Alisvaggi 2025

Alisvaggi 2025 vaelluskartta

Kesän 2025 vaelluksen kohteeksi olimme suunnitelleet Kebnekaisen tunturialuetta, erityisenä mielenkiinnon kohteena siellä olisi Påssustjåkka/Bossosčohkka, 1949 m korkea tunturi. Läntistä harjannetta pitkin sen huiputtamisen pitäisi olla helppoa ja maisemat huipulta olisivat varmasti mieliinpainuvat. Kävelyosuuden aloittaisimme taas, vuoden 2022 vaelluksen tapaan, Norjan Čunovuobmista. Ajomatkahan sinne on hieman pidempi, mutta siellä on varsin rauhallista verrattuna Nikkaluoktaan ja Abiskoon. Koska vaelluksen ajankohta osui nyt elokuulle ja heinäkuu oli ollut varsin lämmin, oli kesätunturisukset nyt aiheellista jättää pois kantamuksista. Varustauduimme enintään 10 päivän retkelle ns. all inclusive tyylin eli kaikki tarvittava olisi rinkoissa mukana. Kebnekaisen tunturialueellahan toki onnistuisi myös ravinnon osto tunturitupien myymälöistä ja myös tupamajoitus. Muutoinkin alue on vaellukseen hyvin sopivaa, merkityt reitit ja sillat vesistöjen ylitse helpottavat kulkua.

Torstai 14.8.2025 Autoilua Kolariin, tankkaus ja yöpyminen. Matkalla kävimme keskustelua retkikohteemme alueelle annetusta sääennusteesta, se ei ollut kovinkaan suotuisa. Suomenkin ennusteessa viikonlopulle oli luvassa sadetta ja reipasta tuulta.

Čunovuobmi – Lampi 1127 m ennen Goržžijohkaa Korkeuskäyrä Čunovuobmi – Lampi 1127 m ennen Goržžijohkaa

Perjantaina 15.8.2025 heräilimme noin klo 04.00 ja söimme aamupalan. Sääennusteen vuoksi varauduimme jo tässä vaiheessa kuoriasuun pukeutumiseen. 04.34 lähdimme autoilemaan Ruotsiin. Pajalassa eteen tuli tiesulku, ja jouduimme kiertoreitille. Sitten oli tietyötä jonkin matkaa. Ajoimme Kiirunan ohi Norjaan, käännyimme Skjomen vuonon tielle ja sitten Norddalenin tielle. Tien päässä parkkeerasimme autoin järven 639 m rannalle, mistä kävelyreitti alkaa. Sateen uhka roikkui ilmassa, aurinko vähän pilven läpi näkyi, oli melko lämmin sää. Valmistimme Trangialla perinteisen alkuruoan eli pastaa kermakastikkeessa ja herkkulihapullia. Sen päälle nautimme maitokahvia ja valkosuklaa-karpalo keksejä. Sitten olikin jo aika vetää kuoriasut päälle, heittää rinkat selkään (painot 18,70 kg ja 21,78 kg) ja käynnistää GPS-laite, urheilukello ja puhelimen karttaohjelma. Lähdimme klo 11 aikaan (Norjan aikaa) kävelemään polkua, sade alkoi aika pian. Kuljimme Iselvan ylittävälle sillalle, vettä oli elvassa melko paljon, sen sijaan järvi ei ollut kovin täynnä. Sillan jälkeen reitti kääntyi ylärinteen suuntaa. Me kuitenkin päätimme hieman oikaista ja kulkea omia polkujamme kohti Čaihnajohkan siltaa.

Maisemaa Iselvan sillan jälkeen

Alkuun kulku olikin helppoa, ylittelimme joitakin Iselvan vähäisempiä haaroja. Sitten eteen tuli vuolaampi puro, jota ei voinut ilman kahlausta ylittää. Lähdimme ylävirtaan etsimään ylityspaikkaa, emme näet halunneet kahlata. Jouduimme pian tiheään, korkeaan ja märkään pajukkoon, sade jatkui runsaampana. Seurailimme tässä pajukossa puron mutkittelua ja meno oli sen verran hankalaa, että syntyi vaeltamiseen nyrkkisääntö: jos näkyy puuvartista kasvillisuutta, pysy reitillä. Lopulta löytyi kohta puron ylitykseen. Sitten Čaihnajohkan silta tulikin jo näkyviin. Sillan luona oli pari vaeltajaa, jotka jatkoivat Čaihnavággin suuntaan. Kuljimme sillasta yli ja jatkoimme kohti Gállanjohkaa. Nousimme joen vartta ylävirtaan. Jatkuva sade ja kuorivaatteiden käyttö sekä fyysinen aktiviteetti olivat jo aiheuttaneet sen, että kaikki vaatteet sekä kengät ja sukat olivat märkiä. Aloimme sitten tutkia Gállanjohkan ylitysmahdollisuuksia, jotta pääsisimme jatkamaan kulkua Ruotsiin. Paristakin kohdasta kokeilimme, kunnes kävi selväksi, että oli suoritettava kahlaus, muutoin menisi vettä kenkiin (osaan kengistä oli jo vähän mennytkin). Vaihdoimme vaelluskenkien tilalle Feelmax paljasjalkakengät (vanha malli, kirjanpidon mukaan käytössä vuodesta 2007 alkaen) ja kahlasimme puron poikki.

Gállanjohkan ylitys kahlaten

Saatuamme vaelluskengät taas jalkaan lähdimme idän suuntaan nousemaan rinnettä kohti Ruotsia. Jyrkimmän nousun ajaksi sade taukosi, siten rinne loiveni, pääsimme Ruotsiin ja sade alkoi uudelleen. Pääsimme Rádječohkat ja Gállanvárri tuntureiden väliseen satulaan noin 1220 metriin, pidimme tässä taukoa ja söimme suklaapatukat. Jatkoimme sitten alemmaksi parin lammen eteläpuolelta jyrkästi viettäviä lumiviipymiä pitkin. Telttapaikan katselu alkoi olla jo mielessä ja kolmannen lammen luota 1128 m korkeudelta paikka löytyikin. Sää oli sumuinen, ympäristöön ei juuri ollut näkyvyyttä. Tuuli hieman vaikeutti teltan pystyttämistä, lisäksi teltta oli tavalliseen tapaan kuivana hieman kutistunut ja telttakaarien saaminen holkkeihinsa vaati voiman käyttöä. Saimme kuitenkin majoitteen pystyyn ja siirryimme sisätiloihin. Sade jatkui runsaana, tuuli jo hieman laantui. Vaihdoimme kuivaa ylle. Olimme kävelleet 15,83 km, aikaa oli kulunut 7 h 46 min, nousua 908 m ja laskua 384 m.

Kuvassa Reiter ateriapusseja: vasemmalla vuoden 2006 mallia ja oikealla vuoden 2025 mallia

Nyt olikin tullut jo iltapalan aika. Tänä vuonnahan meillä ruokapuoli on kokenut muutoksen, sillä Reiter ateriapussien väri on vaihtunut. Reiter Beef Stroganoff with Rice oli nyt vuorossa. Sitten oli yölevon/nukkumisen aika.

Lampi 1127 m ennen Goržžijohkaa - Alesjaurestugorna Korkeuskäyrä Lampi 1127 m ennen Goržžijohkaa - Alesjaurestugorna

Lauantai 16.8.2025 koko yön satoi, tuultakin oli. Herätys oli klo 09.00 (Ruotsin aikaa). Nautimme aamupalaksi Reiter Pasta with Beef and Pepper Sauce retkiruokaa. Emme halunneet nyt lähteä sateeseen kulkemaan, joten pysyttelimme aloillamme ja lepäilimme samalla kuivatellen kastuneita vaatteita. Puolen päivän aikaan joimme kahvit ja söimme keksiä. Lopulta sade lakkasi ja päätimme, että lähdemme jatkamaan matkaa. Purimme ja pakkasimme leirin ja klo 14.20 lähdimme kohti Goržžijohkaa. Matkaa purolle oli vain vajaa puoli kilometriä. Tarkoitus oli ylittää puro ja jatkaa itään kohti Alisvággia. Purossa oli kuitenkin vettä sen verran paljon, että olisi pitänyt kahlata sen yli. Kuljimme ylävirtaan katsellen mahdollisia ylityskohtia, mutta niitä ei ollut. Kahlaaminen ei nyt houkutellut, vesi voisi olla kylmää, virtakin oli melko vuolas täällä. Päätimme kiertää Bajip Goržžijávrin, saisihan siinä samalla vähän tutkailla tätä tunturialuetta, missä ei ehkä toiste tulisi enää käytyä. Järven vastakkaisella rannalla näkyi järvestä 1228 m laskeva puro, melko vuolas sekin, tuumimme, että tarvittaessa kierrämme myös järven 1228 m. Maastohan näillä seuduin on varsin kivikkoista ja kallioista, johtuen ilmeisesti siitä, että vanhan peruskallion päältä ovat nuoremmat, kölivuoriston muodostavat kivilajit ja muut ainekset rapautuneet pois (urbergsfönster, peruskallioikkuna). Pientä sadetta oli vähän väliä, sateesta märät kivet olivat liukkaita, niinpä kulkemisemme oli melko hidasta. Näimme Gállanvárrin itärinteen jäätikköä. Järven etelärannalla lumenviipymät helpottivat kulkemista, tosin ne olivat melko jyrkkiä. Nousimme järveltä 1228 m tulevaa puroa hieman ylävirtaan ja sieltähän löytyikin lumisilta, joten pääsimme puron yli helposti.

Puron ylitys lumisiltaa pitkin

Pidimme sitten suklaapatukkatauon. Seuraavaksi jatkoimme Snárapoaivin eteläpuolitse Čoalmmioaivin ja Gárdečohkkan väliseen satulaan. Siellä kulkee myös Unna Allakas-tunturituvalta tuleva merkitty kesä- ja talvireitti. Maasto oli jo helppokulkuisempaa täällä. Kävelimme alamäkeen kohti Alisvággia. Laakson reunalla ison kiven kohdalla pidimme tauon ja söimme suklaapatukat. Päätimme suunnata illan jo hämärtyessä telttailemaan tutulle paikalle reilun kilometrin verran Alesjaure-tunturituvilta lounaaseen. Telttapaikka löytyikin ja n. klo 22 aikaan pääsimme telttaa pystyttämään. Päivän aikana sade oli ollut sen verran lievää ja kävely sen verran hidasta, että vaatteet olivat kuivat lukuun ottamatta sukkia ja kenkiä. Kävelymatkaa oli kertynyt 17,29 km, aikaa kulunut 7 h 41 min, nousua 542 m, laskua 889 m. Virtapankin ledilampun valaistessa laittelimme iltapalaksi Reiter Chicken Korma Curry aterian. Nukkumispyrkimyksiä seurasi sen jälkeen.

Alesjaurestugorna - Unna Visttasvaggin länsipää Korkeuskäyrä Alesjaurestugorna - Unna Visttasvaggin länsipää

Sunnuntai 17.8.2025 yöllä oli kohtalaista, viileää etelän puoleista tuulta, ei sadetta. Aamulla herätys oli klo 09.00. Ulkona yhtenäinen pilvikatto oli noin 1200 metrissä, tuuli jatkui. Rinkan kaivelun tuloksena syötiin aamupalaksi taas Reiter Pasta with Beef and Pepper Sauce retkiruokaa. Sitten joimme pikakahvit ja söimme keksejä. Taasen vähän lepäilimme, koska sää oli mitä oli. Pääsimme sitten liikkeellekin, ensiksi Alesjaurestugan pihalle aistimaan kansainvälistä ilmapiiriä, sitten Aliseatnun ylitse siltaa pitkin.

Aliseatnun ylitettyämme siltaa pitkin jatkoimme Kungsledeniä kaakon suuntaan

Nyt oli allamme Kungsleden, tuo eräs maailman tunnetuimmista ja ehkä parhaista vaellusreiteistä, joka kulkee Lapin vuoristossa vaihdellen dramaattisesti matkan varrella alppimaisemien ja tunturikoivumetsien välillä. Nyt emme onneksi olleet tunturikoivumetsässä, mutta eipä näkynyt alppimaisemiakaan. Pitkospuita, kivikkoa ja vähän mutaistakin oli. Muutamia muitakin turisteja oli reitillä, mutta melko harvassa kuitenkin. Kävelimme reittiä, kunnes käännyimme vasemmalle kohti Unna Visttasvággia, siellä näet olisi sopiva perusleirin paikka, josta voisi lähteä huiputtamaan Påssustjåkkaa. Kävelimme ensiksi ylhäältä laskevan puron luo, purossa oli pieni vesiputous, pidemme sen luona tuulensuojassa taukoa ja söimme suklaapatukat. Sitten nousimme melko jyrkästi ylöspäin. Rinteen loivennuttua rupesimme sivusilmin katsastamaan mahdollisia telttapaikkoja. Teltan mentävä kivetön ruohikkoinen ja sammaleinen alue löytyikin noin 1058 metrin korkeudelta, purokin oli vieressä. Viileä, jopa kylmä tuuli jatkui, pilvistä oli. Påssuståkkan yläosa näkyi vilaukselta, sinne oli satanut uutta lunta. Laitoimme leirin pystyyn ja ryhdyimme lepäilemään taas, kun ei muutakaan tointa ollut. Märät sukat olivat aiheuttaneet hieman hiertymiä jalkoihin. Päivän kulkumatka oli 7,60 km, aikaa kului 3 h 8 min, nousua 445 m, laskua 210 m. Tällä telttapaikalla oli puhelinkenttää ja saimme puhelimesta katsottua yr.no sivustolta tarkan sääennusteen. Seuraavalle päivälle Påssustjåkkan huipulle olisi luvassa muutama aste pakkasta, lumisadetta ja tuulta 18 metriä sekunnissa, puuskissa 25 m/s, pakkasen purevuus (wind chill) – 15 astetta. Lämpötila teltan ulkoalueella oli nyt + 4 astetta. Rupesimme nyt tuumailemaan, että ennusteen mukainen säätila ei olisi kovinkaan hyvä huiputtamiseen, helpolla ei pääsisi eikä maisemiakaan näkyisi.

Påssustjåkkan huipulla oli ohut lumikerros

Hetken aikaa asiaa palloteltuamme pääsimme päätökseen, että huiputusretki jäisi tekemättä, toki voisimme säätä vielä tässä tarkkailla. Reiter Beef, Noodles and Mushrooms oli iltapalana, tämä on Reiterin eväistä eräs parhaimmista. Koetimme sitten taas nukkumista.

Unna Visttasvaggin länsipää – Luoktekjávrrit 913 m Korkeuskäyrä Unna Visttasvaggin länsipää – Luoktekjávrrit 913 m

Maanantai 18.8.2025 yön aikana satoi ja tuuli kovasti. Herätys oli klo 07.00. Yksi teltan kiila oli yön aikana irronnut maasta. Sade jatkui, pilvet olivat matalalla, tuulikin jatkui reippaana. Ei siis olisi huiputukseen sopiva sää. Söimme aamiaiseksi Reiter Chicken Korma Curry aterian ja sen päälle oli vielä aamukahvia ja keksejä. Tuuli heilutteli telttaa ja kiiloja irtoili taas. Maa oli tässä sen verran pehmeää, että kiilat eivät pitäneet. Katsoimme parhaaksi lähteä alemmaksi, Påssustjåkkalle ei olisi nyt menemistä. Pakkasimme tavarat ja lähdimme klo 11 aikaan kulkemaan viistosti alamäkeen kohti Bossosjohkan siltaa. Alempana tuuli oli hieman lievempi, sade jatkui kohtalaisena. Ylitimme sillan ja olimme taas Kungsledenilla. Ympärillä oli ainakin 14 muuta turistia. Selkeällä, runsaasti pitkospuin varustetulla reitillä kävely oli helppoa ja nopeaa, pian muut kulkijat jäivät taaksemme.

Kungsledenillä oli muitakin vaeltajia

Vastatuuli etelän suunnasta yltyi, samoin sade lisääntyi. Kuoriasu ja kuorikintaat olivat tarpeen, tunnelma oli kuin autopesulassa. Reippaalla patikointitahdilla olimme pian lähellä Tjäktastugaa. Olimme pohtineet mahdollisuutta tehdä huiputusretki Tjäktjatjåkkalle, mutta nyt kun säätila oli tämänkaltainen eikä sääennuste luvannut parempaa jatkossakaan, luovuimme tästäkin aatoksesta. Kuljimme Tjäktjastugalle sillan ylitse ja pidimme tauon toisen mökin seinustalla tuulen suojassa syöden samalla suklaapatukat.

Tjäktjastuga

Nyt kun tunturien huiputushaaveista oli kertakaikkisesti luovuttu, olisi edessä enää palaaminen autolle. Mahdollista oli, mikäli kävisi kuten yleensä, että sää pian paranisi, nyt kun tavoitteista oli luovuttu. Mahdollinen reitti autolle voisi olla sellainen, että kulkisimme ensin etelän suuntaan Kalottireitille ja reittiä pitkin Gautelishyttan ja Cáihnavággihyttan kautta autolle. Tai sitten oikaisisimme jo aiemmin tuntureiden ylitse. Tämä ei tosin näin kovalla tuulella tuntunut mahdolliselta vaihtoehdolta. Kiersimme aluksi Lulip Muorahisčohkkan koillinkulman ympäri ja laskeuduimme sitten alemmaksi laaksoon Luoktekluoppal järven luokse. Järven rannalla oli pieniä harjuja ja niiden luona tuulensuojaisia telttapaikkoja nurminiityillä.

Sateenkaari toi hieman väriä harmaaseen säähän

Aurinko paistoi tässä vaiheessa pilvien rakoillessa, Lulip Muorahisčohkkalta laskeutui kirkasvetisiä pikkupuroja järven rantanityille, sadekin piti taukoa. Parempaa paikkaa ja hetkeä leiriytymiseen olisi vaikea kuvitellakaan. Emme kuitenkaan leiriytyneet, vaan jatkoimme vielä katsomaan seuraavaa niittyä, joka olikin märkä, sitten seuraavaa, kunnes olimme Muorahisvággista laskevan puron luona. Puro jakautui useampaan uomaan, joita ylitimme pintakiviä pitkin. Sitten viimeinen purouoma olikin vuolain ja vetisin, pintakiviä ei ollut. Tuuli oli melkoin, vettä sateli ja sää oli viileä, joten uhkaava kahlaaminen ei erityisesti houkutellut. Tarkastelimme puron uomaa, kapeimmalta kohdaltaan se oli vajaat pari metriä leveä, mieleen tuli, että tuostahan voi hypätä yli. Pienellä vauhdinotolla hyppy sujuikin hyvin. Toinenkin seurueesta pääsi yli ilman rinkkaa, jonka toinen kävi vielä hakemassa.

Puron ylityskohta

Puron yli päästyämme palasi mieliin teltan paikan haku. Nyt maasto oli kuitenkin jo varsin kivikkoista, joten matkaa piti vielä jatkaa. Tuuli oli sen verran kova, että tuulensuojainen telttapaikka täytyisi löytää. Sopivia paikkoja ei kuitenkaan löytynyt. Väsymyskin alkoi painaa jo tässä vaiheessa, joten kun kivetön, mutta tuulensuojaton paikka sitten tarjoutui järven 913 m rannalla, koetimme laittaa teltan siihen. Ankkuroimme tuulen puolen päädyn ja saimme kaaret ulkotelttaan, mutta sitten tuntui, että tuulta on liikaa, koko teltan pääty oli kuopalla. Ei varmaankaan olisi kovin levollista tässä telttailla. Pakkasimme teltan takaisin rinkkoihin ja jatkoimme etsimistä. Noin 50 metrin päätä löytyikin melkein teltan korkuisen kallion takaa tasainen kivetön kohta, joka oli tosin hieman vetinen. Siihen oli tyytyminen, parempaa paikkaa ei ehkä löytyisi, toisaalta emme jaksaneet enää hakeakaan. Saimme teltan pystyyn, laitoimme telttakiilojen päälle isot kivet varmistukseksi ja siirryimme sitten sisätiloihin, tuuli ja sade jäivät ulos. Matkaa tuli päivän aikana taitettua 18,50 km, aikaa meni 6 h 49 min, nousua 723 m, laskua 819 m. Ruokailimme Reiter Chicken Risotto with Vegetables Gluten Free retkiaterian. Illan mittaan sade taukoisi, tuulikin väheni.

Luoktekjávrrit 913 m - Gállanvággi Korkeuskäyrä Luoktekjávrrit 913 m - Gállanvággi

Tiistai 19.8.2025 yöllä oli taasen sadetta. Herätys oli klo 07:00. Aurinkoa näkyi hieman pilvien väleistä, satoi silti. Tuulta ei nyt ollut paljoakaan. Valmistimme aamupalaksi Reiter Pasta Bolognese with Beef aterian, sen jälkeen tarjoiltiiin kahvia ja keksiä. Koska tuuli oli nyt vähäisempää, päätimme lähteä yrittämään oikaisemista tuntureiden ylitse Norjaan. Purimme ja pakkasimme leirin ja lähdimme sitten kiertämään järveä 913 m etelä ja länsipuolitse. Taas oli hieman hankalampi puron ylitys, mutta se onnistui. Sitten jokunen helpompi puro vielä, kunnes lähdimme nousemaan rinnettä aluksi pohjoisen suuntaan. Maasto oli ylempänäkin hankalakulkuista. Siellä täällä oli kalliokumpareita, niiden välillä oli kivikkoa, lumiviipymiä ja vesilammikoita. Sää ei ollut kovinkaan huono, välillä aurinkokin paistoi ja näimme vilaukselta Àžikriehppiinkin.

Lunta sateli aluksi vähän ja myöhemmin tuulen kanssa mikä lisäsi haastetta suunnistamisessa Sitten suuntasimme tunturinharjaa ylös luoteeseen. Nyt sää huononi, pilvi tiheni ja näkyvyys väheni, vastatuuli yltyi ja alkoi sataa lunta tuulen mukana. Alkuun pääsimme nousemaan lumikenttiä pitkin, sitten tuli taas tuota kallioista ja kivikkoista rikkonaista maastoa, uutta lunta oli satanut jo paljon ja lumi peitti kiviä osittain. GPS-laitteen kartan avulla suunnistimme ylöspäin, näkyvyyttä ei juuri ollut, silmälasitkin olivat jäässä. Kun nousu sitten loiveni eikä kulkusuunta ollut enää niin ilmeinen, piti GPS-laitetta käyttää siten, että valitsimme laitteen kartalta pisteen, jonne halusimme mennä ja laite näytti sitten viivan, jota seuraamalla pääsisimme tuohon pisteeseen. Lumen peittämässä kivikossa etenkin alaspäin meneminen oli hankalaa, yksi liukastumien ja säären telominenkin tapahtui.

Eteneminen oli hidasta ja hankalaa lumen peittämässä kivikossa

Pääsimme kuitenkin Gállanvággiin johtavalle harjanteelle. Pidimme ison kiven kupeessa tuulensuojassa patukkatauon, siten matka jatkui. Alempana näkyvyys oli parempi ja pian näimmekin alemmaksi laaksoon. Loppumatka olikin helppoa kulkua loivaan alamäkeen. Etsimme laaksossa teltalle paikan ja leiriydyimme. Olimme kulkeneet 15,72 km, aikaa oli kulunut 8 h 50 min, nousua 867 m, laskua 942 m. Iltapalana oli Reiter Pasta Carbonara with Ham, oikein hyvä ruoka sekin.

Gállanvággi - Čunovuobmi Korkeuskäyrä Gállanvággi - Čunovuobmi

keskiviikko 20.8.2025 Herätys klo 05 Norjan aikaa. Yöllä oli satanut ja satoi edelleen, pilvet olivat matalalla, sää oli hieman lämpimämpi. Aamuruokana oli Reiter Rice with beef and pepper, sen päälle oli kahvit ja keksiä. Laitoimme nyt kuivat sukat ja muovipussit jalkoihin, kengät olivat vielä märät. Pakattuamme tavarat rinkkoihin lähdimme matkalle kohti autoa. Alkuun kävelimme korkeuden säilyttäen pitkin tunturin kylkeä, sitten laskeuduimme alemmaksi. Tunturin alarinteessä oli paljon hillaa, söimme niitä runsaasti. Kuljimme pienen mökin ohi, sen jälkeen hillaa oli aivan hillittömästi, söimme niitä taas.

C-vitamiinia oli runsaasti tarjolla käden ulottuvilla

Kuljimme sitten Čáihnajohkan sillasta yli. Sen jälkeen eksyimme merkityltä reitiltä ja jouduimme taas ottamaan tuntumaa pajukoihin. Selvisimme niistä ja pääsimme takaisin reitille, vuolaimman puron ylityskin onnistui nyt reitin kohdalta hyvin. Iselvan silta oli entisellään, kuljimme sen ylitse ja reittiä pitkin autolle. Autolla vaihdoimme, vaatetuksen pakkasimme, tavarat autoon ja ajelimme Ouluun.

Huomioita: erityisen huono sää sattui tälle vaellukselle, tunturit jäivät huiputtamatta. Sadesäällä kulkiessa ei vain pysy kuivana, sade kastelee päältä ja kuoriasun alla kastuu kerrasto hikoilusta. Nyt tuli todettua, että myös Lundhags kengät kastuvat sisältä. Jalan hikoilusta aiheutuva kosteus tiivistyy kengän kylmään sisäpintaan ja kastelee sukat ja kengän pohjallisen. Ratkaisu tähän olisi riittävä määrä vaihtosukkia ja -pohjallisia. Muovipussien sijasta goretex sukat voisi ottaa kokeiluun. Retkipeitto oli nyt mukana makuupussin sijasta ja merinokerraston ja untuvatakin kanssa sillä pärjäsi hyvin. Kevytrinkka toimi myös moitteettomasti. Vaellussauvoista on taas piikit kadonneet, siltä osin on uusimisen tarvetta.