17.6-18.6.2017 retki Kallaktjåkkålle



2017 vaelluksen kartta

Vägen västerut eli Ritsemiin vievä tie kulkee loppuosallaan varsin läheltä Kallaktjåkkå tunturia. Niinpä päätimme suorittaa pikaisen pistäytymisen Kallaktjåkkå tunturin 1810 m huipulla kesäkuussa. Suunnitelmana oli autoilla tunturin juurella olevalle pysäköintipaikalle ja nousta tunturiin kevyellä päiväretkivarustuksella. Automatka kohteeseen on sen verran pitkä, että reissussa meni päivä, yö ja osa seuraavaakin päivää.

17.6.2017 lauantai, Kallaktjåkkå tunturi 26 km (jälkiloki)

Lähtö klo 7:15, Iissä kaupassa käynti, tankkaus, Tornio, Töre, Överkalix, Gällivaara, Vietas , lopulta Ritsemin tien varren parkkipaikalle. Varusteiden vaihto, reppujen pakkaus, korkeus 460 m, kävelemään klo 14:45, pilvinen sateinen keli, tuulta ei pahemmin, ei näkyväisyyttä juurikaan, järvessä vesi matalalla ja kivikkoa näkyvissä.
Nousua jokivarren koivikossa
Esitietojen mukaan kevät ja lumen sulaminen olivat tänä vuonna myöhässä. Rajvojåhkåssakin oli vielä vettä runsaasti, niinpä kävelimme ensiksi tietä pitkin Rajvojåhkån ohi ja siirryimme vasta sitten maastoon. Alkoi heti sataa ja tuulitakki vaihtui kuoritakkiin. Nousua jokivarren koivikossa, sammaleiden peittämää kivilouhikkoa ja jyrkkiä töyräitä välillä, joessa paljon vettä ja kova pauhu putouksesta. Välillä sateli, välillä oli sumua, 1 juomatauko. Lumilaikkuja ilmeni pikkuhiljaa enemmän, otimme varalta vesikanisteriin 7-8 l vettä, toinen juomapullo varmaan tässä jäi kyydistä.
Porokämppä 1032 m
Puurajan jälkeen oli laajempia lumilaikkuja, 960 metristä alkaen jo yhtenäisempää lunta. Sää oli edelleen sumuinen, tuulta oli jonkin verran, lämpötila n. 8 astetta. Porokämpälle 1032 m saavuimme klo 17:45, tuuli oli puhaltanut oven irti ja kämppään pääsi sisälle, välioven sai liki kiinni. Pidimme taukoa kämpässä. Tässä vaiheessa retkikunnan varttuneempi jaos päätti yksimielisesti jäädä suojaisaan kämppään odottamaan nuorempia huiputtajia. Lumi- ja sääolosuhteet olivat sellaiset, ettei ylempänä tunturissa paljoa tauoilla viipyiltäneisi, joten jätin rinkasta pois kaiken mikä ei huipulla käydessä ollut tarpeen eli fleecet, leivät, pullat, banaanit, istuinalustan ja termospullon. Matkan jälleen jatkuttua nousimme lumia pitkin Svaloajvven rinteen ohi etelä-pohjois suuntaiseen kuruun,
Loivasti nouseva kuru
aluksi oli jyrkempi kynnys, sitten kuru oli loivasti nousevaa, lopussa taas jyrkempää. Kuljimme lumella liki koko ajan, lumi kantoi hyvin. Kurun jälkeen tasaisemmalla pyrimme näkemään Riehppetjåhkkån itäreunan, joka on jyrkkä, varoimme joutumasta liian lähelle reunaa, paljoa siitä ei sumun vuoksi näkynyt, GPS:n avulla piti suunnistaa. Saavutimme Kallaktjåhkkån ja Riehppetjåhkkån välisen harjan 1630 metrissä, laskeuduimme satulaan 1615 metriin. Siitä pääsimme nousemaan aluksi kivikossa, sitten lumella Kallaktjåhkån 1810 m huipulle.
Nousu Kallaktjåkkån huipulle
GPS:n mukaan pääsimme huipulle klo 21:45, korkeus oli 1810 metriä, mitään ei näkynyt, huippu oli täysin sumussa ja lumen peitossa. Pohjoisen puolen jyrkkää rinnettä koetimme välttää GPS:n avulla. Alas laskeuduimme ensiksi omia jälkiämme pitkin, sitten oikaisimme hieman lunta pitkin ja saavutimme taas jälkemme ennen alas etelään vievän kurun jyrkemmän kohdan alkua. Kurun jälkeen kuljimme lumia pitkin porokämpälle, missä olimme 00:58, näkyvyys oli vähän parempi jo. Retkikunnan odottava jaos oli jo meitä odotellutkin. Evästelimme hetken ja laskeuduimme sitten hiljakseen pysähtelemättä tielle ja siitä autolle, missä olimme 03:45. Reissu kesti 13 tuntia, GPS: n mukaan 26,2 km oli matka, korkeuseroa tuli 1350 m ylös ja sama alas. Kotimatka-autoilua 7-8 tuntia.

Huomioita: sää ei suosinut maisemien näkemistä eikä valokuvaamista, fyysinen kuntoilu ja GPS:n käytön harjoitus olivat reissun antina tällä kertaa.