Abisko-Nissonvaggi-Abisko 2025
Abisko-Nissonvaggi-Abisko 2025 vaelluskarttaErinäisten asiainlaitojen seurauksista johtuen päädyin suunnittelemaan vaellusretkeä toukokuun puolivälin paikkeille. Yleisestihän ajankohtaa pidetään sopimattomana tunturivaellukseen, rospuuttoaikana, jolloin ei hiihto enää suju eikä patikointi ole vielä mahdollista, pehmennyt lumi upottaa pohjaan saakka ja tulvavedet nostavat purot yli äyräidensä. Turistien ei oleteta silloin suuntaavan tunturiin, STF:n tunturituvatkin sulkeutuvat jo huhtikuun lopulla. Tiesin kuitenkin aiempien retkien perusteella, että ylätunturissa ainakin rinteillä lumi saattaisi vielä kantaa, tänä vuonna kevät oli myös edennyt hieman hitaasti. Abiskon alpit tarjosivat ennalta tutun kohteen, jossa voisin kokeilla retkeilyä tänä hieman tavallisesta poikkeavana aikana, ikään kuin harjoitella talvivaellusta.
Torstai 15.5.2025. Tavarat kyytiin ja autoilemaan klo 17:34, Iissä tankkaus ja matkaevään osto, Kolarissa klo 21:30 aikaan, tankkaus, yöpyminen.
Abisko Turist - NissonvaggiPerjantai 16.5.2025 herätys klo 06:30, ajamaan klo 07:06, Pajalan, Svappavaaran ja Kiirunan kautta Abiskoon, Abisko Turist juna-aseman parkkipaikalle, minne saavuin klo 10:30 aikoihin. Sää oli puolipilvinen, + 5 astetta, hieman tuulta. Pakkasin vielä rinkkaa, otin juomapulloon mukaan sitruunanmakuista vichyä, koska puroja ei maastosta aivan heti ehkä löytyisi. Samalla huomasin, että muki oli jäänyt kotiin, joten leikkasin ½ litran limsapullosta alaosan mukin korvikkeeksi. Rinkka oli nyt aika painava, yli 25 kiloa, mukana olivat tietenkin omatekoiset kesätunturisukseni, 3,640 kg. Jotkuthan käyttävät talviretkeilyssä ahkiotakin, vaan sellaista ei minulla ole. Alamäkitarkoituksiin varattujen kesätunturisuksien lisäksi olivat mukana varalta myös varsinaiset sukset, koska en oikein tiennyt, mikä on lumitilanne ylätunturin alapuolella. Nyt kun katselin parkkipaikan vierustan koivikkoon, niin siellä oli lunta aika lailla. Niinpä otin jo markka-aikana ostamani puiset Ruotsin armeijan ylijäämäsukset esiin, siteiksi olin näihin vaihtanut OAC EA 2.0 liukulumikenkäsiteet. Varustin sukset nyt täysipitkillä nousukarvoilla, ylämäkitarkoituksiin.
Parin kilometrin jälkeen alkoi taas olla lunta maassa, lumi ei kantanut kävelijää. Täällä ylhäällä oli aurinkoisempaa ja lumi oli pehmennyt. Laitoin kesätunturisukset jalkaan, mutta lumi upotti silti. Rämmin eteenpäin, kunnes saavutin tuoreen moottorikelkan jälkeen, sitä pitkin hiihtelin sitten, kunnes pääsin porovartijain tuvan luo.
Istahdin tuvan portaalle tauolle ja korjaamaan vähän temppuilevaa suksen sidettä. Pian paikalle ajoikin etelän suunnasta porovartija moottorikelkallaan ja pysähtyi. Keskustelimme siinä sitten erinäisistä asioista, joista olennaisimmiksi jatkon kannalta muodostuivat tämän hetkinen ympäristön kantokyky suhteessa kesätunturisuksien pituuteen sekä illaksi luvattu tuulen yltyminen. Koska pystyin havaitsemaan, että laaksossa ainoa tuulensuojaa tarjoava kohouma oli se törmä, jolle porovartijain tupa oli rakennettu, kysäisin, sopisiko telttailla tuossa törmän alapuolella. Rouva tuumasi, että sopiihan se. Pian paikalle kelkkaili rouvan puolisokin ja keskustelimme vielä suksieni pituudesta ja kuinka niillä ei tunturissa pärjää. Seikkailunomaisena piti hän retkeäni tunturiin. Tuulen sanoi hänkin yltyvän ja suositti lapioimaan kunnolla suojaa teltalle. Sitten porovartijapariskunta lähtikin kelkkoineen kohti Abiskoa. Olin jo aiemmin päässyt käsitykseen, että talvivaelluksessa pitää olla lapio, joten olin motonetista autolapion hankkinut ja sen tänne Nissonvággin kantanut. Kaivoin teltan mallisen kuopan lumeen ja tamppasin pohjan tiiviiksi, teltta on sen verran pieni, että kaivuu sujui nopeasti. Leväytin teltan pakkauksestaan tuuleen lepattamaan, kiinnitin tuulen puolen päädyn lumeen, laitoin kaaren paikoilleen, kiinnitin sitten toisen päädyn ja vielä sivut. Näin syvässä lumessa eivät tavanomaiset telttakiilat olisi toimineet, mutta olinkin asiasta ennalta tietoisena siihen varautunut, olin sahannut kapeasta puisesta koristelistasta kymmenen noin 40 cm mittaista pätkää. Nämä toimittivatkin erinomaisesti talvikiilan virkaa ja sain teltan hyvin kiinni lumeen. Sitten lapioin teltalle lumesta tuulelta suojaavaa muuria, teinkin siitä aika korkean, ajattelin, että eivät tuommoiset karaistuneet ulkoilmaihmiset kuten porovartijat ihan pikkutuulesta varoittelisi. Klo 17:54 (Ruotsin aikaa) pääsin telttaan, olin kulkenut 11,9 km, nousumetrejä oli kertynyt 585. Telttana oli jälleen Akto, makuualustoina solumuovinen artiach light plus ja ilmapatja thermarest neoair xlite nxt lw, makuupussina kolmen vuoden ajan untuvapussi, 960 g. Ahdas on tämä teltta, rinkka ja kengät piti jättää ulkopuolelle.
Hörppäsin alkuun pullosta juomaa, valmistin sitten Reiter aterian. Kesken aterioinnin alkoi voimakas närästys ja yökkäily eikä yleensä niin herkullinen Reiter chicken and noodles hot pot enää maittanut vaan piti jättää kesken, meinasipa alkuosa ateriasta tulla takaisin päinkin. Tajusin sitten, että oireet aiheutuivat ennen ruokaa juomastani sitruunavichystä, se oli niin hapokasta, että mahan sisältö pyrki ylöspäin. Juoman nimi olikin kevyt olo. Aikansa kestettyään tilanne meni ohi. Keittelin kaakaota (onneksi oli vettä pussissa) ja söin suklaapatukan ja keksejä. Sittemmin söin vielä loput Reiteristäkin. Parantelin illan mittaan vielä tuulimuuria ja tarkastelin ympäristöä. Lunta oli täällä kaikkialla eikä se oikein tuntunut kantavan lyhyillä suksilla, saati sitten kävellen. Pystyisinkö ollenkaan liikkumaan täällä vai menisikö ihan telttailuksi retki? Keitin vielä kaakaota (vettä oli vielä) ja söin suklaapatukan ja keksejä. Unille kävin klo 22:15, kerraston päällä oli fleecehousut ja untuvatakki, joten kylmä ei tullut.
Päiväretki Gaskariehppiin Korkeuskäyrä Päiväretki GaskariehppiinLauantai 17.5.2025 yöllä oli pakkasta ja tuultakin jonkin verran, muurin suojassa ei haitaksi asti. Heräilin klo 07:12, oli aurinkoinen sää ja vielä pakkasta. Ulkona oli nyt hankikanto. Aamupalaksi söin samaa Reiteriä kuin eilenkin (250 g pussista saa ilta- ja aamuruoan). Keitin sen päälle kahvit ja söin keksejä, vesi alkoi olla vähissä.
Päätin lähteä hakemaan pidemmät sukset sieltä, minne olin ne jättänyt, GPS:n mukaan matkaa oli 4,30 km linnuntietä. Laitoin kesätunturisukset jalkaan ja klo 09 aikaan lähin nousemaan laakson rinnettä viistosti ylöspäin. Arvelin, että siellä täytyi olla paremmin lunta, koska porovartijat olivat sitä kautta kulkeneet moottorikelkoilla. Saavutin pian kelkanjäljet ja nousin niitä pitkin ylös. Ylempää löytyikin hieman loivempi alue, ikään kuin pitkittäinen hylly laaksoa reunustavassa rinteessä, lumi jatkui siinä yhtenäisenä yli kahden kilometrin matkalla. Kovalla hangella kesätunturisuksi toimi hyvin ja etenin kevyesti tasatyönnöllä hieman alaspäin viettävällä hyllyllä. Lopuksi tuli jyrkempi lasku, jonka menin sivuttain liukuen. Sitten lumi loppui, otin sukset kantoon ja kävelin rinnettä alas kilometrin verran. Katselin samalla, olisiko puroja, jotta saisin vettä pussiin, mutta niitä ei ollut. Pääsin sitten pitempien suksien luo, jätin kesätunturisukset siihen, otin pitkän sukset kantoon ja nousin samaa reittiä sinne, mistä lumi alkoi. Nousin ensiksi hyllylle, otin sitten nousukarvat pois suksista ja hiihtelin rauhallisesti pari kilometriä. Lopuksi laskin rinteen viistosti alas teltalle. Reissua kertyi 9,25 km ja nousumetrejä 373. Teltalla keittelin kahvi-kaakaota ja söin suklaapatukan ja keksejä. Vesi oli nyt lopussa ja lisää pitäisi saada. Ympärillä maisema oli lumen peitossa, puroja ei näkynyt. Lunta voisi tietysti sulattaa vedeksi keittimellä, mutta ahtaassa teltan eteisessä voisi se olla melko työlästä. Vähän matkan päässä teltalta alarinteen puolella oli lumella vihertävän sinertävä kohta. Aikaisemmilla vaelluksilla olin oppinut, että sinertävällä lumella ei kannata kävellä, siellä voi olla vettä alla. Nyt lähdin katsomaan, olisiko näin tällä kertaa. Kaivoin lapiolla pienen kuopan lumeen, ja se täyttyikin aika pian vedellä. Lapioin tästä pussin ja juomapullon täyteen vettä. Nytpä olikin vesihuolto-ongelma ratkaistu, auringon paisteessa lumi sulaisi ja vesi kuopassa vain lisääntyisi. Lähdin sitten vähän hiihtelemään, nousin Nissonvággin länsipuolen rinnettä viistosti ylöspäin ja pääsin Gaskariehppiin aina 1131 m järvelle saakka. Täällä olin telttaillut vuonna 2023. Ylhäällä oli tuulta aika lailla. Söin suklaapatukan. Voimavarat eivät nyt riittäneet siihen, että olisin noussut ylemmäksi tunturin huipulle saakka, joten tyydyin ottamaan muutamia valokuvia, sitten käännyin takaisin päin.
Paluumatka teltalle oli kokonaan alamäkeä, jyrkemmässä kohdassa piti tehdä muutama käännös, muuten annoin vain suksien liukua ja pian olin taas teltalla. Hiihtolenkin pituus oli 7,51 km ja nousumetrejä tuli 315. Hain vesikuopalta pullon täyteen, hetken päästä porovartijat ajoivat ohi kohti Abiskoa ja tervehtivät käden heilautuksella. Telttaan päästyäni valmistin Reiter chicken korma curry aterian ja ruokailin. Ilta sujui rauhallisesti, aurinko paistoi muutaman pilven lomasta, tuulta ei ollut juurikaan. Pohdin suksieni toimivuutta, niillä ei voi laskea jyrkkiä mäkiä, koska ne eivät käänny riittävän ketterästi. Lisäksi kova hangen pinta kuluttaa puusuksen kantit nopeasti pyöreiksi. Nousukarvojen avulla kyllä pystyisi nousemaan jyrkkääkin rinnettä, mutta sitten pitäisi kävellä alas. Kesätunturisuksellakin olisi liian riskialtista laskea jyrkällä kovalla hangella. Pitäisi olla oikeat pujottelusukset ja tukevat monot. Katsoin sitten GPS-laitteesta sääennusteen, sen mukaan olisi aurinkoa vielä huomenna ja ylihuomenna, sitten olisi 100 % vesisadetta ja +2 astetta, sitten pari päivää olisi pakkasta ja lumisadetta ja vasta sitten jälleen aurinkoa. Päätin, että hiihtelen täällä vielä huomisen ja sitten lähden. Näin pienessä teltassa vesisateella ja lumisateella ei olisi mukava päiväkausia pötkötellä.
Päiväretki Guhkesriehppiin Korkeuskäyrä Päiväretki GuhkesriehppiinSunnuntai 18.5.2025 yöllä oli hieman kylmä, oli pakkasta, lisäksi patjassa oli ilmaa vähähkösti. Heräsin klo 07:15, yö oli ollut tuuleton, joten teltassa oli kondenssia. Ulkosalla paistoi aurinko, vein makuupussin ulos kuivumaan. Valmistin sitten Reiter aterian ja sen päälle keitin kahvit ja söin keksejä. Kävin sitten vesikuopalla, sentin vahvuisen jääkerroksen alla oli vielä vettä ja täytin vesipullon. Tyhjensin sitten rinkan ja pakkasin sinne olennaisia varusteita hiihtoretkeä varten, kuten untuvatakin, vesipussin ja nousukarvat, lisäksi välinerikon varalta ilmastointiteippiä, narua ja monitoimityökalun. Takin taskuihin otin kuorikintaat, juomakupin ja putkihuivin. Juomapullon otin takin alle ja rinkan rintaremmiin ripustin kameran ja GPS:n. Lähdin sitten taas hiihtelemään. Hiihdin aluksi loivasti ylöspäin kohti Gaskariehppiä. Alempana laaksossa porovartijat ajoivat kelkoillaan ohi käden heilautuksella huomenet toivottaen. He menivät paimentamaan porojaan, jotka pyrkivät etelän suunnasta nousemaan tänne Nissonvággiin. Heidän mukaansa se ei ollut toivottavaa, koska laaksossa oli vielä liikaa lunta ja liian vähän syötävää. Hiihtäessä vointi tuntui virkeältä, pohdin, jaksaisinko nousta Gaskariehppistä tunturinharjalle, korkeuseroa harjalle olisi reilut 400 metriä ja tunturinhuipulle vielä 100 metriä lisää. Päätin jo, että huiputan nyt tunturin. Sitten vähän ylempänä olikin melko kova tuuli, mikä sai minut pyörtämään päätökseni. Päätinkin huiputuksen sijaan suunnata Guhkesriehppiin, siellä en ollut vielä käynyt, vain nähnyt sinne vilaukselta 1792 m huipulta vuoden 2023 retkellä. Jatkoin hiihtoa pyrkien säilyttämään korkeutta, hieman piti laskeutua alemmaksi, koska rinne edessä oli jyrkkä ja kivikkoinen. Jyrkimmät rinteet sivuutettuani lähdin nousemaan viistosti kohti Guhkesriehppiä. Alussa rinne sinne oli jyrkempi, sitten rinne loiveni ja oli lähes tasaista, näin koko laakson aina 1792 m huipulle saakka. Laakson perukan jäätiköllä erottui selvästi tuulen kasaama lumivalli. Maisema laaksossa oli varsin luminen ja erinomaisen karu. Tuulta oli täälläkin aika lailla, etuviistosta oikealta. Pidin tauon ja söin suklaapatukan. Hiihto tasaisella oli helppoa ja päätin jatkaa vielä matkaa eteenpäin.
Aurinko paistoi vasemmalta etelästä, sen ympärillä erottui halo, ohutta pilviharsoa oli kertynyt etelän taivaalle. Tämä oli tuttu ilmiö vuosien 2007 ja 2018 retkiltä, merkki sään huononemisesta. Jatkoin hiihtoa, laakson perällä jäätikön luona tuulta oli enempi ja se tuli nyt suoraan vastaan. Tuuli kuljetti lunta mukanaan. Tuulen kuljettama lumi oli kuivaa ja tarttui suksen pohjiin. Rinne oli välillä tämän kuivan lumen peitossa, välillä taas oli liukkaita jäisiä kohtia. Nousin jonkin matkaa jyrkempää rinnettä jäätikön vierellä, sitten saavutin hieman isomman kiven, jonka takana oli tuulensuojaa. Otin sukset pois ja istahdin kiven taakse. Raaputin lumet pois suksien pohjasta ja laitoin sukset pohja ylöspäin kuivamaan aurinkoon. Tuuli meinasi viedä sukset, niitä piti vähän vahtia. Söin samalla suklaapatukan. Sitten lähdin paluumatkalle. Rinteen laskeminen oli vaikeaa, koska luisto vaihteli, välillä suksi tökkäsi kuivaan lumeen, välillä taas vauhtia meinasi tulla liikaa jäisellä kohdalla. Pääsin sitten loivemmalle alueelle, nyt myötätuuleen oli helppo hiihtää. Melko pian pääsin alas Nissonvággiin. Hiihdin kelkan jälkeä seuraillen. Taivaalla oli nyt sään muutosta enteileviä pilvimuodostumia. Löysin törmän päältä vesilammikon ja täytin juomapullon. Hiihtelin sitten teltalle. Päivän retkelle tuli matkaa 21,6 km ja nousumetrejä kertyi 762. Tuulta oli nyt teltankin luona aika lailla. Tuulimuuri oli osittain sulanut auringossa ja parantelin sitä. Kuivattelin sitten sukkia ja kenkiä istuen auringossa tuulen suojassa porovartijain tuvan rappusilla. Lähetin viestejä GPS-laitteella. Pistäydyin sitten teltassa aterioimassa Reiter pasta with beef and pepper sauce ateriankorviketta. Tuuli ja aurinko mursivat sitten taas muurin ja sitä piti korjata. Tuuli oli kääntynyt nyt pohjoisluoteesta enempi lännen suunnalta tulevaksi, joten jatkoin muuria teltan sivullekin, samalla korotin muuria.
Tuulihan tietenkin sitten laantui, muurin tekeminen onkin oiva keino tuulen tyynnyttämiseen. Klo 18:41 aikaan pääsin sitten rauhoittumaan telttaan, oli tarpeen levätä ja kerätä voimia huomista paluumatkaa varten. Kiirettähän ei olisi, koko päivä olisi aikaa eikä pimeäkään uhkaisi, täällä pohjoisessa ei aurinko enää juuri laskenut yölläkään.
Nissonvaggi - Abisko Turist Korkeuskäyrä Nissonvaggi - Abisko TuristMaanantai 19.5.2025 heräsin klo 05 aikaan, yö oli ollut melko tuulinen, mutta tuulimuurin ansiosta ei se teltassa juuri tuntunut, kylmäkään ei ollut ollut. Sää oli nyt puolipilvinen. Söin Reiter aamiaisen ja sen päälle keitin kahvit ja söin keksejä ja suklaapatukan. Keräilin tavarani rinkkaan, lopuksi purin teltan. Olin laittanut nousukarvat suksiin jo illalla ja klo 08:05 aikaan lähdin nousemaan rinnettä kohden Nissonvággin itärinteen hyllyä. Sitten hiihtelin tasaisella ja lopuksi laskin, kunnes lumi loppui. Nousukarvat jarruttivat laskussa sopivasti, ei tullut liikaa vauhtia. Otin sukset kantoon ja kävelin reilun kilometrin verran, kunnes pääsin kesätunturisuksien luokse. Kiinnitin ne rinkan kylkiin, vein sitten pitkät sukset sinne, missä lumi taas alkoi, hain vielä rinkankin, sitten laitoin sukset jalkaan hiihdin, jos oli lunta ja kävelin sukset jalassa, jos ei ollut lunta. Saavutin sitten moottorikelkkauran ja päätin seurata sitä enkä lähteä umpihangessa kohti Bajip Njáhkájávria. Kelkkauralla olikin lunta melkein koko matkalla, vain jotkin suokohdat olivat lumettomia. Saavutin merkityn kelkkareitin ja etenin sitä pitkin, sitten hiihdin Padduksen luontopolkua.
Lopussa muutaman sata metriä taas kannoin suksia. Sää oli aamupäivän mittaan pilvistynyt ja tummia pilviä oli tulossa lännen suunnalta. Olin autolla klo 12:22. paluumatkan pituus oli 12,9 km ja nousua 163 m, laskua 628 m. Tämän paluupäivän aikana osoittautui, että jalassa olleet Lundhagsin vaelluskengät eivät sovi hiihtoon, molempien isovarpaiden tyveen jalkapöydän puolelle tuli rakot. Vaihdoin vaatetuksen ja autoilin kotiin.
Huomioita: Sukset ovat talvisessa retkeilyssä olennaisessa osassa, tunturissa olisi hyvä olla tunturisukset. Myös jalkineiden olisi hyvä olla hiihtoon tarkoitetut. Kunnon välineillä hiihto ylätuntureiden kantavilla hangilla kevätauringossa on aika mukava liikkumisen muoto. Huiputuksissa jäisillä rinteillä voisivat jonkinlaiset kenkiin kiinnitettävät jääraudat olla hyvät. Isompi teltta kunnon eteisellä olisi mukavampi. Sitten pitäisi jo olla ahkio tavaroiden kuljetukseen. Lumilapion olisi hyvä olla kestävä.