Abisko-Siellavaggi-Abisko 2023

Abisko-Siellavaggi-Abisko 2023 vaelluskartta

Abiskon eteläpuolen tunturit ”Abiskon Alpit” ovat muodostuneet minulle mieluiseksi retkikohteeksi. Abiskossa on hyvä ja ilmainen parkkipaikka ja sieltä pääsee helposti tunturiin valmiita polkuja pitkin. Tunturit ovat melko lähellä ja puhelinkin saattaa siellä paikoin kuulua. Maasto tunturissa on melko helppoa, pusikkoa ei siellä ole. Niinpä päätin suunnata syksyn yksinvaelluksen taas sille seudulle, etenkin koska Pältsan seudulla, joka on toinen mieluinen kohde, kävimme jo kesän retkellä. Toki etukäteisessä suunnitelmassa oli taas Mårman alueellekin pistäytyminen.

Perjantaina 8.9.2023 Autoilua, Pellosta evästä, Kolarissa tankkaus ja yöpyminen.

Abisko Turist parkkipaikka – Gaskariehppi Korkeuskäyrä Abisko Turist parkkipaikka – Gaskariehppi

Lauantaina 9.9.2023 herätys klo 04:00, autoilemaan klo 04:20. Pajalan ja Junosuandon välillä oli tietyötä, piti ajaa hitaasti. Abisko Turist rautatieaseman parkkipaikalle saavuin klo 07:38 300 km ajon jälkeen. Vaihdoin vaelluskengät jalkaan ja heitin rinkan selkään, kantamuksen paino oli nyt noin 21 kg. Sää oli pilvipoutainen, + 15 astetta, ei pahemmin tuulta. Suuntasin klo 07:54 ylös koivikkoon etsimään Bajip Njahkajavrille vievää polkua, joka pian löytyikin. Ruskan värejä ei puissa vielä kunnolla ollut. Jatkoin polkua järven ohi, polku jatkui hieman kapeampana kohti Nissonjohkan kanjonia. Viimeisellä purolla ennen kanjonia täytin yhden vesipullon, ylempänä ei välttämättä puroja olisi. Kanjonia en oikein saanut näkyviin, en viitsinyt laskeutua alemmaksi, koska rinne oli aika jyrkkä ja pusikkoinen. Näin kanjonin toisella puolella kolme vaeltajaa. Enin mielenkiintoni suuntautui kuitenkin ylös kohti Nissonsnuohkkia, nousu sinne näytti lopussa melko jyrkältä.

Nousua Nissonsnuohkkille Pääsin ylös suuremmitta vaikeuksitta, hieman piti tasapainon vuoksi käsillä tukeutua rinteeseen. Jatkoin sitten kohti 1374 metrin huippua, tuuli yltyi nyt kovaksi. Huipun takana tuulensuojassa pidin tauon, söin suklaapatukan ja hörppäsin vettä. Minulla oli nyt ensimmäistä kertaa mukana oma GPS-laite ja siitä katsoin, että olin kulkenut 12,69 km. Jatkoin kulkemista tunturin harjalla, melko kivikkoista oli ja tuuli haittasi vähän. Laskeuduin ensin hieman, sitten oli nousua yli 1500 metriin. Tämän nousun jälkeen voimat alkoivat ehtyä, päätin, että en mene Nissoncorrun huipulle saakka, olinhan jo käynyt siellä v. 2017 retkellä, vaan oikaisen huipputasanteen alapuolelta etelän suuntaan. Kivikkoisessa sivulle viettävässä rinteessä kompuroin vähän ja kaaduinkin, pahempia vammoja ei onneksi tullut. Huomasin pienen puron rinteessä ja koukkasin siitä vettä mukilla, söin samalla suklaapatukan. Tuntui, että tunturivaellus alkoi tältä päivältä jo riittää. Pääsin sitten harjanteelle 1600 metriin, jatkoin välihuipulle 1645 metriin, sieltä suuntasin harjannetta etelän suuntaan. Harjanteessa oli pieni notkelma, josta oli mukavat näkymät alas Nissonvaggiin.

Näkymää Nissonvaggiin

Jatkoin harjannetta, kunnes rinne alaspäin loiveni Laskeuduin kivikkoista ja ruohikkoista rinnettä, tuntui, että reisissä ei enää ollut voimaa. Pääsin kuitenkin alas laaksoon. Pidin taukoa puron luona, alkoi hieman sataa, joten vaihdoin kuoriasun ylle, söin suklaapatukan, laitoin myös GPS-laitteella kaikki ok-viestin kotiin, matkaa oli takana 20 km. Nousin Nissonvaggista vielä ylemmäs Gaskariehppiin, kuljin siellä olevan järven 1131 m etelärannalle. Telttapaikan etsiminen vei aikaa, tasaista ja kivetöntä kohtaa ei helpolla löytynyt, lopulta paikka löytyi kahden pienen puronhaaran välistä. Minulla oli nyt mukana yhden hengen teltta, joka ei vaatinut paljoa pinta-alaa. Tuuli jatkui kovana, teltan pystytys oli melko haastavaa, teltan päällä piti kontata, jottei se liiaksi lepattaisi. Tuulen puolen päädyn narut kiinnitin siten, että laitoin narun vaellussauvan ympärille (niin, olin hankkinut uudet sauvat sitten viime reissun, kaksi leki sherpaa oli apuna kuormaa jakamassa) ja isoja kiviä vaellussauvan päälle. Pääsin telttaan klo 17:31, matkaa oli takana 24,07 km, aikaa oli kulunut 9 h 53 min, nousumetrit 1950 m, laskumetrit 1208 m.

1. leiripaikka Gaskariehppissä Olin saanut käveltyä tämän ensimmäisen päivän reitin etukäteen suunnittelemani mukaisesti, mutta tuntui, että se oli vaatinut aivan liiaksi voimia, painavan rinkan kanssa oli vaikeaa nousta tunturien harjanteille ja huipuille. Lisäksi tuuli oli nyt liian kova tuntureiden harjanteilla kulkemiseen, vettäkin satoi ja pilvet olivat matalalla. Näin ollen retkisuunnitelmaa piti päivittää vastaamaan realiteetteja, näin on toki pitänyt tehdä lähestulkoon jokaisella vaellusreissulla. Kulauttelin teltassa urheilujuomaa. Sitten söin reiteraterian ja pari leipää metvurstilla. Teltassa oli melko mukavat oltavat, kun pysytteli makuulla. Ei ollut kylmä. Sade loppui illan aikana. Yöllä tuuli oli vähäisempää, taivas selkeni ja kuunsirppi näkyi koillisessa, tähtiä ja revontuliakin näkyi.

Gaskariehppi - Siellajohka Korkeuskäyrä Gaskariehppi - Siellajohka Sunnuntaina 10.9.2023 aamuyöstä tuuli yltyi taas, teltan katto painui välillä vasten kasvoja, käsillä sai tukea telttaa puuskissa. Sadetta tuli sitten tuulen mukana aamun valjetessa. Ruokailin Reiterpussin loput ja join aamukahvin. Pohdiskelin jatkoa, pitäisikö odotella parempaa säätä. Tilasin GPS-laitteella sääennusteen, se lupasi tälle päivälle 100 % sadetta, huomiselle 90 % sadetta, tiistaille 100 % sadetta ja keskiviikolle lumisadetta. Ei siis olisi ihan heti parempaa säätä luvassa. Telttapaikka ei tarjonnut lainkaan suojaa tuulelta, päätin siirtyä parempaan paikkaan. Tavaroita pakatessani tuuli vaihtoi suuntaa ja pian oli teltan toinen pääty irtaallaan ja velloi tuulessa. Pakkasin nopeasti ja lähdin sitten alemmas kohti Nissonvaggia. Alarinteessä tuulta oli vähemmän, sadekin loppui pian. Kuljin pohjoisen suuntaan laakson reunalla, pääsin pian vuoden 2017 retken telttapaikalle. Siellä tuuli oli taas kovempaa. Jatkoin Pallentjåkkan pohjoispuolitse kohti länttä, aika helppokulkuista oli, mutta vastatuuli oli kova. Nousin Ballinsnuohkkin päälle, siellä on vanha kivistä kasattu poroaita. Täällä tuuli jo horjutti kulkijaa, pipo meinasi lentää päästä eikä sadesuoja pysynyt rinkan päällä. Laskeuduin pikaisesti Ballinvaggiin, tuulta oli sielläkin.

Maisemaa Ballinvaggissa Tuulensuojaisia telttapaikkoja ei Ballinvaggissa oikein ollut. Laitoin GPS:llä ok-viestin ja jatkoin kulkua, söin kävellessä suklaapatukan, käännyin kohti Siellavaggia. Kuljin Siellavaggiin porovahtijain tuvalle, olin siellä klo 14:10, 14 km kävelyn jälkeen. Menin sisään tupaan, sisällä ei tuullut. Keitin kahviveden, kahvin kanssa söin keksiä. Sitten yritin laittaa telttaa pystyyn tuvan tuulen suojan puolelle, mutta ei siitä tullut mitään, tupa ei tarjonnut riittävästi suojaa, tuuli riepotti telttaa liiaksi. Tuumasin, että eipä niin kovassa tuulessa olisi mukava telttaillakaan. Klo 15:15 lähdin alemmaksi Siellajohkan kuruun. Pääsin kuivin jaloin purosta yli, sitten pian löytyikin tuulensuojainen telttapaikka.

2. leiripaikka tuulen suojassa Siellajohkan kurussa

Telttaan pääsin klo 16:01, matka 700 metriä, korkeus 912 m. Päivä oli ollut erittäin tuulinen, nyt sää oli kylmenemässä. Pohdin, että seurailen sään kehittymistä tässä, tuulensuojaisia telttapaikkoja ei täällä liiaksi ole. Tästä voisi tehdä retken vaikka Adnjetjårrolle tai Gironille ja Siellavaggia pitkin pääsisi helposti alas Kungsledenille ja sitä myöten pois, jos sää menee mahdottomaksi. Reiterateria piti taas syödä, lisäksi join kaakaota, söin pari leipää. Yöllä oli tuulta ja sadetta, viileää. Ei kuitenkaan palellut, sillä nyt minulla oli thermarestin neoair xlite nxt alusta, jossa R-arvo on 4,5 ja makuupussina oli WM Alpinlite, jossa Tcomf on -7 astetta.

Adnjetjårro Korkeuskäyrä Adnjetjårro Maanantaina 11.9.2023 aamulla sade jatkui, ei ollut kiirettä heräämisen kanssa. Hain vettä purosta ja nautin sitten aamun Reiteraterian ja kahvit päälle. Sade loppui ja pilvet nousivat korkeammalle. Päätin lähteä päiväretkelle Adnjetjårron suuntaan. Klo 09:04 lähdin nousemaan ylös rinnettä, reitti oli tuttu jo vuoden 2019 reissulta, menin nyt puron oikeaa puolta. Nousu oli melko jyrkkää, kuuma tuli noustessa, koska olin laittanut kuoriasun ylle. Aurinko paistoi välillä pilvien lomasta. Pääsin melko pian satulaan 1400 metriin. Siellanjunnin 1457 m huipulle en nyt viitsinyt mennä, olin käynyt siellä v. 2019. Suuntasin 1489 m huipulle. Nousu sinne sujui helposti, huipulta näkyi maisemaa Norjaan saakka. Tunturin harjanne jatkui melko tasaisena, joten jatkoin etenemistä. Pääsin reunalle, jolta näkyi alempana oleva jäätikkö. Siitä oli hieman jyrkempi nousu kivikossa, vajaa 300 m korkeuseroa, jonka jälkeen pääsin Adnjetjårron korkeimmalle huipulle. Siellä oli melko kova ja kylmä tuuli. Maisemia näkyi, otin joitakin valokuvia, mutta kauaa en huipulla oleillut, koska meinasi tulla kylmä.

Näkymää huipulta Gironin ja Tjåmuhasin suuntaan Loikin harjannetta alas kivikossa, pääsin satulaan, josta lähti pieni jäätikkö alas vasemmalle. Otin vielä valokuvia ja hölkkäsin sitten lämpimikseni harjannetta ylös 1649 m huipulle. Katselin siitä Siellacohkkan 1637 m korkealle huipulle, sinne oli 2,3 km matkaa leveätä ja melko tasaista tunturin harjaa pitkin, sama matka pitäisi tulla vielä takaisinkin, koska reitti alas Siellavaggiin lähti tästä kohdin. Jätin Siellacohkkan toiseen kertaan ja lähdin laskeutumaan kivikossa alaspäin. Pian pääsinkin tuulensuojaan. Aluksi rinne alas oli jyrkempi, mutta pian loiveni. Katselin vieressä olevaa jäätikköä jonkin aikaa, sitten kävelin rauhallista tahtia rinnettä alas laaksoon, hörppäsin välillä vettä puroista. Kun pääsin tasaisemmalle, laitoin viestin kotiin, sitten kuljin laakson reunaa teltalle päin. Nyt oli myötätuulta ja tuulen mukana näytti tummempaa sadepilveä olevan tulossa. Sade alkoi hieman ennen kuin pääsin telttaan. Teltassa odottelin kuoriasun alla hiostuneiden ja kastuneiden vaatteiden kuivumista, ohuet aluskerrokset kuivuivat aika pian kehon lämmön ansiosta. Samalla nautin mukillisen kaakaota ja söin leipää ja keksiä. Helikopteri lensi teltan yli Ballinvaggiin, palasi pian ja jatkoi Siellavaggia kaakkoon. Kun vaatteet olivat kuivat, vaihdoin päälle yökerraston ja untuvatakin ja menin makuupussiin. Päiväretkellä oli matkaa 11,04 km, ihan onnistunut se oli, maisemiakin näkyi, retkieväitä unohtui syödä. Illalla söin Reiteraterian. Sade jatkui, pohdin, että pian satanee luntakin. Loppuillasta napostelin vielä suolapähkinöitä ja proteiinipatukan, join urheilujuomaa. Sade loppui, tuuli jatkui.

Tiistaina 12.9.2023 yö olikin vielä kohtuullisen lämmin, vettä sateli yön aikana välillä kovastikin. Aamulla pilvet olivat matalalla. Käväisin alhaalla purolla vettä hakemassa, puro oli melko syvässä kurussa tällä kohdin. Valmistin ja söin aamuaterian, sitten keitin kahvit. Pohdin päiväretkelle lähtöä, tuumasin, että ei kannata, jos pilvi ei tuosta nouse. Helikopteri lensi taas ylitse. Sadepilvet pysyttelivät matalalla.

Leirikuva sateisena lepopäivänä

Puolen päivän aikaan keitin taas kahvit. Kylmä ei ollut. Akto telttani sisäkorkeus on 93 cm, pinkeäksi täytetyn makuualustan paksuus on 7,6 cm, joten elintilaa teltassa minulla oli korkeimmillaan 85,4 cm. Oma suoraselkäinen istumapituuteni on 101 cm, joten teltassa oli makoiltava. Sade jatkui melkein tauotta eikä pilvi noussut mihinkään. lämpötila oli + 6 astetta. Tästä tuli ensimmäinen täysi lepopäivä koko vaellusharrastuksen aikana. Kun sateessa oli vähän taukoa, kävin huvikseni alhaalla purolla asettelemassa kiviä puroon ylitystä helpottamaan. Sateen jatkuminen keskeytti tämän puuhan melko pian. Klo 18:30 aikaan valmistin ja söin Reiteraterian. Klo 21 aikaan keitin kaakaota, söin keksiä ja suklaapatukan. Yöllä satoi.

Hoŋga ja huippu 1792 m Korkeuskäyrä Hoŋga ja huippu 1792 m

Keskiviikkona 13.9.2023 herätys klo 06:15, pilvet olivat matalalla, satoi, lämpötila +3 astetta. Ylemmäs tuntureille näytti sataneen lunta yön aikana. Söin aamuaterian ja sen päälle join kahvit, söin leipää ja keksiä. Sään odottelu sai nyt riittää, liikkeelle oli päästävä. Suunnittelin, että tämän päivän olen vielä tunturissa ja seuraavana lähden pois. Klo 07:50 lähdin päiväretkivarustuksessa retkelle Siellavaggia pitkin kaakkoon. Sade oli sopivasti lakannut. Ylitin puron, koska laakson itälaitaa arvelin olevan helpompi kulkea, maasto oli tuttua vuosien 2010 ja 2022 retkiltä. Kuljin hiljalleen, jottei tulisi liian kuuma. Edessäpäin pilvet rakoilivat ja auringon paistetta tuli pilvien läpi.

Siellavaggia kaakon suuntaan

Pian näkyi hiukan sinistä taivastakin. Päästyäni laakson toisen lammen luo 1110 metriin pidin taukoa, puhdistin kameran linssiä ja söin energiapatukan, join vettä purosta. Siinä samalla tuli tuulta ja paksua pilveä luoteesta laaksoa pitkin, alkoi sataa vettä. Täytin vesipullot, sitten lähdin nousemaan ylös rinnettä vasemmalle. Alkunousu oli melko jyrkkää, mutta kävellen mentävää. Ylempänä rinne loiveni, tuuli laantui ja vesisade muuttui lumisateeksi. Maassakin oli vähän lunta täällä. Jatkoin kivikkoista kurua melko loivasti ylöspäin, kovin pitkälle ei ollut näkyvyyttä. Lopuksi nousin jyrkemmässä sivurinteessä, kunnes pääsin Hoŋgan 1725 m ja huipun 1792 m väliseen satulaan. Siitä lähdin nousemaan lumisessa kivikossa kohti Hoŋgan huippua. Tuuli yltyi taas, näkyvyyttä ei paljoa ollut. Nousu oli tasaisen jyrkkää, pian olin huipulla.

Hoŋgan huipulla kivet olivat saaneet lumikuorrutuksen

Huipulta oli pudotus etelän suuntaan, aivan viimeistä metriä huipulle en tohtinut edetä, koska tuuli selän takaa oli sen verran kova. Pari valokuvaa otin. Sitten palasin alas satulaan. Siellä söin energiapatukan ja hörppäsin vettä pullosta. Välillä näkyi auringon kajoa. Lähdin seuraavaksi nousemaan rinnettä ylös kohti 1792 m huippua. Viimeisimpien mittausten mukaan se on Abiskon Alppien korkein huippu, joten siellä oli käytävä. Rinne oli kivikkoinen ja luminen, melko jyrkkä, mutta muuten helppo noustava. Pilvet rakoilivat välillä ja näin vilaukselta Hoŋgan huipun ja alas Alisvaggiin.

Hoŋgan huippu ja alhaalla Alisvaggi Huipulla oli tasaista ja varsin tuulista. Näin kaakkoon laskevan harjanteen yläosaa ja vilaukselta alas Guhkesriehppiinkin. Otin valokuviakin. Siinä näkymiä ihaillessa ja valokuvia näpsiessä huomasin yhtäkkiä, että oikeassa kädessäni ei enää ollutkaan kuorikintasta. Muistelin ottaneeni sen kädestä kameran käyttöä varten. Etsin kintasta hetken, mutta sitä ei löytynyt, tuuli oli sen vienyt. Minulla oli kuitenkin vielä tuulenpitävä hiihtohanska kädessä, joten säästyin käden kylmettymiseltä. Tummempaa pilveä tuli nyt huipulle ja sää meni synkäksi. Lähdin loivaa harjannetta pitkin kohti 1776 m huippua, siellä olin käynyt jo 2022 retkellä ja tiesin, että sieltä pääsisi helposti alas Ballinvaggin suuntaan. Huipulla 1776 m näkyvyys oli edelleen vähäinen, katsoin GPS-laitteesta suuntaa ja käännyin kohti pohjoista. Rinne oli melko jyrkkä, huomasin, että olin hieman liiaksi lännessä, korjasin suuntaa, pian näkyvyys parani ja näin alas vievän harjanteen reunan. Pääsin harjanteelle, sieltä näkyi alas Gaskariehppiin, Nissonvaggiin sekä Ballinvaggiin.

Nissonvaggiin paistoi aurinko

Valokuvailin hetken, kuljin sitten tasaista harjannetta 1646 m huipulle. Katselin 1628 m huipulle, pohdin käyntiä myös siellä. Sen vuoksi laskeuduin suoraan alas satulaan melko jyrkästi. Satulassa pohdin asiaa uudestaan ja päätin jättää 1628 m huipun toiseen kertaan, alkoi jo matka painaa jaloissa. Kävelin alas Ballinvaggiin, välillä join vettä purosta. Laitoin ok-viestin kotiin, sitten jatkoin Ballinvaggin ja Siellävaggin väliseen laakson. Laskin, että nyt oli jo kahdeksas kerta, kun tätä laaksoa kuljin, maasto alkoi tulla tutuksi. Kuljin porovahtijain tuvan alapuolelta, samalla alkoi sataa rakeita. Purolla täytin toisen pullon, toinen olikin vielä täynnä. Teltalla olin klo 15:33, retken kesto oli 7 h 52 min ja matkaa oli taittunut 18,59 km, nousumetrit olivat 1282 m ja laskumetrit 1319 m. Teltalla laitoin villasukat jalkaan ja untuvatakin päälle, laitoin jalat makuupussiin. Sitten keittelin kahvit ja söin keksiä. Rakeita satoi, ne rapisivat telttakankaaseen. Huomiselle olisi hyvää säätä luvassa, olinhan tehnyt päätöksen lähteä pois tunturista. Nyt olin saanut aika hyvin käytyä näitä Siellavaggin tuntureita, Guhkesriehppissä pitäisi vielä joskus käydä. Söin ilta-aterian ennen yöunille ryhtymistä.

Siellajohka - Abisko Turist parkkipaikka Korkeuskäyrä Siellajohkan kuru - Abisko Turist rautatieaseman parkkipaikka

Torstaina 14.9.2023 herätys klo 05:00, oli vielä pilvistä, lunta/rakeita oli yöllä vähän satanut, enää ei satanut.

Teltan päällä ohut lumikerros Reiteraterian päälle join kahvit ja söin leipää. Melko viileä sää oli, ei tuullut juurikaan. Pakkasin tavarat ja teltan, tässä leirissä olin ollut neljä yötä. Kuljin Siellanjunnin laitaa koettaen säilyttää korkeutta. Alempana Siellajohkan kuru oli jyrkkäreunainen, pusikkoakin siellä oli, ylempänä oli helpompi kulkea. Hetken aikaa kuljettuani näin Gironin ja Garddenvarrin välistä alemmaksi, sinne paistoi aurinko. Laskeuduin sitten Garddenvaggiin, ylitin siellä puron kiviä pitkin, maasto oli täällä melko vetistä heinikkoa. Nousin ylemmäksi kuivemmalle maalle, sitten pidin sen verran taukoa, että vaihdoin kuoriasun fleecehousuihin ja tuulitakkiin.

Sää alkoi kirkastua

Jatkoin rinnettä ylös Kungsledenille. Siellä tuli heti vastaan yksi vaeltaja, hän kehui sään olevan vaihteeksi hyvä, en viitsinyt kertoa, että se oli minun tunturista poistumiseni ansiota. Jatkoin kulkua pitkin Kungsledeniä, ohitin muutamia vaeltajia ja vastaan tuli muutamia. Aurinko paistoi, tuulta ei liiaksi ollut. Melkoisen tylsää oli tämä tunturimaailman valtatiellä kävely, keskityin lähinnä vauhdin pitoon. Tältlägretin risteyksen jälkeen siirryin ylemmälle harjun päällä kulkevalle polulle ja pysähdyin tauolle, matkaa oli takana 17,58 km. Söin patukan, hörppäsin vettä pullosta. Sitten kuljin loppumatkan autolle, autolla olin klo 12:32, kävelyä kertyi 22,65 km. Sitten autoilin 623 km kotiin.

Huomioita reissulta: kuorikintaat pitää hankkia. Rinkkaa ja kantamusta pitää yrittää keventää vielä, josko sitten pääsisi Mårman alueellekin.