Mårma 2024

Mårma 2024 vaelluskartta

Kesällä 2024 tuntui tarpeelliselta tehdä vielä toinenkin retki pohjoisen Ruotsin tuntureille. Edelliseltä reissulta oli jäänyt retkieväitä niin, ettei hankintoja juuri tarvinnut tehdä. Koska olin nyt lähdössä yksin vaellukselle, pakkasin pienempään rinkkaan Akto-teltan ja sain kantamuksen painoksi noin 16 kg. Mårman alue on ollut mielessä jo pidemmän aikaa. Suunnittelin pyrkiväni sinne nyt Nikkaluoktan suunnasta, koska aiemmin Abiskon suunnalta yrittäessäni olin juuttunut Abiskon alppeihin. Aikaa oli käytettävissä enintään 6 päivää. Kebnekaisen seudun tunturialue on retkeilijää ajatellen hyvin varusteltua, on tunturitupia, vaellusreitit on hyvin merkitty ja purojen yli on sillat. Puhelinverkko ei tosin aivan koko aluetta kata.

Nikkaluokta-Darfálláhku Korkeuskäyrä Nikkaluokta-Darfálláhku

11.7.2024 aamiaisen jälkeen klo 07:30 aikaan lähdin ajamaan kohti pohjoista. Ylitorniolla tankkasin auton ja ostin vielä kaupasta matkaevästä. Överkalixin ja Gällivaren kautta ajaen ei matkalle sattunut tietöitä. Nikkaluoktassa olin klo 14:20. Sää oli sumuinen ja sateinen, pilvet olivat noin 1000 metrissä. Vaihdoin autossa vaellusvaatteet (kuoriasu) ylle ja viimeistelin vielä rinkan pakkauksen. Sitten kävelin Nikkaluokta Sarri Ab:n päärakennuksen vastaanottoon ja maksoin auton pysäköinnin (40 SEK/vrk). Sitten olinkin valmis siirtymään maastoon. Leveää ja sorastettua Dag Hammrskjöldsledeniä pitkin kuljin Čievrrajohkan sillalle saakka.

Dag Hammrskjöldsleden

Vastaan tuli aika paljon sadeasuisia vaeltajia. Sillan jälkeen käännyin metsään joen vartta ylöspäin vievälle kapealle polulle, siellä ei muita kulkijoita ollut. Sade oli lakannut, pusikko oli märkää. Hyttysiä oli jonkin verran, mutta ei sietämättömän paljon. Sää oli aika lämmin, joten en käyttänyt hanskoja, kuuma kuitenkin tuppasi tulemaan ylämäessä. Ison kiven luona pidin tauon ja hörppäsin vettä purosta. Sitten pääsinkin pian puurajan yläpuolelle ja tunturivaeltamaan.

Puurajan yläpuolella

Kuljin 940 m lampien ohitse, täällä olimme telttailleet vuoden 2016 retkellä. Vaikka tunturiseuduilla on tänä kesänä lumet vähissä ja melko kuivaa, oli lammissa kuitenkin vettä. Seuraavaksi noustessani 1000 metriin tavoitinkin pilvet ja näkyvyys ympärille rajoittui 10-15 metriin. Reitti oli kuitenkin tuttu ja pidin ylärinteen vasemmalla puolellani ja alarinteen oikealla ja kulku eteni. Välillä katsoin GPS:sta sijaintiani. Tavoitteena oli päästä Čievrraláhkulle telttailemaan. Maastohan siellä on melko kivistä eikä telttapaikkoja ole paljoa, vuoden 2016 reissulla löysimme hyvän paikan Čievrrajávrin lähettyviltä. Nyt kun kävellessä voimavarojani arvioin, alkoi tuntua, että aivan sinne saakka en jaksaisi edetä, vaelluskengätkin olivat taas märät, etenkin oikea. Muistelin, että edempänä porovahtijain tuvan luona olisi tasaista maata teltan alle ja vieressä kurussa melko iso purokin, josta saisi vettä, päätin suunnata sinne GPS:n avulla. Kun sitten tulin purokurun luo ja aloin laskeutua purolle, olikin siinä kohdalla juuri sopiva teltan paikka kurun rinteellä. No mikä jottei, tuumasin ja pystytin teltan, kello oli 18:12 (Ruotsin aikaa, johon olin nyt siirtynyt) ja matkaa oli takana 13,9 km. Sää jatkui sumuisena, tällä säällä ei kenkiä tai vaatteita saisi kuivumaan. Tilasinkin GPS-laitteella sääennusteen, ennuste lupasi parempaa säätä kolmelle seuraavalle päivälle, aurinkoakin. Kevyemmästä kantamuksesta huolimatta oli kulkeminen ollut aika rasittavaa. Pohdin, että ihan koko Mårman aluetta en jaksaisi katsastaa, mutta ehkä korkeimmalla 1944 m huipulla pystyisin käymään. Ravitsin itseäni Reiter aterialla ja söin suklaapatukan. Kantamuksen keventämiseksi en ollut ottanut mukaan kahlausjalkineita, täällä Kebnen alueella ei ole juuri tarvinut puroja kahlata. Niinpä leirijalkineina toimivat kaksi kaupan muovipussia, jotka taas olivat mukana vaelluskenkien kastumisen varalta (ks. edellinen retki). Akto-teltassa ei voi olla kuin makuuasennossa, joten olikin luontevaa ryhtyä sitten levolle.

Darfálláhku-Vássajávri Korkeuskäyrä Darfálláhku-Vássajávri

12.7.2024 heräsin klo 06:00, nyt pilvet olivat korkeammalla ja näkyvyyttä ympäristöön oli paremmin. Oli kuitenkin pilvistä, tuulta ei paljoa ollut. Aamuaterian päälle keitin kahvit ja söin matkaeväistä mukaan tarttuneita minikorvapuusteja. Sitten pakkasin tavarat rinkkaan ja lähdin klo 07:55 taas etenemään. Pohdin, että tänään pitäisi jo liki Mårmaa päästä, jos siellä aikoo käydä, paluumatkaankin pitää aikaa varata. Sen verran hidasta on kulkuni, että paluuseen saattaisi kolmekin päivää mennä. Kävelin Čievrraláhkun poikki, kulku oli vaivatonta, kivikko ei paljoa haitannut. Pian pääsinkin laskeutumaan Kaskasavaggeen, siellä ylitin puron siltaa pitkin. Pidin suklaapatukan mittaisen tauon törmän takana tuulen suojassa, länsituuli oli yltynyt aika navakaksi.

Kaskasavagge

GPS:n mukaan 10,85 km tunturimaastoa oli jäänyt taa. Nousin sitten Njunnin harjan yli ja laskeuduin pitkän alamäen Visttasvággiin.

Visttasvággi

Ylitin Visttasjohkan siltaa pitkin ja kuljin Vássajohkan ylittävän sillan luo. Kävin katsomassa sillan toisella puolella olevaa ränsistynyttä turvekammia, pidin siellä tauon ja söin suklaapatukan, 20,5 km oli nyt GPS:n matkamittarissa. Pilvet olivat tässä vaiheessa vähentyneet ja aurinko jo paistoi varsin lämpimästi. Nyt olikin edessä vaelluspäivän loppuhuipennus eli nousu ylös Vássajávrille, missä pitäisi olla telttapaikka. Sieltä voisikin sitten jo päiväretken tehdä huipulle 1944 m. Matkaa oli jäljellä noin 4 km ja korkeusmetrejä pitäisi nousta reilut 600. Nousun aluksi koivikko oli melko tiheää, ja oksien väleistä piti pujotella, paikoin hirvien polut helpottivat kulkua. Tuuli piti onneksi hyttyset pois. Ylempänä pusikko loppui, sitten rinnekin loiveni. Vássanjunnilla oli melko kivikkoista. Laskeuduin Vássajávrille, ylitin järven luusuan kiviä pitkin ja klo 16:40 saavutin telttapaikan, matkaa oli kertynyt 24,1 km. Reippaahkosta tuulesta huolimatta sain teltan pystytettyä ja aloitin lepäilemisen. Melko raskaalta oli kulkeminen tänäänkin tuntunut. Lähetin GPS:lla ok-viestin kotiin. Sitten söin suklaapatukan ja metvurstia. Lepäilemisen lomassa nautin ilta-aterian ja vielä ennen nukkumista kaakaota ja minikorvapuusteja. Illan mittaan tuuli laantui.

Päiväretki Mårmalle Korkeuskäyrä Päiväretkestä Mårmalle 13.7.2024 heräsin klo 07:18, nyt oli selkeä, aurinkoinen sää, vain ohuita pilviä oli paikoin, aurinko jo lämmitti, tuulta ei juurikaan ollut. Aurinkolasit olin tarkoituksella jättänyt kotiin ja se vaikutti toimivan, sää oli nyt hyvä, jopa ihanteellinen tunturin huiputusta ajatellen. Aamuaterian ja kahvittelun jälkeen lähdin klo 08:15 kevyin kantamuksin päiväretkelle kohti Mårman massiivin 1944 m huippua. Nousin kivikkoisessa rinteessä pienen jäätikön viertä tunturin harjalle 1700 metriin. Nousu oli ongelmatonta, kivet olivat melko pieniä, rinne ei ollut kovin jyrkkää. Harjalta olikin jo näkyvyyttä ympäröiviin maisemiin, kävin katsomassa harjanteen reunalta Moarhmmá-jäätikköä. Ennen huippua oli hyvä näkymä Šielmmáčohkkalle päin. Huipun saavutin klo 11 jälkeen, tuulta oli hieman, laitoin takin päälle.

Mårman 1944m huipulla

Šielmmáčohkkan ohella näkyvät mm. Höktopparna ja Kåtotjåkka ja toki muitakin Mårman alueen huippuja ja niiden rinteitä. Katselin aikani, otin valokuviakin, kivikkoiselta ja vaikeakulkuiselta vaikutti seutukunta. Söin suklaapatukan, sitten lähdin taas alas kohti telttaa. Tunturin harja oli helppokulkuista ja alempana pienen jäätikön reunan lumi helpotti kulkua jonkin verran. Teltalla olin klo 13:13, päiväretken pituus oli 10,2 km, kesto 4 h 57 minuuttia ja nousumetrejä kertyi 804. Käväisin järven rannassa pesemässä aurinkovoiteet kasvoilta. Loppupäivä menikin teltassa lepäillessä auringolta suojassa teltan ovet auki rullattuina. Klo 16:02 aikaan kaksi vaeltajaa kulki teltan ohi Visttasvággin suuntaan. Klo 17:20 aikaan pieni porotokka kulki ohi toiseen suuntaan. Suunnittelin, että lähden huomenna paluumatkalle jo varhain, niin ei ehdi tulla heti niin kuuma. Ilta-aterian ja -kaakaon jälkeen aloin yölevon klo 19. Vaan eipä nukuttanut hetikään ja alun perin klo 03 suunniteltu herätys piti siirtää klo 06:een.

Vássajávri-Duopmačohkka-Beahččarláhku Korkeuskäyrä Vássajávri-Duopmačohkka-Beahččarláhku

14.7.2024 heräsin sitten hieman yli klo 5. Sää oli tyyni ja täysin pilvetön, aurinko lämmitti jo telttaa. Aamuaterian ja kahvin jälkeen pakkasin tavarani. Tänään ei kävellessä pääsisi kylmä tulemaan, tuumailin ja laitoin auringolta suojaavan vaatetuksen ylle. Juomapullon otin täyteen vettä, ounastelin, että matkalla saattaisi janokin tulla eikä vallitsevissa kuivissa olosuhteissa vettä välttämättä tunturissa olisi aina helposti saatavissa. Klo 07:12 lähdin kävelemään, nousin viistosti rinnettä, sitten jatkoin purokurun lumella, kunnes pääsin tasaisemmalle alueelle. Kebnekaisen alueen tuntureita näkyi tänne melko hyvin. Nousin viistosti Ruomasčorrun harjanteelle yli 1400 metriin. Kivikkoista harjannetta etenin alas, kunnes pääsin satulaan, josta Šnjalžogurra laski alas Leavášvággiin. Siellä ei ollut vettä, pidin kuitenkin hetken aikaa taukoa, söin suklaapatukan ja join 3 dl vettä pullosta. Nousin sitten Duopmačohkkan harjalle yli 1400 metriin. Jatkoin kivikkoista tunturin harjaa pitkin aina tunturin korkeimmalle 1509 m huipulle saakka.

Näkymää Duopmačohkkan 1509m huipulta

Katselin jonkin aikaa maisemia, istahdin hetkeksi ja söin suklaapatukan ja join pullosta taas 3 dl vettä. Nestehukka vaivasi jo jonkin verran. Laskeuduin sitten rinnettä viistosti alas 400 korkeusmetriä Roavičohkkan itäpuolelle, sieltä löytyi pieni puro ja sain vettä juodakseni. Jatkoin sitten samalla korkeudella Ruohkkečohkkan rinnettä pitkin, rinteen purot olivat kuivuneet. Ruohkkečohkkan eteläpuolen kurusta löytyi sitten hieman runsaampi puro, täytin tästä litran vettä juomapulloon ja kolmisen litraa leirivesiastiaan eli Platypus juomapussiin, hörppäsin vielä neljä mukillista vettä. Sitten lähdin etsimään telttapaikkaa. Melkein kaksi kilometriä piti edetä ennen kuin löytyi tasainen paikka teltalle. Alempana rinteessä olisi tietysti ollut paikkoja puron varrellakin, mutta en halunnut laskeutua, koska olisi sitten pitänyt taas nousta ylemmäksi seuraavana päivänä. Leiriydyin klo 14:43 tasaiselle ja kuivalle alueelle vajaan 1100 metrin korkeudelle. Matkaa oli kertynyt 19,7 km.

Leiri Beahččarláhkussa

Aurinko paistoi nyt niin kuumasti, että teltassa oli vaikea olla, menin sitten teltan taakse varjoon makoilemaan. Klo 20 aikaan sää oli jo hieman viileämpää ja teltassa pystyi olemaan. Nautin ilta-aterian, lisäksi metvurstin ja suklaapatukan sekä vielä kaakaota ja keksejä. Kuuma säätyyppi aiheutti taas suunnitelman lähteä aamulla varhain seuraavan päivän taipaleelle. Herätyksen laitoin klo 04, mutta siirsin sen sitten klo 05:een koska teltan ohi kulkenut isohko porotokka herätti kesken unien.

Beahččarláhku-Nikkaluokta Korkeuskäyrä Beahččarláhku-Nikkaluokta

15.7.2024 heräsin siis klo 05:00. Sää jatkui samanlaisena eli taivas oli täysin pilvetön. Aterioin aamiaisen ja join kahvit. Klo 06:36 pääsin liikkeelle, minulla oli litran juomapullollinen vettä rinkassa varalta. Nousin aluksi 1150 metriin Dolakčohkkalle loivasti, kuljin sitten tunturinlaitaa hörpäten välillä vettä lammikosta. Saavuin sitten hieman runsasvetisemmälle lammelle, pidin lyhyen tauon siinä. Jatkoin sitten Guhppusčohkkan ja Giebmečohkkan välisen satulan ohi, minkä jälkeen suuntasin viistosti rinnettä alas kohti porovahtijain tupaa. Tiesin ennalta, että sieltä kulkee mönkijäura alas (https://www.fjeldsofsweden.com/tour/marma/1). Uraa pitkin olisi helppo kulkea läpi muutoin hankalakulkuisen alarinteiden koivikkopusikon. Porovahtijain tuvan rappusilla istahdin hetken ja patukoin, sitten kävelin mönkijäuraa pitkin alas maantielle.

Mönkijäura helpotti kulkemista

Lopun pari kilometriä kuljin asfaltilla autolle, missä olin hieman ennen klo 11, olin kulkenut 16,6 km. Vaihdon vaatetuksen ja lähdin autoilemaan. Otin parkkipaikan kulmalta kyytiin liftaajan, hän oli ruotsalainen tunturiopas, joka oli menossa Kiirunan lentokentälle. Niinpä ensimmäiset 70 km pitkästä ajomatkastani menivätkin helposti tunturivaelluksiin liittyvän keskustelun merkeissä. Loppumatkakin sujui hyvin, tankkasin auton vasta Haukiputaalla.

Huomioita: Mukava reissu, hieman kiireinen. Kebnekaisen alueen tunturit tuli nähtyä nyt hieman eri suunnasta. Uusia retkikohteita taas tuli mieleen, toki Mårmankin alueella, mutta myös esim Påssustjåkka, Pyramiden ja Reaiddáčohkka. Yksi kaasupullo riitti eikä loppunutkaan vielä. Virtapankkia en tarvinnut lainkaan. Ilman aurinkolaseja pärjäsi nyt kun lunta ei juuri ollut. Kenkien kastumisen ongelma jatkui, tosin keli kuivui nyt ja sen myötä kengätkin.