Kesällä 2022 oli taas mahdollista matkustaa Ruotsiin ja Norjaan ilman koronarajoituksia. Päätimme suunnata Ruotsiin Kebnekaisen tunturialueelle ja valitsimme kohteeksi siellä sijaitsevan Šielmmacohkka tunturin. Tunturi on jokunen vuosi sitten tehdyissä tarkoissa lasermittauksissa todettu yli 2000 m korkuiseksi, tarkalleen 2004 m, joten se on hyvinkin huiputtamiseen sopiva. Tavanomaiset Kebnekaisen alueen lähestymissuunnat Nikkaluoktasta ja Abiskosta olivat meille jo tuttuja, joten vaihtoehtoinen reitti piti kehittää. Norjassa menee tie melko korkealle tunturiin Cunovuobmiin, kysely fjellforum.no sivustolla vahvisti, että tie olisi ajettavissa. Sinne siis ajelisimme. Arvelimme, että näin alkukesästä tunturissa olisi vielä hyvin lunta jäljellä, lumi helpottaisi kulkemista, isompia vesistöjä pitäisi tosin vältellä. Prologina autoilimme 26.6.2022 Kolariin yöpymään.
Autoilua Kolariin, tankkaus, yöpyminen.
Cunovuobmi – Caihnavaggi
Korkeuskäyrä Cunovuobmi – Caihnavaggi
Maanantaina 27.6.2022 herätys klo 03:30, aamukahvin jälkeen autoilemaan klo 04:02. Junosuandon tienoilla oli tietyöt menossa ja piti ajaa hitaasti. Narvikissa otimme pari valokuvaa.
Sitten ajoimme Skjomenvuonon rantaa ja Skjomdalenin perälle, sieltä alkoi soratie Norddaleniin.
Tie kääntyi Norddaleniin ja jatkui Cunovuobmiin
Tie oli hieman kuoppainen, saavuimme Cunovuobmiin klo 10:15.
Parkkeerasimme auton järven rantaan 657 m korkeuteen siihen, mistä vaellusreitti alkaa. Sää oli aurinkoinen ja lämmin. Valmistimme ateriaksi pastaa
kermakastikkeessa ja herkkulihapullia. Lounaan jälkeen vaihdoimme patikointivarusteet ylle. Rinkat punnittiin, painot olivat 21,02 kg ja 21,90 kg. Klo 11:45
lähdimme kävelemään. Sää oli helteinen, puroissa oli aika lailla vettä, piti vähän kierrellä, että ylityskohta löytyi. Steinelvan yli oli silta aivan järven
rannassa, koukkasimme sen kautta, koska emme halunneet ryhtyä kahlaamaan puron yli.
Silta Steinelvan yli
Sen jälkeen nousimme vähän ylemmäs rinteeseen, siellä oli pajukkoa.
Raskaat rinkat ja kuuma sää olivat jo vieneet voimat, joten emme jaksaneet lähteä Steinelvan vartta ylös tunturiin vievälle reitille. 5 km kävelyn jälkeen
pidimme tauon ja söimme suklaapatukat. Suuntasimme sitten katsomaan Caihnajohkan siltaa, joka oli jo tuttu vuoden 2005 reissulta. Silta oli hyvässä kunnossa.
Emme menneet sillasta yli vaan suuntasimme Caihnavaggiin löytynyttä polkua pitkin. Arvelimme, että emme jaksaisi jatkaa samana päivänä Ruotsiin saakka,
joten Caihnavaggista pitäisi löytää telttapaikka. Sopiva reitti Ruotsiin veisi Rivgocohkkan 1582 m ylitse, joten suotuisinta olisi päästä leiriin Rivgocohkkan
juurelle. Caihnavaggissa virtava puro pitäisi ensin ylittää ja katselimme kulkiessamme, olisiko puron yli lumisiltaa. Järvestä 933 m lähtevä puro oli syvässä
kurussa ja siellä olikin vielä lumisilta, jota pitkin pääsimme puron yli. Ylempänä Caihnavaggissa näytti olevan vielä melko lumista. Löysimme teltalle paikan
klo 17:03 970 m korkeudelta harjanteelta, joka nousi Rivgocohkkaa kohti, kävelymatkaa oli kertynyt 11,10 km. Sää oli vielä aurinkoinen ja kuuma.
Iltaeväänä oli Reiter chicken and noodles hot pot ja suolapähkinöitä. Lennätimme dronea iltasella. Yöllä oli turhankin lämmintä.
Kohti Caihnavaggihyttaa, taustalla Dulbbot 1589mCaihnavaggi – Geargevaggi
Korkeuskäyrä Caihnavaggi – Geargevaggi
Tiistaina 28.6.2022 herätys klo 06:20. Aamupalaksi Reiter beef stroganoff, kahvit ja keksiä. Taivas oli pilvetön, helteinen päivä oli tulossa. Leirin purkamisen jälkeen lähdimme
kävelemään klo 08:10. Aluksi nousimme kivikossa, pian pääsimme lumelle. Lumi oli kantavaa ja sitä pitkin oli helppo nousta. Pääsimme pian huipulle 1582 m,
pidimme siellä taukoa syöden suklaapatukat ja kuivattua lihaa ja lennättäen dronea, tuuli meinasi viedä dronea.
Näkymää Rivgocohkkan 1582 m huipulta
Jatkoimme toiselle huipulle, jonka korkeudeksi
GPS-laite näytti 1580 m. Sitten edessä olikin alamäkeä noin 1400 metrin korkeudella olevaan tunturin satulaan. Sattumoisin mukanani oli kokeiluluonteisesti ns.
alamäkisukset, jotka olin rakentanut kahdesta parista minisuksia. Sukset oli laitettu päällekkäin ja pultattu yhteen ja niihin oli pultattu kaupasta löytyneet
liukulumikenkien siteet. Näin oli saatu tavanomaisia minisuksia jäykemmät sukset tukevilla siteillä. Päätin testata suksia. Rinkka selässäkin laskettelu
onnistui kohtuudella.
Suksilla alamäkeen
Sitten nousimme hieman ja kuljimme lumella Rivgojiehkki jäätikön laitaa. Välillä pysähdyimme lennättämään dronea. Jatkoimme sitten
rajapyykille Nr260Aa ja saavuimme Ruotsiin. Katselimme etumaastoa, siellä näytti olevan melko polveilevaa maastoa ja purojakin näkyi lumen seassa. Lähdimme
laskeutumaan puroja vältellen, muutaman mutkan kautta pääsimme alas laaksoon vedenjakajan kohdalle. Arviomme oli, että Aliseatnun vesistö olisi helpoiten
ylitettävissä tässä vedenjakajan kohdalla, muualta se voisikin olla vaikea ylittää, koska vettä oli puroissa paljon. Lähdimme taas nousuun tarkoituksena
ylittää Luohtticohkkan harjanne ja katsella sitten leiripaikkaa. Kulku kävi lumella helposti, mutta sitten harjanteen etelälaidalla jouduimme ongelmiin
purojen kanssa. Rinne oli liian loiva, jotta lumi kantaisi kunnolla ja etelärinteellä helteisen päivän jälkeen puroissa riitti vettä. Purot olivat lumen alla.
Pidimme patukkatauon. Yhden puron ylityksessä toinen kenkä vähän kastui. Jatkoimme vielä Geargevaggin länsipäähän, mistä 1094 m korkeudelta löytyi hyvä teltan
paikka puron viereltä klo 20:21, kävelymatkaa oli kertynyt 31,83 km. Iltapalana oli Reiter chicken korma curry ja suolapähkinöitä.
Sälka
Korkeuskäyrä Sälka
Keskiviikkona 29.6.2022 herätys klo 07:00. Aamiaiseksi Reiter pasta carbonara, päälle kahvit ja keksiä. Aurinkoinen sää vallitsi edelleen, joskin säätiedotus oli luvannut sadetta
tälle päivälle. Päätimme pitää lepopäivän raskaan rinkan kantamisesta ja suunnata päiväretkelle Sälka-tunturille. lähdimme kävelemään klo 09:02, rinkka oli
kevyt sisältäen vain päiväretkivarusteet. Kiersimme ensin Alip Suoricohkkan länsipään, ylitimme puron lumisilta pitkin ja nousimme sitten Lulip Suoricohkkan
harjanteelle 1300 metriin. Sälkan esihuippu 1612 m näkyi, muutoin sää oli pilvistymään päin, Sälkan korkeinta huippua ei näkynyt pilvien vuoksi. Kuljimme ns.
lohkarejäätikön ohi, tämä koostuu enempi kivenlohkareista kuin jäästä ja on lajissaan ainoa Ruotsissa. Sää pilvistyi ja viileni, laitoimme kuorivaatteet ylle
ennen nousua 1500 metriin, samalla söimme suklaapatukat. Nousu sujui sujuvasti lumella. Näkyvyys huononi ja 1500 m jälkeen ei paljoa maisemia näkynyt. Nousimme
lunta pitkin GPS-laitteesta reittiä katsellen, lopussa oli jäisiä ja liukkaita kallioita. Pääsimme huipulle (1856 m GPS:n mukaan).
Sälka tunturin huippukirjan tyhjä peltilaatikko
Sumu peitti näkyvyyden huipulla
Siellä oli kivikeko ja tyhjä peltilaatikko, ei huippukirjaa. Sumupilvet peittivät maisemat täysin. Alkoi sataa, lähdimme laskeutumaan alas huipulta.
Pääsimme 1500 metriin omia jälkiämme.
Silloin iski ukkoskuuro, satoi runsaasti tuulen kera ja ukkonen jyrisi. Menimme suunnista sekaisin ja jouduimme katsomaan GPS-laitetta usein, oikea rinne alas
1300 metriin löytyi lopulta. Pidimme suklaapatukkatauon. 1300 metrissäkään ei ollut näkyvyyttä lainkaan, joten suunnan hakeminen jatkui, melkoisia kiemuroita
teimme. GPS-laitteesta loppuivat patterit ja ne piti vaihtaa. Lumisiltaa puron yli piti sitäkin hakea kauan ja hartaasti, patukkataukokin piti pitää ennen
kuin pääsimme Alip Suoricohkkaa taas kiertämään. GPS:n patterit loppuivat taas, mutta nyt oli jo helppo seurata rinnettä sumussakin. Laskeutuessamme
Geargevaggiin suuntaan alkoi näkyvyyttä taas vähän olla ja niin pääsimme takaisin teltalle klo 20:01, kävelymatkakertymä oli 56,10 km. Päiväretki kesti
siis 11 tuntia ja kävelyä tuli 24,27 km. Kuorivaatteista ja kosteasta säästä johtuen kamppeet olivat märät. Totesimme sään olleen hyvä siinä mielessä,
ettei täytynyt laittaa aurinkovoidetta eikä ottaa jatkuvasti valokuvia. Ilta-ateriana oli Reiter beef and potato hot pot.
Geargevaggi – Stuor Reaiddavaggi
Korkeuskäyrä Geargevaggi – Stuor Reaiddavaggi
Torstaina 30.6.2022 herätys klo 07:00. Aurinko olikin ryhtynyt taas paistamaan ja sumupilvet olivat laskeutuneet 1000 metriin. Reiter beef noodles and mushroom oli aamun ateria,
sen päälle nautimme kahvit ja keksiä. Levittelimme sitten märkiä tamineita pihalle aurinkoon kuivumaan. Kävelemään lähdimme klo 09:14. Pyrkimyksenä oli nyt
siirtyä lähemmäksi Sielmmacohkkaa ja Geagevaggi tarjosi siihen sopivan väylän. Nousimme lakson pohjoislaitaa loivasti vedenjakajalle 1200 metriin. Aurinko
paistoi lämpimästi. Välillä pidimme taukoa dronea lennättäen.
Geargevaggista näkymää Tjäktjatjåkkalle
Koetimme säilyttää korkeutta ja yrittää siten oikaista Kungsledenin Tjäktjapassetiin. Vastaamme
tuli kallioinen jyrkänne ja jouduimme laskeutuman hieman, nousimme sitten taas uudelleen ylemmäs rinteeseen. Pian näimmekin Kungsledenin alhaalla
Tjäktjavaggissa ja Tjäktjapassetin taukotuvankin.
Tjäktjapassetin taukotupa
Edessämme oli kuitenkin taas jyrkänne, joten emme voineet jatkaa suoraan Tjäktjapassetiin. Alemmas emme
halunneet laskeutua, joten nousimme ylemmäs. Saimmekin nousta aina 1250 metriin ja laskeutua pohjoisen suuntaan 1200 metriin ennen kuin löytyi kohta, josta
voisi yrittää laskeutua alas jyrkännettä. Tässä kohti lumi jatkui alas saakka ja sitä pitkin pystyi liukumaan alas, rinne oli varsin jyrkkä. Jatkoimme
lähimmälle purolle tauolle, söimme suklaapatukat ja kuivia lihanpaloja. Sitten kävelimme Tjäktjapassetin ja taukotuvan ohitse, runsaasti oli kulkijoita
tauolla tuvan liepeillä. Jatkoimme uuteen nousuun, tarkoituksenahan oli päästä Sielmmacohkkan lähistölle. Yksi mahdollinen reitti olisi Sielmmavaggi,
mutta olimme jo kulkeneet sen läpi aiemmalla reissulla vuonna 2010. Nyt pyrimme kulkemaan uutta reittiä Tjäktjatjåkkan ja Ceakcabaktin välistä. Nousimme
siis ensiksi 1300 metriin, kuljimme jonkin aikaa tasaisella ja sitten sivurinteessä, kunnes pääsimme nousemaan solaan. Nousu solassa jatkui 1539 metriin saakka,
sitten kuljimme järven 1506 m pohjoista laitaa. Sää pilvistyi nyt melko äkkiä. Rinne alas Stuor Reiddavaggiin oli lumen peitossa ja antoi aiheen testata taas
alamäkisuksia. Ja hyvinhän ne toimivat, laskettelin kaikkiaan noin 1000 metriin aina Nallostugalle vievälle vaellusreitille saakka, lunta riitti koko matkalle.
Tällä välin retkueen kävellen edennyt osa oli jo löytänyt hyvän telttapaikan.
Nallo 3GT:n taustalla Nallo tunturi
Onkin todettava, että alamäkisukset eivät varsinaisesti nopeuta kulkua, mutta
tuovat mielenkiintoista vaihtelua patikoinnin lomaan. Leiriydyimme klo 17:52 1058 m korkeuteen Stuor Reaiddavaggin länsilaidalle Tjäktjatjåkkan jäätiköltä
laskevan puron viereen. Kävelymatkamittari oli saavuttanut lukeman 72,0 km, lämpötila oli +23, pilvistynyt sää aurinkoistui uudelleen. Kuivattelimme kenkiä
ja sukkia, lennätimme dronea. Iltapala Reiter pasta with beef and pepper sauce ja suoapähkinöitä oli illalliseksi. Sitten tulikin taas ukkosta ja sadekuuro
rankan tuulen kera, teltta kesti sen hyvin, olimmehan uusineet telttakaaret, ne olivat nyt 10 mm putkea aiemman 9 mm sijaan.
Sielmmacohkka
Korkeuskäyrä Sielmmacohkka
Perjantaina 1.7.2022 herätys klo 06:00. Aloitimme päivän ruokailemalla Reiter rice with beef and pepper aterian, sen päälle joimme kahvit ja söimme keksiä. Ukkonen ja sade olivat
yön aikana loppuneet ja oli pilvistä, tyyntä. Pilvet olivat kuitenkin tuntureiden huippuja korkeammalla, mikä oli merkittävää, koska suunnitelmana oli nyt
retki Sielmmacohkkan huipulle. Pakkasimme päiväretkivarusteet mukaan ja lähdimme kävelemään klo 08:10. Suuntasimme ensiksi järveltä 1078 m laskevan puron alkuun
ja siellä olikin sopivasti lumisilta käytettävissä, pääsimme puron yli helposti. Sitten nousimme aluksi kivikolla, sitten lumella, jatkoimme Nallojärvien
välistä Sielmmacohkkan juurelle. Lähdimme ensiksi nousuun vasemmalle jyrkkää lumikaistaletta pitkin, päädyimme pienen jäätikön reunavallille, siitä kuljimme
oikealle kunnes pääsimme Sielmmacohkkan huippujen väliseen satulaan johtavan lumialueen alkuun. Pidimme tauon syöden suklaapatukat ja kuivaa lihaa.
Nousun aikana reittiä taaksepäin
Nousimme sitten lumella, kunnes jyrkimmässä kohdassa siirryimme kivikolle joksikin aika. Sitten oli taas loivempaa, pitkähkön kapuamisen jälkeen pääsimme satulaan
1827 metriin (GPS:n näyttämä korkeus). Tuuli jonkin verran ja oli yhä pilvistä, katsomme sopivaksi sonnustautua huiputuspukineisiin eli kuoriasuun.
Loppuharjanne huipulle oli melko jyrkkää kivikkoa, vaellussauvat piti jättää pois melko pian. Huipulle pääsi kuitenkin ilman varsinaista kiipeämistä eli
käsiä ei juuri tarvinnut käyttää. Ongelmaa uhkasi kuitenkin tuottaa nousun aikana aurinkoiseksi vaihtunut säätila, meinasi näet tulla kuuma kuorivaatteissa.
Onneksi olimme kuitenkin pian huipulla ja saatoimme hengähtää maisemia katsellen. Söimme myös suklaapatukat ja kuivalihaa. Huipulta on ihan hyvät näkymät
eri suuntiin. Matkapuhelimella sai myös yhteyden verkkoon.
Šielmmačohkkan 2004 m huipulla
Aikamme näkymiä ihasteltuamme palasimme harjannetta alas huippujen väliseen satulaan, otimme kuorivaatteet pois. Jatkoimme alas, nyt pääsimme
lumella koko matkan, koska lumen pinta oli pehmentynyt auringossa eikä ollut uhkaa liukastumisesta. Rinteessä oli kuitenkin välillä jäisiä kohtia, joten en
laskenut suksilla kaatumisen riskin vuoksi. Pääsimme takaisin teltalle klo 16:40. Kävelymatkaa oli nyt takana yhteensä 85,66 km. Aurinko paistoi, kuivattelimme
kenkiä ja sukkia, söimme suklaapatukat. Teltassa oli liian kuuma, joten suoritimme ruoan valmistamisen ja ruokailun ulkosalla. Olimme jo syöneet läpi Reiterin
valikoiman ja ateriat alkaisivat nyt olla syödyn kertausta. Eli ateriana oli taas Reiter chicken korma curry, lisäksi nautimme suolapähkinöitä ja urheilujuomaa.
Tuumimme, että kerrankin sattui huiputus hyvän sään ajalle.
Stuor Reaiddavaggi – Alesjaurestugorna
Lauantaina 2.7.2022 herätys klo 06:00. Reiter beef stroganoff oli aamupalaksi, minkä jälkeen nautimme kahvit ja keksiä. Tässä vaiheessa kävimme läpi eväsvarantoja ja huomasimme,
että mukana oli kaksi ylimääräistä Reiter ateriaa ja yksi ylimääräinen keksipaketti (2 x 250 g + 175 g = 675 g). Vaan mitäpä tuosta. Ulkona aurinko paistoi ja
oli kuuma jo aamusta. Lähdimme kävelemään klo 08:13. Suuntasimme ensiksi järvestä 1078 lähtevän puron lumisillalle. Tarkoituksena oli päästä Alesjaurestugan
luokse, koska siellä oli silta Aliseatnun yli, arvelimme, että tuota vesistöä emme kahlaamalla olisi voineet ylittää. Kuten jo todettua, Sielmmavaggin kautta
olimme jo kulkeneet, joten suuntasimme nyt vaihtoehtoiselle reitille Västra Bossosjäätikön kautta. Nousimme ensin Nallojärvien luo. Siellä lennätimme dronea
hetken.
Nallojärviltä näkymiä ympäröiville tuntureille
Sitten jatkoimme järven 1242 m länsipuolelta kuruun pienemmän järven luo. Hörppäsimme vettä järveltä lähtevästä purosta. Nousimme sitten hyvin jyrkästi
lumella kurun vasenta laitaa, lopuksi oli hankalaa lohkareikkoa. Sitten pääsimme 1480 metriin solan huipulle. Siirryimme tästä Västra Bossosjäätikön laidalle.
Lennätimme taas dronea.
Västra Bossosjäätikkö
Sää pilvistyi hieman. Jatkoimme alas jäätikön reunan lumella, pyrkien pysymään pois itse jäätiköltä. Ongelmitta pääsimmekin alas
jäätikön reunavallille ja ylitimme jäätiköltä laskevat purot. Pidimme sitten tauon syöden suklaapatukat ja kuivaa lihaa. Sää selkeni jälleen, aurinko paistoi.
Vieressämme laakson pohjalla virtaava Bossosjohka näytti jo täällä ylhäällä hyvin vuolaalta, yli ei huvittanut kahlata. Alhaalla Kungsledenillä olisi silta
joen yli, arvelimme kuitenkin lumisillan löytyvän jo pian. Lumisilta löytyikin varsin pian paikassa, jossa joki virtasi kapeassa kurussa. Ylitimme joen ja
jatkoimme laaksoa alaspäin, lumet olivat täällä jo sulaneet ja kuljimme tunturiniittyä ja kivikoita. Alisvaggin reunalle päästyämme, kun Kungsleden jo näkyi,
pidimme tauon, söimme patukat ja lihaa sekä lennätimme dronea. Jatkoimme viistosti rinnettä alaspäin, saavutimme Kungsledenin pari kilometria ennen
Alesjaurestugaa. Reitillä vastaan tuli jokunen vaeltaja.
Silta Alesjaure-tuvilla
Alesjaurestuganilta jatkoimme vielä kilometrin verran lounaan suuntaan, kunnes klo 17:13 löysimme
teltalle paikan puron vierestä 803 m korkeudelta, matkamittarin lukema oli 104,7 km. Ateriavalikoimasta tarjoutui evääksi Reiter beef and potato hot pot,
lisäksi nautimme suolapähkinöitä ja urheilujuomaa. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, teltassa oli kuuma ja ulkoalueella oli runsaasti hyttysiä, muutama löysi
tiensä telttaankin. Totesimme, että telttapaikka olisi saanut olla 100-200 m korkeammalla, jotta olisimme välttyneet hyttysiltä.
Alesjaurestugorna – Gallanvaggi
Korkeuskäyrä Alesjaurestugorna – Gallanvaggi
Sunnuntaina 3.7.2022 herätys klo 06:00, aamuateriana oli Reiter pasta with beef and pepper sauce, lisäksi oli kahvia ja keksiä tarjolla. Sää oli nyt pilvinen ja aamutoimien aikana
alkoi sataakin. Pakkasimme rinkat teltassa, purimme lopuksi teltan ja pakkasimme senkin. Lähdimme klo 08:20 kävelemään, tavoitteena oli päästä tunturien ylitse
Norjaan. Kartan perustteella lyhyin reitti kulkisi Gungar tunturin sivuitse ja sitä kautta pääsisimme kiertämään myös Gallanjohkan vesistön. Suuntasimme ensiksi
lounaaseen nousten samalla loivasti rinnettä.
Nousua sateisessa säässä
Kuljimme sitten Gardderiehppin sivuitse suunnaten tunturiin nousevaan kuruun. Pidimme tauon ja söimme
suklaapatukat ja kuivalihaa. Sade oli loppunut, tuulta oli jonkin verran, lämpötila oli +7 astetta. Pysähtyessä tuntui tulevan kylmä. Sattumoisin mukanani oli
kokeiluluonteisesti untuvatakki, jonka tässä nyt ensimmäisen ja ainoan kerran retken aikana puin päälleni. Takki toimikin hyvin, ei tullut kylmä. Jatkoimme
ylös kurua pitkin hetken aikaa, sitten saavutimme pilvet ja näkyväisyys ympäristöön loppui tyystin. Edessä oli 5 kilometriä ylätunturimaastoa, joka oli pääosin
lumen peitossa, maaston muodot eivät ohjanneet kulkua. Muistelin niitä kiemuroita, joita olimme tehneet Sälkalta palatessamme ja GPS-laitteen avulla
suunnistaessamme, aikaa ja pattereita paloi siinä. Samassa muistin, että retkeilyvarusteisiimmehan kuuluu myös kompassi ja sitähän voisi käyttää
suunnistamiseen. Kuten tunnettua, Norja on lännessä, joten kompassiin tarvitsisi vain asettaa suunnaksi länsi ja seurata sitä. Kuljimme kompassisuunnalla,
välillä katsoimme sijaintiamme GPS-laitteesta. Gungarin huipun ohitimme pohjoispuolelta. Sitten koetimme suunnata lounaaseen, mutta jyrkkä sivurinne
hankaloitti kulkua. Pidimme taukoa ja söimme suklaapatukat välillä. Välillä jouduimme kivikkoon, kivet olivat liukkaita ja yksi kaatuminenkin tuli, ei onneksi
pahempia vammoja siitä koitunut. Jyrkän rinteen vuoksi jouduimme laskeutumaan alemmaksi lumelle, sitten nousimme taas noin 1370 metriin ennen kuin viimeinen
rinne alas tunturista alkoi. Pääsimme alas Gallanjavrin 1027 m luo, näkyväisyys oli alempana vähän parempi ja näimme järven. Ylempää järveltä 1176 virtasi
ala vuolas puro, sen yli pääsi kuitenkin lumisiltaa pitkin. Pidimme järven rannalla suklaapatukkatauon. Jatkoimme sitten järven 993 m ohitse. Sää muuttui nyt
äkillisesti, sumupilvet hälvenivät ja aurinko alkoi paistaa. Jouduimme vaihtamaan kuorivaatetuksen pois, samalla lennätimme dronea.
Storsteinsfjellet 1893 m
Saavutimme lopulta Norjan ja löysimme pian klo 18:15 teltalle paikan 881 m korkeudelta kahden puron välistä. Kävelymatkaa oli kertynyt 122,3 km. Teltassa oli kuuma, kuivattelimme
varusteita ja lennätimme dronea ulkona, ruokailu suoritettiin myös ulkona, ravinnonlähteenä oli Reiter chicken and noodles hot pot, lisäksi oli suolapähkinöitä
ja urheilujuomaa. Storsteinsfjellet näkyi leiriin hyvin. Hyttysiä oli täälläkin, ei tosin haitaksi asti. Taivaalle ilmaantui illan aikana jalaspilviä ennakoiden
sään huonontumista.
Gallanvaggi – Cunovuobmi
Korkeuskäyrä Gallanvaggi – Cunovuobmi
Maanantaina 4.7.2022 herätys klo 05:00. Vaihaisena aamiaisena oli Reiter beef stroganoff, lisäksi hörppäsimme aamukahvit ja söimme keksiä. Yöllä oli sadellut, vaan aamulla oli taas
aurinkoista ja lämmintä. Lähdimme kävelemään klo 07:14 tavoitteena Caihnajohkan ylittävä silta, jonka kunnon olimme jo alkumatkasta varmistaneet. Sillalla
pidimme taukoa, lennätimme dronea, söimme suklaapatukat ja kuivattua lihaa.
Caihnajohkan silta
Loppumatkan autolle kuljimme helposti merkittyä polkua pitkin. Pääsimme autolle klo
10:47, kävelymatkamittarissa oli nyt 132,1 km. Rinkkojen painot olivat
15,74 kg ja
18,62 kg.
Norjan puolella käytetystä siltayhteydestä kustannuksia tuli 11,50 euroa (112 NOK). Autoilimme Suomeen, matkalla keitimme kertaalleen kahvit,
sadesäätä oli tulossa lännestä.
RuuviTag:lla sai talteen retkellä vallinneen lämpötilan
Huomioita: mukava reissu ja meni melko lailla suunnitellun mukaisesti, sää suosi pääosin. Retken aikana nousua kertyi kaikkiaan 6 km 803 metriä.
Eniten nousumetrejä oli kolmantena päivänä kun nousimme Sälkalle, tällöin nousua kertyi kaikkiaan 1525 metriä. Maastossa vielä runsaana ollut lumi helpotti kulkemista monin paikoin,
koska se peitti kivikot alleen. Lumisillat olivat monin paikoin avuksi purojen ylityksissä, kahlaamisen tarvetta ei ollut. Vaelluskengät vuotavat ja
vaellussauvoista on kärjet poikki, uusimisen tarvetta on näiltä osin. Therm-a-rest Prolite Apex Large toimi makuualustana hyvin, tyyny pitäisi hankkia.
Untuvatakki on kevyt kuljettaa mukana, fleeceä ei tarvitse silloin. Kuoriasussa kulkiessa vaatteet kastuvat, ohut merinovillakerrasto kuoren alla saattaisi
auttaa kylmyyden torjumisessa tauoilla? Alamäkisuksen kehittely lienee saavuttanut huippunsa, tuote on nyt valmiin oloinen ja toimii.
