tunturivaellus.fi

• Suomeksi
• In English
• 🌙 Tumma

Pältsa 2021

Reitit

Päiväetapit kartalla

Lyhyt pistäytyminen tuntureille oli vielä syksyllä tarpeen tehdä. Aikaa olisi tietysti rajallisesti käytettävissä. Reissukohdetta valitessa ensi alkuun suunnitelmissa oli mukana Ounastunturi tai Haltin suunta. Ulkomaille matkustaminenkin alkoi sitten vaikuttaa mahdolliselta, joten otin Pältsan seudun myös mukaan kaavailuihin. Menisinkö sitten Norjan ja Signaldalenin kautta vai miten, ei ollut matkaan lähtiessä vielä selvää. Lopulta reittisuunnitelma selkeni pohjoiseen ajaessa, menisin laivalla Kilpisjärven yli ja siitä jalan kohti Pältsaa. Tiistai 14.9.2021. Oulussa sateli koko päivän räntää/lunta.

Laitoin varalta talvirenkaat autoon. Lähdin autoilemaan klo 17:11, lunta riitti Tornioon saakka. Kolarissa + 5 astetta, auton tankkaus ja yöpyminen.

Kilpisjärvi – Pältsanvaggi

Keskiviikkona 15.9.2021 herätys klo 05:30, pukeutuminen, ruokailu, tavaroiden pakkaaminen, autoilemaan klo 05:51. Hämärää oli vielä, aika selkeä sää, pilviä, mutta kuivaa. Kilpisjärvelle saavuin hieman ennen klo 09. Kauppa aukesi klo 09, hain kaupasta 40 euroa ja kaksi levyä suklaata. Sitten ajoin laivarantaan ja pysäköin auton. Vaihdoin retkikamat päälle, varustuksena oli fleecehousut, tuulitakki, pipo, putkihuivi ja hanskat, nostin rinkan selkään ja siirryin 10 metriä jonottamaan laivaan pääsyä. Jonottajia olikin kertynyt jo paljon varhaisesta ajankohdasta huolimatta, olivat enimmäkseen matkalla kolmen valtakunnan rajapyykille. Pääsin laivaan, maksoin 40 euroa meno-paluusta. Laiva lähti klo 10 aikoihin. Valtakunnan raja ylittyi huomaamatta ja pian nousin rantaan Ruotsin kamaralle Golddaluoktassa. Korjasin vielä kenkien nauhoitusta ja siirsin kameran ja mukin rinkan rintaremmiin. Pari muutakin vaeltajaa oli lähdössä Pältsan suuntaan, jokunen sana vaihdettiin. Sitten noin klo 11 menin poroaidan portista ja aloitin reissun kävelyosuuden. Seurasin hyvää polkua ja talvireitin viitoitusta halki ruskan väreissä komeilevan tunturikoivikon. Polun vieressä virtasi puro, josta hörppäsin juomaa. Koivikossa oli myös turvekammi, kurkkasin sisään, rakennelma vaikutti aivan hyväkuntoiselta ja tarvittaessa siinä voisi yöpyä. Parin vähän jyrkemmän törmän jälkeen pääsin puurajan yläpuolelle, polku oli helppokulkuinen ja talvireitin viitat antoivat suuntaa, kulku jatkui kohti Tuipalin ylänköä. Olin autolla jättänyt päälle kaksi paitaa, pian piti toinen ottaa pois, oli melko lämmin ja yhdelläkin paidalla tarkeni hyvin. Sää oli kuiva, oli pilvistä. Lumiraja oli n. 800 metrissä, sen yläpuolella lunta oli maassa ohuelti. Nousun jälkeen oli tasaista maastoa ja pidin melko reipastakin vauhtia välillä. Reitti laskeutui Lahkunjoaskejärville, sen jälkeen oli melkoinen nousu. Harjalta näkyi vähän jo Pältsan massiivia. Alamäki kohti Ruovddasvaggejärveä oli pitkä ja loiva, söin alamäkeen kävellessä suklaapatukan. Seuraavan harjanteen päältä Pältsa näkyikin jo hyvin. Sää oli täällä selkeämpi ja jopa aurinkoinen. Otin valokuvia polkua alas kulkiessani.

Yksi riekko oli polunvarressa, koitin siitäkin kuvan ottaa. Lopuksi oli jyrkempää laskua koivikkoon, kunnes tulin Pältsastuganille, otin valokuvat tuvista ja jatkoin Pältsanjohkan ylittävälle sillalle. Siltakin pääsi valokuvaan, sitten kävelin siltaa pitkin joen yli ja jatkoin kulkua kohti Pältsanvaggia. Koitin välttää pahimmat pusikot kiertämällä hieman vasemmalta ylärinteen puolelta. Noin kolmen kilometrin tarpomisen jälkeen alkoikin olla ajankohtaista etsiä teltalle paikka. Koska suunnittelin tekeväni leiristä päiväretkiä, päätin laittaa teltan näkyvälle paikalle, jotta sen näkisin retkiltä palatessani. Löysinkin tasaisen soraharjun laen, johon pystytin teltan, tuuli ei onneksi tätä haitannut. Edellisellä reissulla kaksi kertaa katkenneen teltankaaren olin korjannut kotona rautasahan ja K-raudasta ostetun 8 mm alumiiniputken avulla, kaari toimi kuten pitikin. Pääsin telttaan klo 16:45.

Retki Pältsatunturiin

Oli melko aurinkoinen ja tyyni sää, moista sääikkunaa ei sopinut hukata, joten tyhjentelin kaikki tavarat rinkasta ja laittelin päiväretkitavarat sinne ja klo 16:59 läksin päiväretkelle kohti Pältsatunturia. Terävämmällä 1401 m huipulla en ollut vielä käynyt. Etukäteistiedustelumateriaalin (Lapin Kansa 14.09.2021) perusteella aurinko laskisi noin klo 20:00. Vähän arvelutti, ehtisinkö ennen pimeää takaisin teltalle, varalta oli mukanani otsalamppu. Laitoin myös telttapaikan sijainnin ylös älypuhelimen karttaohjelmaan. Ensimmäisellä purolla ruokailin kofeiini-kola energiageelin ja hörpin vettä päälle. Olin ottanut vesipullot mukaani, mutta arvelin, että täytän ne vasta palatessa, niin on kevyempi kulkea, vettä tarvitsisin sitten leirissä ruoan laittoon. Jatkoin vielä evästelyä kävellessäni syömällä suklaapatukan. Ylitin sitten Pältsanjohkan kiviä pitkin, vettä oli aika paljon ja kivet olivat hyvin liukkaita, kuten jäätikköpuroissa yleensäkin. Pältsan laaksoa oli helppo kulkea, maasto oli ruohikkoista, kuljin loivasti ylöspäin melko hyvää vauhtia pitäen. Pääsin Pältsan huippujen välistä laskeutuvan kurun luo klo 17:54, lähdin nousemaan varsin jyrkkää rinnettä. Nousun aikana vilkuilin ajankulua puhelimesta ja pohdin, että 18:30 pitäisi ehkä jo kääntyä. Rinne oli jyrkkää, tunsin, että jaloista voimat alkoivat olla vähissä, sääriin tuli lihaskramppejakin. Nyt huomasin, että täällä ylhäällä ei ole vettä saatavilla, olisi siis kannattanut täyttää juomapullot alhaalla purolla.

Pääsin Pältsan tasaisen ja terävän huipun väliseen satulaan klo 18:36. Hetken mietin, jatkaako vielä, vai palatako jo alas. Aurinko näytti kuitenkin olevan vielä aika ylhäällä, arvelin, että täällä pohjoisessa päivä on pitempi kuin etelässä, lisäksi Ruotsissa kello on tunnin jäljessä, niin että ehkäpä ehtisin ylös ja alas valoisan aikana, voisin ainakin vähän aikaa vielä edetä. Olin jo ylittänyt lumirajan, joten koukkasin mukillisen lunta maasta ja söin sitä jatkaessani nousua. Rinne oli kohtalaisen jyrkkää kivikkoa, kävellen mentävää kuitenkin, lumi hivenen hidasti menoa. Välillä olin jo aikeissa kääntyä takaisin alas, mutta jatkoin sitten kuitenkin. Sitten nousu jo loivenikin ja pian olin huipulla, kello oli 19:04. Katselin hetken maisemia, otin valokuvia.

Sitten lähdin alas, rinne osoittautui nyt juostenkin mentäväksi, olin taas huippujen välisessä satulassa klo 19:24. Jatkoin puoilijuoksua, nyt reisilihaksetkin kramppasivat ja lisäsin lumen syöntiä, noukin maasta isoja palasia jäätynyttä hangen pintaa ja rouskuttelin niitä alaspäin loikkiessani. Olin alhaalla laaksossa 19:48. Maasto muuttui taas helppokulkuiseksi. Aurinko oli jo laskenut tuntureiden taa, mutta oli vielä riittävän valoisaa kulkemiseen. Laskeuduin loivasti Pältsanjohkalle ja join kolme mukillista vettä. Koitin sitten ylittää jokea kiviä pitkin, mutta jalka lipesi liukkaalla kivellä ja jouduin astumaan joen pohjaan, kolmella loikalla pääsin rannalle. Fleecehousujen lahkeet kastuivat, kenkiinkin meni vähän vettä. Täytin sitten juomapullot ja jatkoin teltalle. Teltalla olin klo 20:36. Sää viileni auringon laskettua ja teltalle päästessäni oli teltan pinnalla jo kuuraa. Teltassa levittelin telttapatjat, vaihdoin vaatetukseksi merinokerraston, villasukat, fleecepuseron, toppaliivin, villakaulurin ja paksun pipon, otin makuupussit esiin. Märät vaatteet nakkasin teltan nurkkaan, kengät laitoin muovipussiin, etteivät ne kastuisi kondenssista enempää. Valmistin sitten Reiter aterian, valmistumista odotellessa pureksin beef jerkyä. Aterian päälle nautin kahvi-kaakao juomaa, leivät juustolla ja metvurstilla sekä pullan. Ulkona lämpötila oli -4 astetta, taivas oli tähtikirkas, ei tuullut lainkaan. Kahdella makuupussilla ja kahdella makuualustalla tarkeni mainiosti. Ongelma olivat vain lihaskrampit vuoroin säärissä, pohkeissa, etureisissä tai takareisissä. Tätä vuorottelua seuratessa en oikein voinut nukkua, katselin tähtiä teltan ovesta, välillä nautin nestettä ja söin suolaista metvurstia ja beef jerkyä ja juustoa sekä suklaata. Tuntui, että vaelluspäivä oli ollut melko raskas. Nestettä oli ehkä tullut otettua liian vähän, energian saanti oli varmasti ollut liian vähäistä. Suunnitelmana seuraavalle päivälle oli, että pitäisi koettaa palautua ja saada vaatteita kuivatuksi. Hiljalleen krampit asettuivat ja sain nukuttuakin.

Mosgángáisi ja Juoksavatnjunni

Aamulla herätessäni oli jo valoisaa. Kondenssia oli tyynen yön jäljiltä teltan katossa ja ulomman makuupussin pinnalla. Märät vaatteet olivat edelleen märät. Hain vettä purosta ja valmistin aamupalaksi Reiter aterian, sen päälle join kahvi-kaakaota, söin leivät juustolla ja metvurstilla sekä pullan. Pilvet olivat matalalla, maisemia ei näkynyt, ei olisi kiirettä lähteä mihinkään. Sitten kuitenkin tuuli virisi, pilvi alkoi rakoilla ja aurinko näkyi paistavan tunturin rinteeseen Juoksavatnjunnilla. Tuumin, että voisihan sitä pienen kävelyretken tehdä. Vaihdoin märän urheilukerraston ylleni ja märät sukat jalkoihin, päälle kuorihousut ja kuoritakin. Arvelin, että ylämäkeen noustessa kehon tuottama lämpö ja tuulen tuoma reipas ilmanvaihto auttaisivat kuivattamaan märät kamppeet. Päiväretkitarvikkeet rinkassa lähdin klo 11 aikaan kulkemaan rinnettä ylös lännen suuntaan. Noustessa tulikin pian lämmin. Päästyäni tunturin jyrkän rinteen alapuolelle, kuljin jonkin matkaa vasemmalle ja pääsin Juoksavatnjunnilta alas laskevan kurun suulle. Siitä nousin oikealle tunturin harjalle. Ylhäällä lumi peitti kivikkoa ja aurinko paistoi pilvien yltä. Tuuli reippaasti lounaasta ja pilvet jäivät edessä olevien tuntureiden taakse. Näkyvyyttä oli Pältsan huippujen suuntaan ja alas Pälsanvaggiin.

Etenin leveää tunturin harjaa huipulle 1491 m, sieltä näkyi hyvin Norjan suuntaan sekä alas järven 893 m laaksoon. Katselin myös Moskkugaisin suuntaan jatkuvaa tunturiselännettä ja pohdin, jatkaisinko sinne. Mutta päätin jättää sen toiseen kertaan, koska koko matkan saisi kahlata lumessa ja maisemat olisivat samat kuin nyt näkyvissä olevat. Sen sijaan päätin kulkea Juoksavatnnjunnin 1446 m huipulle, sinne johtaa kapeahko harjanne ja kulku harjanteella saattaisi olla mielenkiintoistakin. Harjanne laski aluksi melko paljon alaspäin, oikealle oli jyrkkä pudotus, vasemmalla oli loivempi rinne. Laskeutuessani jouduin pilveen, eikä maisemia näkynyt. Harjanne oli helposti kuljettavissa koko matkan 1446 m huipulle, huipulla oli rajapyykki. Sen takana tuulen suojassa imaisin kofeiinigeelin ja join vettä, palasin harjanteelle ja söin suklaapatukan kulkiessani. Jatkoin harjanteen matalimpaan kohtaan ja laskeuduin sitten lumista rinnettä pitkin kuruun, joka laski alas itään Juoksavatnjunnilta. Arvelin, että kurun pohjan lumella olisi helpointa laskeutua alas. Kulku olikin helppoa. Kurun alapäässä lumi loppui ja kurun puro tuli näkyviin. Täytin vesipullot ja jatkoin sitten kohti telttaa alas Pältsanvaggiin, sinne paistoi aurinko.

Teltalle pääsin klo 15:30. Nostelin makuupussit, kengät ja vaatteita ulos aurinkoon ja tuuleen kuivumaan, sukkia kuivattelin ojentamalla jalat aurinkoon, aluskerrasto olikin jo kuivunut päiväretken aikana. Ulkolämpötila oli + 4 astetta. Lueskelin karttaa ja söin suklaata. Auringon laskettua tuntureiden taa nostelin tavarat telttaan ja valmistin iltapalaksi Reiter aterian, lisäksi join kahvi-kaakaota ja söin leivät juustolla ja metvurstilla sekä pullan. Seuraavan päivän suunnitelmaksi oli kehkeytynyt se, että lähtisin jo siirtymään kohti laivarantaa niin ei menisi niin tiukille kotiin ehtimisen kanssa. Taivaalla oli näkynyt jalaspilviä ja luoteesta oli tulossa utupilviä, sää saattaisi huonontua tulevina päivinä. Yöllä lämpötila laski kahteen pakkasasteeseen, tähtiäkin näkyi, tuulta oli jonkin verran.

Pältsanvaggi – Kilpisjärvi

Herätys klo 05:00, oli vielä melko hämärää, otsalampun valossa laittelin aamupalaksi Reiter aterian, lisäksi join kahvi-kaakaota ja söin leivät juustolla ja metvurstilla sekä pullan. Kylmää oli, en viitsinyt heti tulla pois makuupussista, vaan lepäilin aterioinnin päälle ja siiten keräilin ja pakkailin tavaroita puoliksi pussissa ollen. Sitten piti makuupussitkin pakata. Lopulta piti märät fleecehousut ja tuulitakki laittaa päälle, niiden päälle laitoin teltan purun ajaksi kuorivaatteet. Teltta oli kuurassa, sain sen kuitenkin pakattua, lopuksi sulloin kuoriasunkin rinkkaan ja sidoin kengännauhat kiinni. Klo 08:38 lähdin kävelemään, aurinko paistoi hieman edestäpäin, Tuipalin ylängön päällä lepäsi pilvi. Kävelyn aikana piti toistuvasti ottaa valokuvia aamuauringon valaisemista tuntureista.

Pältsan tuvalla olin klo 09:56, tupa oli autio. Jatkoin kohti Tuipalin ylängölle johtavaa nousua. Sää oli pilvisempi täällä, tuttua polkua kulkeminen kävi joutuisasti ja saavuin Golddaluoktaan klo 13:17. Ketään muita ei siellä näkynyt, menin päivätupaan ja vaihdoin patikoinnin aikana hiostuneet vaatteet kuiviin. Sitten jäin odottamaan tulisiko Kilpisjärveltä vielä laivaa tälle päivälle. Klo 15:03 näinkin laivan olevan vesillä ja tulossa.

Laivan saavuttua laituriin siirryin laivaan. Muita matkustajia ei ollut, laivan päällyshenkilö kertoi, että kaksi sveitsiläistä vaeltajaa oli tulossa ja odottaisimme heitä. Odotellessa keskustelin laivan kapteenin kanssa, aika paljon löytyikin molemmille tuttuja maastonkohtia yms. jutunaihetta. Pian sveitsiläiset saapuivatkin ja laiva lähti kohti Kilpisjärveä. Rantaan päästyäni klo 16:45 kävelin autolle, vaihdoin vähän vaatetusta ja ajelin sitten Kolariin yöpymään. Huomioita: kevyempikin teltta riittäisi yhdelle. Muuten varusteet ja eväspuoli olivat nyt sopivat. Pältsan laaksoon pitää vielä uudestaankin tulla, mukavaa seutua.