tunturivaellus.fi

• Suomeksi
• In English
• 🌙 Tumma

Abisko – Čuonjávággi – Abisko 2026

Reitit

Päiväetapit kartalla

Edellisvuoden toukokuisen tunturiretken innoittamana lähdin taas harjoittelemaan (kevät-)talviretkeilyä Abiskon alpeille. Nyt suuntasin tunturiin heti toukokuun alussa siinä toivossa, että lunta olisi enemmän kuin edellisenä vuonna. Ahkiota ei edelleenkään ole, joten tavarat piti saada rinkkaan. Rinkan painon kohtuullistamiseksi mukana olivat vain yhdet sukset.

Torstaina 30.4.2026 Siirtymä autoitse Kolariin, missä yöpyminen.

Abisko – Čuonjávággi

Perjantai 01.05.2026 Heräsin klo 06 ja aamupalan jälkeen lähdin autoilemaan kohti Abiskoa. Matka taittui sujuvasti ja klo 10 aikaan olin Abisko Turist juna-aseman parkkipaikalla. Pakkasin vielä tavaroita rinkkaan ja takin taskuihin. Otin varalta ½ litran kokispullon taskuun. Sää oli lämmin + 8 astetta, pilvistä, mutta ei sadetta, ei paljoa tuulta. Lunta ei näkynyt lähimaastossa, joten suksia piti kantaa käsissä. Suksivalinta olikin mietityttänyt pitkin talvea, olin aprikoinut varsinaisten tunturisuksien, OAC XCD GT liukulumikenkien ja itse värkättyjen eräänlaisten tunturisuksien välillä. Tunturisukset olisivat vaatineet BC monojen mukaan ottamista ja monojen ohella olisi pitänyt olla toisetkin kengät, koska monoilla on huono kävellä. Liukulumikengät taas olivat ikävästi sivusuuntaan lipsuvat ja huterat, kun kokeilin niitä talvella kantohangella. Niinpä valinta kohdistui DIY-tunturisuksiin, eli 90-lukuisiin 175 cm pitkiin slalomsuksiin, joihin olin laittanut OAC 1.0 liukulumikenkäsiteet. Jalkineina olivat Salomon Toundra talvikengät, näillä olin jo talvella hiihtänyt ja ne hyviksi ja lämpimiksi havainnut.

Lähdin kävelemään Paddus naturstigen polkua, rinkka painoi noin 23 kg, sukset varmaan 2-3 kg ja kokis 0,5 kg. Olin varautunut polaarialueen lopputalviseen kylmyyteen, joten kerraston lisäksi päällä oli fleecehousut, kuorihousut ja kuoritakki, päässä pipo ja käsissä lämpimät työhanskat. Kylmyys ei sanottavasti kulkua haitannut, etenkin kun sääkin muuttui hiljalleen aurinkoisemmaksi. Vettä ei maastossa ollut saatavissa, järvet polun varrella olivat jäässä, join kokakolaa. Lunta ei hiihdettäväksi asti ilmaantunut hetikään. Báddosdievván jälkeen oli pari upottavaa lumialuetta kuruissa, käytin suksia niiden ylitykseen. Vasta noin 800 metrissä Miellejohkan luona oli laajempia lumialueita ja pääsin paremmin suksille, välillä piti tosin hiihdellä kivikoidenkin ylitse. Lunta oli paljon vähemmän kuin edellisenä vuonna. Ylempänä n. 900 m tienoilla oli tuuli jo aika kova ja tuulen mukana tuli vähän lumisadetta. Päästyäni Čuonjávággiin Čuonjájávrin luoteispäähän, huomasin, että järven rantakivikossa näkyi hieman vettä ja vieressä oli myös tuulen suojaa tarjoava harjanne. Päätin leiriytyä tähän. Kaivoin törmän tauksen lumikinokseen teltalle sijan, tein lumesta tuulensuojamuuriakin. Lapio oli nyt viimevuotista parempi ja kesti hyvin. Nyt oli mukana lumikiilatkin teltan narujen kiinnitykseen, teltan nurkkien lenkkeihin ne eivät mahtuneet, niihin laitoin puiset koristelistan pätkät. Kävin hakemassa vettä järvestä, rantakivien vierillä oli jään päälle noussut vettä ja sain juomamukilla kauhottua siitä juomapullot ja ortlieb pussin täyteen, eipähän tarvinut lumesta vettä sulatella. Olin teltassa sisällä klo 16.26. Ruokailin olutmakkaran ja Reiter Rice with Beef and Pepper retkiaterian. Tuuli väheni, tuli sumuista, lämpötila ulkona oli + 1 aste.

Pohdin lumitilannetta, kovin vähissä oli lumet, lähinnä kuruissa ja törmien itä- ja pohjoislaidoilla oli lunta, laajempia yhtenäisiä lumia oli vasta ylhäällä tuntureilla päälle 1100 metrissä, itälaidoilla. Kävelijää lumi ei kunnolla kantanut, suksijaa kantoi. Kulkeminen oli sen verran raskaalta tuntunut, että meno edemmäs tunturiin arvelutti. Lunta tuntui olevan liikaa kävelemiseen ja liian vähän hiihtoon. Fyysinen kuntokin tuntui heikolta, jaksaisinko painavan rinkan kanssa juuri liikkuakaan. Ja entäpä tuulensuoja, edempänä laaksossa sitä ei aiempien havaintojeni (v. 2024 retki) mukaan juuri ole. Ja olisiko siellä vettäkään? Tuuli yltyi sitten taas ja kävin lapioimassa lisää suojamuuria. Keittelin sitten vielä kahvi-kaakaota ja söin suklaapatukan ja keksiä. Tuuli tyyntyi. Ryhdyin yölevolle, teltassa oli + 6 astetta, joten arvelin pärjääväni yön quiltilla, kun yllä oli merinovillakerrasto, villasukat, fleecehousut, villatakki ja pipo. Tarkastin vielä GPS-laitteesta päivä lukemat, matka 12,86 km, aika 5:48:29, nopeus 2,6 km/h, nousu 803 m, lasku 212 m.

Päiväretki Váimovággiin

Lauantai 02.05.2026 Yö meni nukkumista yrittäessä, villatakki oli melko lämmin joten vaihdoin sen kevytuntuvatakkin, untuvatakin huppu suojasi myös paremmin niskaa. Heräsin klo 06.23. Söin loput Reiter pussista aamupalaksi, join kahvia ja söin keksejä. Sää oli pilvinen ja tuulinen, tuulen mukana tuli lumisadetta, tosin aurinkoakin välillä näkyi. Päätin katsastaa vähän ympäristöä ja lähdin hiihtelemään kohti Váimovággia, rinkassa oli mukana päiväretkitarpeet. Tuuli oli kova, mutta onneksi myötäinen. Nousin ensin lumella harjanteelle, sitten kävelin sukset jalassa kivikkoa jonkin aikaa, kunnes pääsin Váimovággin etelälaidan rinteelle. Siinä oli vielä lunta ja pystyin kulkemaan enimmäkseen lumella, tosin suksissa oli nousukarvat, joten niillä pystyi kävelemään ylämäkeen tai tasaisella tai laskemaan alamäkeen, varsinaiseen hiihtoon ei luisto riittänyt. Pääsin Čuonjáčohkkan huippujen välisen kurun juurelle, kova tuuli pöllytti lunta alas tunturien rinteitä. Näin kovalla tuulella tunturin huiputus ei tulisi kyseeseen. Muutenkin tuntui se liian raskaalta suoritukselta päivän kuntoon nähden, ensin 500 korkeuserometriä 1495 m huipulle ja sitten pitäisi vielä jatkaa 1562 m huipulle. Rinteiden lumi oli jäistä, suksen kantista ei siihen juuri jälkeä jäänyt. Jatkoin suksilla etenemistä ja pääsin Čuonjáčohkkan ja Suorooaivin väliseen satulaan, täällä tuuli oli taas kovempaa. Lähdin laskemaan oikealle etuviistoon, hoksasin sitten, että edessä on todennäköisesti lumilippa, joten käännyinkin vasemmalle ja sieltä alas. Sain lumilipan kierrettyä, alempana tuulta oli vähempi, hörppäsin pullosta vettä. Lumi ei täällä tasaisemmalla alueella kantanut kunnolla, suksi upposi välillä hangen alle, välillä oli lumetonta ja suksen kärki tökki maanpinnan epätasaisuuksiin. Nousin sitten taas rinteelle, missä lumi kantoi. Pääsin tunturin etelälaidalle harjanteen päälle, tuuli oli siellä todella kova ja lumi loppui. Otin sukset pois ja kannoin niitä käsissä. Tuuli tarttui suksiin ja horjutti kävelijää. Pääsin Čuonjávággin laidalle, kertaalleen piti siinä mennä kontalleen odottamaan tuulenpuuskan laantumista. Hieman isomman kiven takana tuulen suojassa pidin sitten tauon, söin suklaapatukan ja join vettä. Tauon jälkeen laskeuduin alemmaksi laaksoon, siellä tuulta oli hieman vähemmän, lumisadetta tuli tuulen mukana. Laakson pohjalla oli taas lunta maassa, laitoin sukset jalkaan. Pilvisessä laaksossa näkyväisyys oli vähäistä, kävelin sukset jalassa tuulta ja lumituiskua vasten, lunta kertyi silmälaseihin ja takin rintamukseen. Lopulta Čuonjájávrin kohdalla pilvisyys ja tuisku vähenivät, tuulikin asettui hieman. Jatkoin järven rantaa takaisin teltalle. Teltta oli onneksi paikoillaan lumimuurin suojassa, pääsin teltalle klo 14:50. Söin olutmakkaran, otin märät sukat pois, Toundra kengät ovat sen verran lämpimät, että jalat hikoavat niissä paljon. Sitten alkoi lumituisku, joka pukkasi lunta myös telttaan, lumi peitti pian tavarat absidissa ja sisäteltan ovea täytyi pitää kiinni, muuten olisi sisätelttakin ollut täynnä lunta. Odottelin tuiskun loppumista ja koetin puistella lumia pois sisäteltan päältä. Lopulta tuisku meni ohi, putsailin lumet absidista ja sytytin keittimen kuivattamaan telttaa ja valmistin samalla Reiter Pasta Carbonara with Ham retkiaterian, joka, kuten on jo aiemmin tullut todettua, on oikein hyvä ruoka sekin. Suksilla liikkuminen oli tuntunut melko hankalalta. Hiihdoksi ei kulkemista voinut kehua, sukset jalassa kävelyä se enempikin oli. Myös laskuominaisuudet olivat suksissa heikot, onneksi nousukarva jarrutti alamäessä, kääntyminen piti tehdä aurakäännöksellä ja siltikin kaaduin kertaalleen. Suksilla ei jaksaisi rinkka selässä pitkiä siirtymiä tehdä. Nousukarvat olivat lisäksi nyt kastuneet ja jäätyneet. Niinpä päätin nyt keskittyä telttailuun. Iltasella nautin kahvi-kaakaota ja söin keksejä. Sitten rupesin unta odottelemaan, ulkona oli -4 astetta. GPS näytti päivän matkaksi 17,08 km, aika 6:00:28, nopeus 3,3 km/h, nousu 858 m, lasku 890 m.

Retki Nissoncorrun pohjoispuolen kuruun

Sunnuntai 03.05.2026 Yöllä oli viileää, ulkoteltassa -8 astetta, sisäteltassa -4 astetta. Hieman paleli välillä, quiltin T limit on -6 astetta. Klo 03.15 käväisin ulkona, kengät olivat jäässä, tuiskulumi oli peittänyt teltan ventilaatiot, putsasin lumet pois lapiolla. Vesiastiat otin sisätelttaan, jotteivät ne täysin jäätyisi.

Heräsin klo 07.20, aurinko paistoi ja lämmitti telttaa. Söin loput Reiter pussista, join kahvit ja söin keksejä. Kävin hakemassa lisää vettä järven rannasta, tuuli oli melko kova ja kylmä, lumituiskua tuli tuulen mukana. Edempänä Čuonjávággissa oli pilvistä, tunturien huiput olivat pilvessä. Nyt oli hyvä keskittyä telttailuun ja jättää ulkoilemiset pois. Keskittymisen lomassa kuivattelin sukkia auringon säteilylämmön avulla. Sitten sää kehittyikin niin aurinkoiseksi, että keskittymiseni herpaantui ja jouduin lähtemään ulos. Teltan piha-alueella repäisin jäätyneet nousukarvat pois suksista. Lähdin nousemaan tunturin laitaa Nissončorrun pohjoispuolen kurun suunnalle, aluksi pidin suksia jalassa, ilman nousukarvoja ei suksissa ollut pitoa, otin pian sukset pois ja kannoin niitä käsissäni. Kuljin tunturin harjannetta kiertäen samalla loivasti nousten. Lumialueita ei paljoakaan reitille osunut, maasto oli kivikkoa ja ruohikkoa. Pääsin ylös kuruun kohtaan, jossa se haarautuu. Siellä oli kurun pohjalla yhtenäistä lumialuetta. Laitoin sukset jalkaan ja nousin haarakäyntiä vielä pari sataa metriä, noin 1250 m korkeuteen. Nyt oli tarkoitukseni testata suksien slalomominaisuuksia. Laitoin siteiden kannat kiinni suksiin pulteilla ja siipimuttereilla. Koetin sitten lasketella loivaa rinnettä alas. Sää oli ehtinyt pilvistyä, joten lumen pinnan yksityiskohtia ei oikein enää erottanut. Välillä oli ohutta tuiskulunta, johon suksi tökkäsi, välillä taas jäistä pintaa, jossa suksen kantti ei pitänyt, laskeminen oli hankalaa ja epävarmaa. Tulipahan tämäkin kokeiltua tuumin ja irrotin taas siteiden kannat suksista. Kuljin sitten sukset jalassa tuloreittiäni pitkin takaisin teltalle, kivikoissa suksi vähän tökki, lumisella ruohikolla luisti oikeinkin hyvin. Teltalla vaikutti siltä, että tuuli oli kääntynyt hieman etelän suunnalle, joten jatkoin suojamuuria teltan sivulle. Valmistin Reiter Pasta Bolognese with Beef retkiaterian ja ruokailin. Ulkona oli tuulta ja tuiskua, teltassa + 7 astetta. Vilkaisin GPS laitteesta sääennusteen, lumisadetta oli luvassa seuraaville päiville, aurinkoa vasta loppuviikosta. Samapa olisi jo huomenna lähteä poiskin tuumin. Söin olutmakkaran ja illempana vielä keitin kahvi-kaakaota ja söin keksejä. Yölepo alkoi klo 20.36. GPS laite näytti pysähtyneen siinä vaiheessa, kun laitoin ylhäällä kurussa suksia jalkaan, se näytti matkaa 3,55 km, aikaa 01:45:29, nopeus 2,6 km/h, nousua 402 m, laskua 124 m.

Čuonjávággi – Abisko

Maanantai 04.05.2026 Yöllä ei tuullut, kondensiota kertyi telttaan ja kosteus aiheutti vähän palelua, teltassa oli -4 astetta. Hieman tuli ikävä untuvamakuupussiani, mutta annoin sen olla pakattuna kompressiopussissaan ja jatkoin quiltilla. Heräsin klo 07.40, aurinko jo lämmitti telttaa, tuulta oli vain vähän eikä tuiskuakaan pahemmin. Söin loput Reiter pussista, join kahvit ja söin keksejä. Sitten pakkasin tavaroita teltan suojissa, lopuksi siirryin ulos ja purin teltan ja pakkasin kaiken rinkkaan. Suotuisan sään aikana leirin purku sujui helposti. Yleensäkin olen sitä mieltä, että on parempi lähteä hyvän sään aikana. Suksien käyttökelpoisuus/-vottomuus oli nyt tullut jo sen verran monipuolisesti todennettua, että pakkasin nekin rinkan sivuille.

Noin klo 10.30 aikaan lähdin kävelemään alaspäin kohti Abiskoa. Sää pilvistyi hitaasti, kevyt lumisade alkoi, kun olin Báddosdievván kohdalla. Yksi kävelijä tuli siinä vastaan, menossa dievválle. Njáhkáčavilin kohdalla pysähdyin ja hörppäsin puoli litraa vettä pullosta. Autolle pääsin klo 14.00 aikaan. GPS-laitteen lukemat olivat: matka 11,82 km, aika 03:22:53, nopeus 3,7 km/h, nousua 180 m, laskua 755 m. Pakkasin tavarat autoon ja vaihdoin vaatteet. Sitten seurasi transportaatio, tällä kertaa tietyöttömiä, valtateitä pitkin kotiin saakka, missä olin klo 22.

Huomioita: Ensinnäkin lunta oli nyt liian vähän. Toiseksi sukset olivat huonot, viime vuonna jo huomiona oli, että sukset ovat talvisessa retkeilyssä olennaisessa osassa ja että tunturissa olisi hyvä olla tunturisukset. Näin huonoissa lumiolosuhteissa kuitenkin tuollaiset ylijäämäsukset, joilla ei ole ollut käyttöä kolmeen vuosikymmeneen, olivat aivan sopivat, niillä kehtasi suksia kivikoissa ja ruohikoissakin. Kyllä on niin, että toukokuun alku on rospuuttoaikaa, jolloin ei hiihto enää suju eikä patikointi ole vielä mahdollista, M.O.T. Abiskon alpit on oikein kiva tunturialue, olen vain käynyt siellä usein muutoin kuin kesäaikana, joten säät ovat usein olleet huonot; alueelle voisi tehdä kesäretkenkin, vaikka Kaisepakten parkkipaikalta aloittaen. Quilt riittää kesäretkille hyvin, ainakin thermarest neoair xlite nxt alustan kanssa. Akto on ahdas teltta.