoi paistaa. Pidimme taukoa Vuojnesvarasjin kohdalla syöden suklaapatukat. Kuorivaatteista piti luopua jo ennen Guhkesvakkjåhkån siltaa.
Guhkesvakkjåhkån silta
Niendooalggen takana pidimme taas taukoa, tuulen suojassa oli jopa lämmin, söimme beef jerkyä ja suklaapatukat. Pilvet olivat kaikonneet ja maisemia lähituntureille näkyi. Näkyipä myös cirrus uncinus- eli jalaspilviä ennakoiden sään pikaista huononemista. Olimme pohtineet käyntiä Slugga tunturilla, joten kuljimme siihen suuntaan, reitin valinta vei meidät mukavan vaihtelevaan pajukko- ja kivikkomaastoon, kulkeminen oli hidasta, vesistöistä pääsimme yli ongelmitta. Läheltä 802 m korkeudella olevaa pientä järveä/lampea löysimme teltalle paikan, leiriytyminen klo 17:08, 20,5 km kävelyn jälkeen 816 m korkeudelle. Sää oli pilvistymään päin, joten ruokailimme pikaisesti Reiter Lihavihannespataa ja lähdimme klo 18:16 puolijuoksua retkelle kohti Slugga tunturia. Sluggajåhkå virtasi aika syvässä kurussa, pääsimme sen yli kuivin jaloin. Nousu tunturiin oli aluksi loivaa, sitten jo melko jyrkkää, kivikkoa/lohkareikkoa oli rinteessä. Lopussa oli kalliota/isoja lohkareita, kiipeämisessä piti vähän käsiäkin apuna käyttää, tuli mieleen Saivaaralle nousu v. 2012 retkellä. Huipulla 1279 m oli melko kova tuuli, laitoimme nimet peltilaatikossa olleeseen kirjaan, valokuviakin otimme, Ähparin ja Sarekin huiput näkyivät aika hyvin, toisella suunnalla Pietsaure järvi ym. Sitten paluu teltalle, missä olimme klo 22:49, retken pituus oli 8,1 km. Söimme vielä suklaapatukat, levolle klo 23:30. Pian alkoi voimakas tuuli, ja sade alkoi klo 00:37.

1.7.2019 Maanantai, Sluggajåhkå – Suorva 14,5 km

Herätys vasta klo 08:00, sadetta yön yli, olikin satanut lumena, ulkona maa oli valkoinen ja teltan päällekin oli kertynyt lunta.
Teltan purkaminen sujui rutiinilla
Reiter Pasta naudanliha ja paprika, kahvit ja keksiä. Sade väheni, muuttui tihkuksi, pilvet olivat matalalla, sumua, tuulta ei ollut. Emme kiirehtineet aamutoimissa ja lähdimme vasta klo 12:20 kävelemään kohti Suorvaa. Njavvejågasj vaati hetken aikaa sopivan ylityspaikan etsimistä, pääsimme kuitenkin kuivin jaloin yli. Laskeuduimme alemmaksi ja löysimme polun pään, märkää ja mutaista oli pusikossa, ja sääskiäkin oli. Lopuksi kävelimme vielä Suorvan padon yli parkkipaikalle, minne saavuimme klo 16:57 14,5 km kävelyn jälkeen. Rinkat painoivat 19,7 kg ja 16,5 kg. Koko vaelluksen matka 130,5 km.

Huomioita: iso kaasupullo kesti 8. päivän aamuun saakka. Puukon sijasta oli mukana linkkuveitsi, sitäkään ei tarvittu. Sää oli varsin viileä, pipoa täytyi pitää päässä viikon ajan yötä päivää. Sealskinz sadehanskoja ei käsien palelun vuoksi voinut käyttää ollenkaan. Neoair makuualusta oli nimensä mukainen eli uutta ilmaa piti puhaltaa muutaman tunnin välein. Sään vuoksi retki jäi vähän puolitiehen. Sarekin puiston suhteen ei vielä valmista tullut, käymättömiä paikkoja jäi. Suorvan suunta alkaa kuitenkin jo olla nähty, voisi muuta suuntaa miettiä seuraaville retkille.