Tsahtsa 2024

Tsahtsa 2024 vaelluskartta

Kesän 2024 vaelluksella päätimme jatkaa tutustumista pohjoisen Ruotsin tunturiseutuihin. Tällä kertaa suunnitelmana oli vaeltaa Kvikkjokkista Sarekin kansallispuiston lounaisosaan, Njoatsosvággeen, tuohon kapeaan laaksoon, jota korkeat jyrkkärinteiset tunturit reunustavat. Sarek on Ruotsin kansallispuistoista erämaisin, siellä ei ole merkittyjä vaellusreittejä eikä tunturitupia. Maasto on kivikkoista ja korkeuserot paikoin suuria. Puhelimen kuuluvuutta ei yleensä ole. Dronen lennättäminen on kiellettyä. Ankarat olosuhteet ja säännöt täytyy huomioida varustautumalla vaellukselle asianmukaisesti. Niinpä meillä oli mukana mm. säänkestävä teltta, tukevat vaelluskengät ja satelliittiviestin, dronen olimme jättäneet kotiin. Olimme jo aiemmin kulkeneet Kvikkjokkista tunturiin Padjelantaledenin ja Kungsledenin kautta, joten nyt olimme päättäneet kulkea Präststigenin kautta. Tätä vanhaa reittiä Kvikkjokkista Alkavaren kappelille on kuvattu yksityiskohtaisesti Hans Fowelinin kirjassa Präststigen till Alkavare kapell och andra färdvägar i Kvikkjokksfjällen vuodelta 2019. Paluureitin Kvikkjokkiin päättäisimme sitten vaelluksen kuluessa.

Kvikkjokk – Vállevárre Korkeuskäyrä Kvikkjokk – Vállevárre

Maanantaina 24.6.2024 lähdimme autoilemaan Oulusta klo 04:00 ja saavuimme Kvikkjokkiin tien päähän tutulle parkkipaikalle klo 09.54. Jo edeltävästi sähköpostitse olimme varmistaneet, että venekuljetus Gamájåhkån ylitse onnistuisi https://www.battrafikikvikkjokk.se, nyt soitimme vielä veneenkuljettaja Helenalle ja sovimme kuljetuksen ajankohdaksi klo 11:00 (Ruotsin aikaa). Näin meille jäi pari tuntia aikaa ruokailuun ja vaatetuksen vaihtoon sekä venerantaan siirtymiseen. Ruokailtuamme sianlihasäilyke-pastaa kermakastikkeessa sekoituksen ja kahviteltuamme suoritimme rinkkojen virallisen punnituksen, rinkat painoivat 20,46 kg ja 24,26 kg. Painoeroa selittivät uudet kesätunturisukseni, joiden paino on 3,640 kg. Aiemmista suksista oli side mennyt rikki ja nyt olin rakentanut uudet 1980-luvun laskettelusuksista lyhentämällä, siteinä on OAC EA 1.0. Tarkoitukseni oli kokeilla suksia lumisilla rinteillä, kesäkuun loppuun ajoittuneilla vaelluksillamme on yleensä ollut vielä varsin paljon lunta tuntureilla. Venerannassa olimme hieman etuajassa. Pian kuitenkin Helena veneineen ajoi rantaan.

Venekuljetus Gamájåhkån ylitse Music track: Adventures Begin by Pufino
Source: https://freetouse.com/music
Free To Use Music for Videos Keskustelimme vallitsevista olosuhteista tunturissa venekyydin aikana. Helena kertoi, että kesä oli nyt tuntureilla etuajassa, tulvavedet olivat jo laskeneet ja joen veden väristä päätellen jäätiköt olivat alkaneet jo sulaa. Pohdin, että olisiko sitten lunta lainkaan enää, Helena arveli, että ylempänä voisi vielä olla. Saavuimme pian joen vastarannalle ja hyppäsimme maihin, venekyydin maksu hoitui pankkikortilla, 100 SEK/hlö (9,02 Euroa). Paikalle tuli toinen veneenkuljettaja Björn, joka oli kyydinnyt meitä vuoden 2007 retkellä. Hän oli kesätunturisuksista melko kiinnostunut, mutta painon kuultuaan pohti hivenen skeptisesti niiden soveltuvuutta vaellukselle. Keskustelimme hetken, saimme tietoa vesipaikoista, hyttysistä ja venekyytijärjestelyistä, jos tätä kautta palaisimme. Sitten lähdimmekin ylös Prinskullenille johtavalle polulle. Opaskyltti Prinskullenille Sää oli pilvipoutainen ja melko tuulinen. Polku kulki metsikössä ylöspäin, välillä loivemmin ja loppua kohden jyrkemmin. Alkuun oli mäntymetsää, sitten kuusikkoa ja lopuksi ylhäällä koivikkoa ennen kuin pääsimme puurajan yläpuolelle. Luonnontilaisessa metsässä oli paljon vanhoja puita sekä paljon jo kaatuneita puita, vain polun reitiltä ne oli raivattu pois. Aluskasvillisuus oli rehevää, aivan paras kesän kukintojen aika ei vielä ollut koittanut.

Polku metsässä Hyttysiä oli runsaasti, joten vältimme pysähdyksiä. Hörpimme runsaasti vettä Helenan neuvomalta viimeiseltä purolta ennen Prinskullenia, ylhäällä Vállevárrella ei olisi vettä ennen kuin 8 km päässä. Prinskullenilta kuljimme eteenpäin pitkin Vállevárren selännettä, tuuli oli melko reipas eikä kävellessä tullut liian kuuma. Maisemia näkyi Pårten seudun tuntureille. Pian saavuimmekin pienen lammen luo, leiriydyimme siihen klo 14:16 (Ruotsin aikaa), matkaa oli takana 10,4 km. Tuuli jatkui reippaana, sää oli lämmin, + 14 astetta. Teltan eteisessä keitimme kaasukeittimellä vettä ja valmistimme retkiaterian, sitten ruokailimme. Aamupäivän 450 korkeuserometrin nousu Prinskullenille oli melko rankka, joten aloitimme levon jo klo 19:00. Pilvisyys oli lisääntymään päin ja yöllä sateli vähän.

Vállevárre - Biernnagájsse – Vállevágge Korkeuskäyrä Vállevárre - Biernnagájsse – Vállevágge

Tiistaina 25.6.2024 aamulla heräsimme klo 06:00, sateli edelleen hieman, sade loppui kuitenkin pian. Aamuaterian ja kahvit nautittuamme pakkasimme tavarat ja lähdimme klo 08:32 etenemään kohti Vállevággea. Pilvet olivat melko matalalla, tuulta oli, joten hyttysistä ei ollut haittaa. Nousimme ensin melko loivasti yli 1000 metriin, sitten oli tasaisempaa maastoa. Tuuli oli täällä ylhäällä kovempi. 4 kilometrin kävelyn jälkeen pidimme kiven takana tuulen suojassa taukoa ja söimme suklaapatukat. Jatkoimme sitten navakkaan vastatuuleen, sää vähän selkeni, aurinkoakin näkyi hieman. Vállevággen sivurinteen jyrkentyessä pysähdyimme purolle juomaan. Samassa huomasin, että rinkan rintaremmissä roikkunut GPS/satelliittiviestin oli pudonnut! Etsimme sitä pitkän tovin, kävelimme jopa 2,5 km taaksepäin taukokivelle saakka, mutta emme löytäneet laitetta. Olimme sopineet, että laitamme satelliiteitse kotiväelle ok-viestin päivittäin, nyt oli uhkana, että kotiväki hälyttää viranomaiset meitä pelastamaan, kun viestejä ei tulekaan. Pohdinnan jälkeen päätimme, että pysähtyisimme leiriin heti kun teltan paikka löytyy ja kiipeäisimme ylös tunturiin, siellä saattaisi puhelin kuulua ja saisimme soitettua kotiväelle. Päätimme myös, että lyhennämme vaelluksen reittiä jonkin verran, Njoatsosvággen sijaan käymme Låptåvákkjávrella, sitten palaamme tätä kautta ja etsimme vielä GPS-laitetta, etsintään voisimme käyttää 1-2 päivääkin. Suunnistuksen puolesta pärjäisimme ilman GPS:aa, olihan minulla kartta ja kompassi ja vaellustoverilla älypuhelimessa GPS ja karttaohjelma ja urheilukellossa kompassi. Etenimme vielä kolmisen kilometriä, kunnes löysimme sopivan paikan teltalle klo 13:14, matkaa oli takana 9,1 km, lisäksi 5 km olimme kävelleet GPS:a etsiessämme. Pystytimme teltan, söimme sitten suklaapatukat. Klo 17:12 lähdimme sitten nousemaan ylemmäs tunturiin kohti Tjilákboarkkaa. Ylempänä oli vielä vähän lunta, joten minulla oli sukset mukana. Pisin yhtenäinen lumialue oli rinteen puronotkelmassa yltäen vajaasta 1400 metristä vajaaseen 1200 metriin, jätin sukset tämän lumialueen yläpuolelle. Jatkoimme nousua, kivikko oli melko jyrkkää. Noin 1500 metrissä puhelin toimi ja saimme yhteyden kotiväkeen. Selitimme tilanteen, päivittäisiä viestejä ei siis olisi aiheellista odottaa, mutta vakuuttelimme, että ehkäpä selviäisimme tästäkin retkestä viestittelemättäkin. Söimme suklaapatukat ja pohdiskelimme jatkoa, oli melko tuulista ja rinteen kivikko oli aika jyrkkää, mutta samapa se olisi tämän tunturin, Biernnagájssen, huipullakin käydä, kun on tänne saakka tultu. Jatkoimme nousua, rinne oli loivempaa ylempänä, pääsimme 1834 m huipulle melko pian. Maisemia näkyi jonkin verran, tuulta oli runsaasti. Viereiselle 1828 m korkealle Tjiláktjåhkkå-huipulle emme viitsineet enää jatkaa. Lähdimme sitten taas alas, matkalla pidimme vielä tauon ja söimme suklaapatukat. Alempana lumialueen luona siirryin sitten suksille suorittamaan testilaskua.

Mäenlaskua 1980-luvun lyhennetyillä laskettelusuksilla Music track: Destiny by Aylex
Source: https://freetouse.com/music
Free To Use Music for Videos Lumi ei ollut optimaalista, tämä oli jo kesälunta, auringon ja tuulen kovettamaa, suksi ei siihen paljoa uponnut. Aiemmilla reissuilla laskiessa on lumi ollut kevätkesälunta, missä pintakerros on pehmeää ja suurirakeista, ja mihin suksi uppoaa käännöksessä 5-10 cm ja laskeminen on helppoa. Nyt lumen kovuus ja rinteen jyrkkyys vaativat reisilihaksilta hieman enemmän kuin mitä niillä oli tarjota äskettäisen tunturinousun jäljiltä ja pari kertaa piti pysähtyä reisiä lepuuttamaan. Suksien toimivuus oli kuitenkin erinomainen, sukset olivat vakaat ja vaelluskenkä pysyi tiukasti siteissä kiinni. Teltalle palasimme klo 21:37, 6,76 km kuljettuamme. Nautimme myöhäisen ilta-aterian ennen levolle ryhtymistä. Kahden ensimmäisen päivän jälkeen tuntui tämä tunturivaeltaminen olevan aika raskasta ja kun lumen määrä tunturissa oli vähäinen ja laatu kesäinen, niin päätin, että jätän sukset tähän leiripaikalle ja otan mukaan taas paluumatkalla. Ehkä keveämmällä rinkalla jalka paremmin nousisi ja askel pitenisi.

Vállevágge – Buojdes Korkeuskäyrä Vállevágge – Buojdes Keskiviikkona 26.6.2024 yöllä oli tuulista ja kylmää. Heräsimme klo 07:00, ulkona oli + 6 astetta. Aamuiset ravinnot nautittuamme kävin peittelemässä sukset kivien alle. Purimme sitten leirin ja läksimme kulkemaan Vállevággea ylöspäin klo 09:30. Sää oli pilvipoutainen ja tuulinen. Vállevágge oli yläosiltaankin kivikkoinen. Sen jälkeen seurasi pitkä kivikkoinen laskeutuminen alas Ruonasvággeen. Paikoitellen näkyi reittimerkeiksi aseteltuja kiviä, mahdollisesti nämä olivat vanhoja Präststigenin merkkejä. Málmmatjåhkkån suunnalta laskevan puron yli oli vielä lumisilta, jota hyödynsimme. Maisemia näkyi Tsahtsalle ja Pårten suuntaan. Ruonasvággessa puron yli pääsi kiviä pitkin. Ylityksen jälkeen pidimme tuulen suojassa taukoa ja söimme suklaata. Tarpeeksi taukoiltuamme jatkoimme ylös seuraavalle tunturin harjanteelle. Harjanteen ylityksen jälkeen laskeuduimme Slihtavággeen ja sieltä nousimme taas harjanteen yli pienen lammen luo. Sitten seurasikin laskeutumista alas Buojdes-järven suuntaan. Hieman ennen Buojdes-järveä näimme hyvän telttapaikan hieman vasemmalla järven yläpuolelle kohoavalla törmällä. Leiriydyimme siihen klo 14:18, matkaa oli takana 12,44 km.

Leiri Buojdes-järven rantatörmällä Music track: Sounds of Nature by Aylex
Source: https://freetouse.com/music
Free To Use Music for Videos Tämä osuus matkasta oli melko lailla tavanomaista tunturimaastoa vailla erityisiä nähtävyyksiä, vanhojen reittimerkkien etsiskely kuitenkin tarjosi hieman virikkeitä matkalla. Melko kivikkoisessa maastossa tämä suhteellisen lyhytkin päivämatka tuntui aivan riittävältä. Tuuli jatkui ja järvellä oli aallokkoa, mutta nyt paistoi aurinko ja leirissä oli mukavat oltavat, teltassa oli lämmintä. Järven vesi oli sen verran kylmää, että uiminen ei tullut kyseeseen, kasvojen pesu onnistui. Ilta-ateria nautittiin teltassa.

Buojdes - Låptåtjåhkkå – Låptåvákkjávrre Korkeuskäyrä Buojdes - Låptåtjåhkkå – Låptåvákkjávrre

Torstaina 27.6.2024 yöllä oli melko viileää. Heräsimme klo 06:00. Aurinko paistoi nyt kirkkaasti, pilviä oli vain vähän, järvi oli aivan peilityyni, tuulta ei ollut. Tämäntyyppinen sää osuu kohdalle vaelluksella harvakseltaan, silloin tunturissa on helppoa olla, ei tarvitse palella ja maisemat ovat näkyvissä. Toki pitää muistaa suojautua UV-säteilyltä ja juoda tarpeeksi vettä. Ruokailun ja leirin purkamisen jälkeen lähdimme klo 08:05 kävelemään, ylitimme Buojdes-järvestä lähtevän puron helposti kiviä pitkin ja kuljimme järven rantaa luoteeseen, samalla viistosti nousten. Pian olimme Bajep Buojdes järven luona, maisemia avautui Padjelantan suuntaan, mm. Vuoksákvahta näkyi, pian näkyi Stájggákin, sitten Gierggevárre. Lämmin oli kävellä auringon paisteessa, takkia ei tarvinnut. Pidimme taukoa 6,2 km jälkeen ja söimme suklaata. Sitten lähdimme pian nousemaan viistosti oikealle. Koska sää jatkui erityisen hienona, olimme saaneet ajatuksen käväistä Låptåtjåhkkån huipulla. Nousimme noin 1240 metriin, jätimme rinkat siihen ja lähdimme sitten rinnettä ylös kohti Låptåtjåhkkån 1573 m huippua. Nousu oli helppo, kivikkoa ei ollut juuri lainkaan eikä rinne ollut kovin jyrkkä. Huipulta oli hyvät näkymät Pårten suuntaan sekä Padjelantaan, Sulitelmakin näkyi. Huipun eteläpuolella oli pieni jäätikkö.

Låptåtjåhkkån 1573 m huipulla Music track: Sunkissed by Ocean Bloom
Source: https://freetouse.com/music
Free To Use Music for Videos Nautimme suotuisasta säästä, oli lämmintä eikä tuullut, ilman rinkkaa olo oli kevyt. Tämä hetki olikin tämän retken parasta antia. Otimme joitakin valokuvia. Palasimme sitten rinkkojen luo. Hetken istuskelun jälkeen heitimme rinkat selkään, sitten laskeuduimme melko jyrkästi osin lumilaikkuja pitkin alas Låptåvákkjávrrelle vievään kuruun. Kuru tarjosi helpon kulkuväylän, siellä virtasi puro, josta saimme vettä. Etenimme alas järven pohjoispäätyyn ja leiriydyimme klo 15:49, matkaa olimme taittaneet 15,72 km. Aurinko paistoi edelleen, teltassa oli liian kuuma. Ruokailimme tällä kertaa ulkosalla. Suunnittelimme seuraavalle päivälle päiväretkeä, jos vain sää sallisi.

Låptåvákkjávrre - Tsahtsa - Låptåvákkjávrre Korkeuskäyrä Låptåvákkjávrre - Tsahtsa - Låptåvákkjávrre

Perjantaina 28.6.2024 aamulla heräsimme klo 06:00. Sää oli nyt pilvipoutainen, pilvet olivat korkeimpien tunturien huippujen korkeudella, tuuli kävi kaakon suunnalta melko reippaana. Aamuaterian ja kahvien jälkeen keräsimme päiväretkellä tarvittavat tavarat mukaan ja lähdimme klo 08:05 retkelle kohti Tsahtsa-tunturia. Kyseessähän on melko korkea, 1857 m, tunturi, jos sää sallisi, niin sieltä voisi näkyä maisemia aika laajalti ja voisimme myös nähdä alas Njoatsosvággeen. Kuljimme ensin järven rannan ruohikkoisessa rinteessä samalla loivasti nousten. Eteemme osui hankalakulkuinen kivikko, sen jälkeen pääsimme ylös loivemmin ylös vievälle ylängölle puron luo. Otimme purosta vettä juomapulloihin. Kuljimme sitten loivasti nousten kohti edessä näkyvää puron uomaa. Uomassa oli vielä lunta ja pääsimmekin nousemaan lumella helposti 1200 metristä 1400 metriin. Sitten oli loivahkoa kivikkoa 1500 metriin, sen jälkeen kivikkoinen rinne jyrkkeni selvästi. Jyrkkää jatkuikin aina 1800 metriin saakka, vaikutti siltä, että vasen puoli rinteestä oli hieman loivempi, nousimme sitä pitkin. Käsiä piti välillä käyttää tasapainon apuna, varsinaista kiipeilyä ei tarvittu. Kivet eivät olleet kovinkaan liikkuvia, vaikka rinteen jyrkkyyden huomioiden olisi niin voinut olettaa. Viimevuotisesta kokemuksesta viisastuneina olimme nyt jättäneet vaellussauvat teltalle, täällä ne olisivat olleet vain haittana. 1800 metrissä pääsimme huippuharjanteelle, nousu loiveni ja saavutimme huipulle loivasti nousevan tasanteen. Huippu oli pilvessä, näkyvyyttä ei ollut. Huipun merkkinä oli kaksi kivikekoa. Istuskelimme hetken, sitten pilvet ohenivat ja näkyvyyttä ilmaantui ensin alas Njoatsosvággeen, sitten laajemminkin.

Tsahtsa 1857 m huipulla Music track: Epic Motivation by Aylex
Source: https://freetouse.com/music
Free To Use Music for Videos Söimme suklaapatukat tuulensuojassa. Tutkailimme Tsahtsan läntistä harjannetta, päätimme sitten kuitenkin laskeutua alas samaa kautta kuin olimme nousseetkin, niin ei tulisi ainakaan mitään yllättäviä esteitä vastaan. Huippuharjanteelta näkyi vielä Pårten suunnan maisemia. 300 korkeuserometrin laskeutuminen jyrkässä kivikossa olikin todella hidasta ja työlästä, käsillä piti välillä ottaa tukea rinteestä. Loppumatka teltalle sujui sitten helposti, olimme teltalla klo 14 aikaan, matkaa oli takana 12 km. Söimme suklaapatukat ja purimme leirin. Olimme päättäneet lähteä paluumatkalle. Låptåvákkjávrren lounaista rantaa ei yleensä suositeta kulkureitiksi, koska Låptåtjåhkkån rinne laskee jyrkästi järveen, päätimme kuitenkin kulkea siitä, koska halusimme välttää puron yli kahlaamisen järven kaakkoispäässä. Emme yleensä ole järin innostuneita kahlaamisesta, koska vesi on kylmää ja märkää ja purokivet liukkaita, joten pyrimme sitä välttämään, jos mahdollista. Lisäksi Skievvunin selänteen ylitse olisi kätevä oikaista Buojdes-järvelle ja välttää Tjuoldavággen pusikot. Klo 15:30 lähdimme matkaan, järven rantaa pitkin kulku sujui melko helposti, pari lyhyttä kivikkopätkää ja järveen viettävää lumialuetta ylitimme ja sitten ranta olikin jo normaalia kulkumaastoa. Etenimme 2,61 kilometriä ja leiriydyimme sitten klo 16:30. Pilvisyys lisääntyi, lämmin tuuli eteläkaakosta jatkui, sadesäätä ennakoiden. Ilta-aterian jälkeen kävimme levolle.

Låptåvákkjávrre – Buojdes Korkeuskäyrä Låptåvákkjávrre – Buojdes Lauantaina 29.6.2024 aamulla heräsimme klo 06:00. Nyt oli pilvistä, pilvet olivat 1200 metrissä, sateli hieman. Aamuruoan ja kahvien jälkeen lähdimme kävelemään klo 08:00. Nousimme rinnettä hieman viistosti, sitten puron vartta jyrkemmin ylöspäin. Sade lisääntyi. Ylempänä maasto muuttui kivikoksi. Näkyvyys ympäristöön rajoittui pian, kun saavutimme pilvet. GPS-laitetta olisi nyt tarvittu. Katsoimme korkeutta rannekellosta, saavutimme 1273 m korkeuden. Sitten päätimme suunnata länteen, muistelin, että sillä suunnalla pitäisi olla alaspäin vievä rinne. Muistelin myös tulomatkalla näkemäämme pitkää puron uoman lumikaistaletta, sitä pitkin pääsisimme helposti alas. Hetken aikaa kuljimme tasaista tunturia kompassisuunnalla, sitten alkoikin rinne kääntyä laskuun. Vesien valumareittejä seuraten löysimme 1213 m korkeudella olevalle lammelle, mistä purouoma alkoi. Tuuli oli nyt reipasta ja sade oli runsasta, vaatteet ja jalkineetkin alkoivat olla märkiä. Laskeuduimme lunta pitkin helposti 900 metrin korkeudelle, sitten kuljimme alas oikealle, kunnes näimme sumun seasta Buojdes-järven aallot. Ylitimme järvestä lähtevän puron. Sade oli nyt runsasta ja kaiken kastelevaa, me olimme kovin märkiä. Kun näimme oikealla aiemman telttapaikkamme järven rannan törmällä, päätimme lähteä sinne telttailemaan ja sadetta pitämään. Leiriydyimme klo 11:00, matkaa oli takana 7,1 km. Kengät olivat aivan märät ja mietin, että jalkinetyyppiä pitää jatkossa vaihtaa, koska nämä goretex-vaelluskengät kastuvat aina kun enempi sataa eivätkä sitten kuivu enää retken aikana. Vaihdoimme kuivaa vaatetta ylle, puhalsimme telttapatjat ja odotimme. Sade loppui klo 15, pian alkoi aurinko paistaa. Päivittelimme hyvää tuuriamme, joskushan on sumuista sadesäätä jatkunut päiväkausien ajan, ainakin vuosien 2008, 2016 ja 2023 reissuilla muistan näin käyneen. Levitimme varusteet ulos aurinkoon kuivumaan. Ajatuksenamme oli kuivattelun jälkeen jatkaa vielä matkaa.

Teltassa sateelta suojassa Auringonpaiste loppui kuitenkin klo 17 ja sitten alkoi taas sataa. Keräsimme äkkiä varusteemme telttaan. Päätimme, että emme enää etenisi enempää tämän päivän aikana. Ukkoskuuro tuli ja meni pian ohi, sade jatkui. Ilta-aterian jälkeen kävimme levolle.

Buojdes – Vállevárre Korkeuskäyrä Buojdes – Vállevárre Sunnuntaina 30.6.2024 yön satoi, aamulla ei enää. Heräsimme klo 06:00. Sää oli nyt viileä, tuuli kävi luoteesta. Aamuruoan ja kahvien jälkeen leirin purettuamme lähdimme klo 08 aikaan kävelemään Präststigeniä Kvikkjokkin suuntaan. Kengät olivat edelleen märät, joten meillä oli muovipussit jaloissa sukkien päällä, näin jalat pysyivät ainakin lämpiminä. Reitti oli nyt ennalta tuttua. Kuljimme ensin Slihtavaggeen, sitten Ruonasvaggeen. Sää pysytteli pilvipoutaisena. Ruonasvaggesta nousun aikana sää hieman kirkastui. Pidimme tauon pienen järven ohitettuamme, sitten jatkoimme ylös Vállevággeen. Vállevággessa kuljimme puronlaidan lumikaistaleella 1,6 km, kunnes saavuimme aiemmalle leiripaikallemme. Otin kesätunturisukset sieltä mukaan ja jatkoimme matkaa. Tarkoituksenamme oli nyt etsiä GPS-laitetta. Mikäli löytyisi teltalle paikka etsintäalueelta, leiriytyisimme ja etsisimme laitetta, tarvittaessa vaikka 1-2 päivän ajan. Pääsimme kohtaan, jossa huomasin laitteen pudonneen. Jätimme rinkat siihen, lähdin katselemaan maastoa ja muistelemaan kulkureittiämme. Noin 100 metriä kuljettuani tulin pienen töyryn päälle, koetin katseellani etsiä oranssia väriä maasta ympäriltäni, ja kas vain, siinähän se oli GPS maassa muutaman metrin päässä! Oli ihan ehjä ja akussa virtaa 61 %. Hihkuin ja viittoilin vaellustoverille, että etsintä oli ohi.

GPS satelliittiviestin löytyi paluumatkalla Palasin rinkan luo, laitoin GPS:n varmaan talteen rinkkaan ja matka jatkui. Pian alkoi säätilassa sateen ja auringon paisteen tiuhatahtinen vuorottelu, vaihdoimme kuoriasua ylle ja pois ainakin kaksi kertaa. Laskeutuessamme Vállevárrelle näimme edessäpäin kaksi vaeltajaa, he olivatkin ainoat tunturissa näkemämme ihmiset. Kiersimme heidät kaukaa ja saavuimme tutulle leiripaikalle lammen rannalle. Leiriydyimme klo 16:30, olimme kulkeneet 22,03 km päivän aikana. Aurinko paistoi leiriin, sää oli tyyni. Söimme ilta-aterian. Tällä leiripaikalla puhelin ja netti toimivat, kuuntelimme puoli yhdeksän uutiset (Suomen aikaa).

Vállevárre – Kvikkjokk Korkeuskäyrä Vállevárre – Kvikkjokk Maanantaina 1.7.2024 aamusella heräsimme jo klo 04:00, jotta ehtisimme hyvin autoilla kotiin. Aamiaisen ja kahvit nautittuamme pakkasimme tavarat ja lähdimme kävelemään kohti Prinskullenia. Sää oli pilvinen, ei satanut, ei paljoa tuullutkaan. Olimme Prinskullenilla melko pian, etsimme hetken aikaa alaspäin vievää polkua. Polun löydyttyä kuljimme kohtaan, jossa on veneenkuljettajien asettama kyltti, tästä kohden on kolme kilometriä matkaa venerantaan, matkaan kuluu noin tunti ja olimme saaneet Helenalta ohjeen soittaa hänelle kyltin kohdalta, jotta hän tietää olla veneineen valmiina meitä kuljettamaan. Soitimme ja sovimme venekyydin.

Opaskyltti Metsässä oli nyt sen verran paljon hyttysiä, että jouduimme kulkemaan nopeasti ja olimme jo puolen tunnin kuluttua venerannassa. Vene tulikin pian ja siirryimme vesille. Helena kysäisi suksien käytöstä ja selitin testilaskuni kulkua. Sitten Björn tuli vastaan toisella veneellä ja sain kerrata suksien käyttökokemukseni hänelle ja hänen kyydissään olleelle vaeltajalle englanniksi. Kvikkjokkin venerannassa hyppäsimme maihin ja hyvästelimme Helenan. Kävelimme sitten ylös parkkipaikalle auton luo. Nytpä ilmenikin vielä mutka matkassa eli autossa olikin akku tyhjä eikä auto lähtenyt käyntiin. Vaihdoimme siinä vaellusvaatteet matkavaatteisiin ja pohdimme asiain laitoja. Muistelin, että ennen vanhaan autoja työnnettiin käyntiin, parkkipaikalta tie lähti alamäkeen, kyllä siinä varmasti auto starttaisi. Niinpä pukkasimme auton mäkeen, vaellustoveri hyppäsi kuskiksi. Auto valui mäkeä alas ja katosi mutkaan taa. Odottelin hetken, pian kuski tuli kävellen mäkeä ylös, tästä saatoinkin jo päästä siihen johtopäätelmään, että auto ei ollut käynnistynyt. Asioiden laidan pohdinta jatkui, päätimme sitten lähteä Kvikkjokkin Fjällstationille kysymään apua autopulmaamme. Tunturiaseman vastaanoton, myymälän ja kahvilan yhdistelmä oli avoinna. Jututimme myyjiä ja heidän esihenkilöään. Esihenkilö kertoi aikomuksenaan olevan tulevassa työpaikkakokouksessa käydä keskustelua henkilökunnan jäsenten kanssa aiheesta ja he pohtisivat yhteisesti, olisiko käynnistysapua mahdollista tarjota. Istuimme tunturiasemalla aikamme sateelta ja hyttysiltä suojassa. Menimme sitten auton luo viemään matkakasseja sinne. Auton luona tapasimme ystävällisen ja avuliaan arvatenkin Kvikkjokkissa vakituiseen asuvan naishenkilön, joka auto-ongelmasta kuultuamme järjesti meille oitis apua. Hän soitti veneenkuljettaja Helenalle ja tämä tuli heti Volvon ja käynnistyskaapeleiden kanssa apuun. Emme kuitenkaan saaneet Volvosta riittävästi virtaa, auto ei startannut. Palasimme tunturiasemalle, tilasimme kahvit ja viinerit ja jatkoimme asianlaitamien tarkastelua. Tunturiaseman henkilökunnan suunnalta ei meitä lainkaan lähestytty eli ilmeisesti apua ei sieltä suunnalta ollut tarjolla. Päätimme turvautua liikennevakuutusyhtiön apuun, vaikka kyseessä olikin lähitapiola, saattaisi se täällä kaukanakin pystyä järjestämään apua. Ja niinhän siinä sitten kävi, että 3,5 tunnin odottelun (tunturiasemalla istuskelua, Kvikkjokkin kylänraitilla ja kirkon pihalla kävelyä, suksien käytön selostamista vielä kerran) jälkeen tuli herrashenkilö Jokkmokkista (Autotech i Gällivare AB) apukäynnistimen kanssa, auto saatiin käyntiin ja ajoimme kotiin.

Huomioita: Uusin versio kesätunturisuksesta on melko painava ja niinpä sukset kannattaa ottaa mukaan vaellukselle vain, jos lunta on runsaasti, kuten esim talvella tai keväällä. GPS-laite pitää kiinnittää varmemmalla tavalla jatkossa, esim kaulaan roikkumaan ja vielä takin taskuun. Hanwag Alaska gtx vaelluskenkä ei tunnu pitävän vettä, nyt viimeistään täytyy hankkia Lundhags kuorikengät testiin. Therm a rest Neoair uberlite L makuualusta oli vaelluskaverilla käytössä ja toimi moitteetta, patteritoiminen pumppu auttoi patjan täytössä.

Therm a Rest NeoAir Micro Pump Venekyyditykset Kvikkjokkissa toimivat erittäin hyvin, kyyti on edullista, veneenkuljettajilta saa tärkeää tietoa reiteistä ja olosuhteista. Avun tarjoaminen auto-ongelmaan oli myös erittäin ystävällistä. Dieselauto ilmeisesti vaatii hehkuttamista ennen kuin se käynnistyy, ilman akkuvirtaa ei autoa voi hehkuttaa eikä se käynnisty, ei edes alamäessä. Sarekin puistossa joutunee jatkossakin käymään, nyt visiitti jäi yhden päiväretken mittaiseksi.