tunturivaellus.fi

• Suomeksi
• In English
• 🌙 Tumma

Pältsa 2018

Reitit

Päiväetapit kartalla

Syksyn saavuttua lähdin vielä tunturivaellukselle syys-lokakuun vaihteessa, kuten parina edeltävänäkin syksynä (2016 Ounastunturi, 2017 Abisko). Tällä kertaa olin yksin reissussa. Kohteeksi valitsin sen vuoksi tutun Kilpisjärven seudun, tarkemmin ottaen Pältsan alueen Kilpisjärven länsipuolella. Norjan Signaldalenista olisi näppärä suunnata tunturiin. Nettikertomusten mukaan Signaldalenista Gappohytalle voi ajaa maastopyörälläkin, joten harkitsin pyöräilyä itsekin. Vähän runsaammasta varustuksesta (reilummin evästä, vaatetta ja 2 makuualustaa) johtuen rinkasta tuli niin painava, että jätin pyöräilyn pois suunnitelmasta. Keskiviikkona 26.9.2018 Iltapäivän päätteeksi pakkasin tavarat autoon ja lähdin ajamaan, oli satanut vettä koko päivän ja satoi edelleen. Auton tankkasin Iissä, toisen kerran Kolarissa illan jo pimetessä. Sade jatkui, Muoniossa käväisin vielä kaupassa ostamassa kotiin unohtuneiden juuston ja metvurstin tilalle juustoa ja metvurstia. Auton lämpömittarissa ulkolämpötilaa osoittava lukema oli pienentynyt matkan kuluessa ja oli vain + 2 astetta. Ennen Karesuvantoa lämpötila laski yhteen ja sade muuttui räntäsateeksi. Lämpötila laski sitten edelleen nollaan ja lumipyry oli jo aika sakea, lunta alkoi näkyä maassa tien laidoilla ja pian lunta oli tielläkin, tien pinta vaikutti liukkaalta, joten ajovauhti piti hiljentää viiteenkymppiin. Vastaantulevat rekat vilkuttivat valojaan välillä. Radiossa varoitettiin lumisateen vaikeuttavan ajokeliä Enontekiön kunnan alueella. Mieleen tuli vuoden 2000 retkellä opittu: Kilpisjärvelle on pitkä matka. Parikymmentä kilometriä ennen Kilpisjärveä ajoin tiensivuun ja päästin rekan ohitseni, rekan auraamaa jälkeä pääsin sitten ajamaan Suomen maanteiden korkeimman kohdan, Muotkatakka 565,8 m, yli Kilpisjärvelle. Suuntasin Mallan luonnonpuiston parkkialueelle, saavuin sinne klo 23. Huonon ja liukkaan kelin vuoksi en halunnut pimeässä enää jatkaa Norjaan mutkaiselle Skibotteniin laskevalle tielle, joten laitoin telttapatjan auton lattialle ja vetäydyin makuupussiin nukkumaan, iltapalaksi otin Cafe Lattea ja pari leipää Kallen kaviaarilla.

Signaldalen – Moskkugaisin ja Pältsan välisen satulan 1062 m vierusta

Torstaina 27.9.2018 yöllä oli melko kylmä, nousin ylös klo 06 aikaan, ulkona sää oli selkeämpi ja kuu näkyi Pikku-Mallan yläpuolella, lunta näkyi tunturin rinteellä. Söin kaksi kaviaarileipää aamiaiseksi. Starttasin sitten auton, lämpömittari näytti – 1 astetta, kävin ulkona tuulilasin sulamista odotellessani, huomasin auton toisen etuvalon olevan pimeänä, ilmeisesti tämän vuoksi olivat rekat yöllä vilkuttaneet valojaan. Vaihdon autoon ehjän lampun, lähdin sitten klo 07 jälkeen ajamaan kohti Norjaa. Tie oli vähän jäinen ja ajovauhti oli parempi pitää hitaana, muuta liikennettä ei onneksi ollut. Kun pääsin alemmaksi lämpötila kohosi ja alhaalla vuonon rannalla oli 4 astetta lämmintä. Jatkoin vuonon rannan tietä, käännyin sitten Signaldaleniin.

Pysähtelin välillä ihmettelemään Otertindeniä, kunnes saavuin laakson perälle parkkialueelle. Laittelin varusteet kulkukuntoon ja klo 09 aikaan lähdin etenemään pitkin Gappohyttalle vievää polkua. Rinkka painoi arviolta 23-25 kg, mutta ei kävellessä tuntunut kovinkaan raskaalta. Sää oli pilvipoutainen ja kääntymässä aurinkoisen suuntaan, vaatetuksena oli kerraston päällä fleecehousut ja hiihtotakki, päässä pipo ja putkihuivi, hiihtohanskat kädessä. Tuulta ei ollut haitaksi asti. Polku oli melko kivinen ja nousua oli koko ajan, vaikeapa sitä olisi ollut pyörällä ajaa. Lisääntyvässä auringonvalossa maisemat näyttivät hienoilta, puissa oli vielä osittain ruskaa jäljellä. Puurajan lähestyessä maassa alkoi olla lunta ja puurajan jälkeen oli lunta maassa 10-30 cm, lumi oli kevyttä pakkaslunta. Mönkijän jälki erottui lumen alta ja jäljen reunalla lunta oli vähän vähemmän, seurailin mönkijäuraa, kunnes se tasaisemmassa maastossa hävisi lumeen. Näkyvyys oli hyvä ja etuoikealla pystyin jo tunnistamaan Pältsa-tunturin, suuntasin sitä kohti maastossa koettaen vältellä syvimpiä lumikinoksia, välillä tuuli oli kerryttänyt metrinkin paksuisia kinoksia ja niiden poikki oli hankala kahlata. Onneksi fleecehousujen lahkeensuut olivat sen verran tiukat, ettei vaelluskenkiin mennyt lunta. Aina välillä tuli eteen puroja, joista kauhaisin mukilla vettä juodakseni. Pian näin Gappohytan ylempänä harjanteella. Kuljin etelän suuntaan ja ylitin Gappohytalle menevän patikkareitin ja pian myös Kalottireitin, vähälumisia kohtia hakien etenin Masealvarrin harjan yli kunnes näin alempana Njearrejavrin. Järvi oli osittain jäässä, suuntasin kohti järven luoteispäätä. Laskeuduttuani lähemmäs järveä, tulin suolle, missä mättäiden väleissä näytti olevan vettä, välillä lumi peitti vesikuopat. Njearrejohka oli nyt aika vähävetinen, mutta osin jo jäässä, mikä vähän vaikeutti ylitystä. Yli päästyäni otin rinkan hetkeksi pois selästä ja täytin juomapullon ja termospullon vedellä, koska ylempänä tunturissa voisi veden löytäminen olla vaikeata.

Edessä oli nyt reilun 300 metrin nousu 1062 m satulaan. Nousin melko suoralla linjalla, ylhäällä piti jyrkempi kohta kiertää oikealta. Nousun aikana tuli mieleen, että teltta pitäisi todennäköisesti pystyttää lumelle, koska lumetonta maastoa ei ollut näkynyt sitten Signaldalenin puurajan ohitettuani. Satulasta laskeuduin vähän alemmaksi, heti kun näin pienen vesinoron tihkuvan kivien välistä, päätin leiriytyä. Sää oli edelleen aurinkoinen, ei kovin kylmä, tuulta ei ollut paljoa. Potkin enimmät lumet pois teltan muotoiselta alueelta, lumen alla oli vähän vesisohjoa. Pystytin teltan, telttakiilat eivät oikein uponneet jäiseen maahan, joten laitoin ne viistoon sohjoiseen lumeen.

Klo 15 aikaan pääsin jo telttaan, pian maisemat menivät pilveen ja alkoi sataa vähän lunta. Ruokailin Reiter Pasta carbonara with ham aterian, sitten söin vielä pari leipää juustolla, metvurstilla ja Kallen kaviaarilla kaakaomukillisen kera ja suklaata. Illalla sää selkeni ja viileni, iltapalaksi otin vielä kaakaota ja pullaa. Talviset olosuhteet tunturissa tulivat hieman yllätyksenä ja mietin pääsisinkö kesärenkain varustetulla autolla enää takaisin Suomeen, jos kylmä sää jatkuu. Yöllä oli kylmä vaikka alla oli solumuovinen makuualusta sekä ilmapatja, vaatetuksena untuvamakuupussissa olivat sukat, villasukat, kerrasto, fleecehousut, fleecepusero, pipo ja putkihuivi.

Moskkugaisin ja Pältsan välisen satulan 1062 m vierusta – Pältsa – Signaldalen

Perjantaina 28.9.2018 klo 06 heräsin (tai herätysklo soi, en ollut juuri palelun vuoksi nukkunutkaan), pötköttelin vielä päivän valkenemista odotellessani. Vesi oli osaksi jäätynyttä juomapullossa. Ulkona oli kirkas sää, aurinko teki nousuaan. Hain vettä ulkoa kivien välistä, vettä sai otettua puoli mukia kerrallaan, täytin termospullon. Kaasukeitin toimi jotenkuten, kun olin lämmittänyt kaasupulloa hetken paidan alla. Söin Reiter Pasta carbonara with ham aterian. Sitten tyhjensin rinkasta tavarat, lastasin tilalle päiväretken tarpeita ja lähdin nousemaan kohti Pältsan 1267 m huippua. Varustuksena oli nyt kerraston päällä fleecehousut, fleecepusero, kuorihousut ja hiihtotakki, päässä pipo ja putkihuivi, kädessä hiihtohanskat. Sormia ja varpaita paleli, mutta jyrkässä nousussa ne hiljalleen lämpenivät. Nousu huipulle oli lopuksi melko jyrkkä, Maisemia näkyi hyvin. Sitten kuljin pitkin huippuharjannetta, kunnes laskeuduin 1442 m huippua edeltävään satulaan.

Jatkoin siitä kohti harjannetta, joka johtaa tasaiselle Pältsan 1442 m huipulle. Harjanne oli lopussa vähän jyrkempi, mutta ihan kävellen mentävä eikä kovinkaan kapea eikä nousu näin tuottanut vaikeutta. Ylhäällä huipulla näkyi taas maisemia, aurinko paistoi eikä ollut enää kylmä. Huippu on varsin tasainen, huipun pohjoislaidalta eteläiseen kärkeen on vajaan kilometrin matka. Kävin eteläkärjessä kurkkaamassa alas Pältsan laaksoon, sitten palasin samaa reittiä satulan ja 1267 m huipun kautta teltalle.

Lännen-luoteen suunnalta näkyi olevan pilviä tulossa. Teltalla olin klo 10:52, keitin kahvit ja söin neljä juusto-metvurstileipää. Arvelin, että parempi on lähteä hyvän sään aikana, toinen kylmä yö teltassa ei houkutellut, Skibottenin ja Kilpisjärven välinen tiekin olisi aurinkoisen päivän jälkeen luultavasti sula ja kuiva. Lisäksi lähestyvä pilvisyys voisi tietää lisää lumisadetta ja muutenkin huonoa keliä. Pakkasin rinkan, purin teltan ja klo 11:57 lähdin paluumatkalle kohti autoa. 1062 m satulasta lasku Njearrejohkalle sujuikin nopeasti, joki oli vähän enemmän jäässä, mutta pääsin yli.

Sitten suuntasin Kalottireitille, reitti erottuikin vielä lumesta huolimatta. Kuljin reitillä kohti Gappohyttaa. Aikaisemmilla reissuilla vuosina 2003, 2004 ja 2008 olin kulkenut tämän välin kuin sumussa ?, mutta nyt havahduin siihen seikkaan, että täällähän on ihan komeat maisemat. Ennen Gappohyttaa oikaisin Signaldaleniin vievälle patikkareitille, reittimerkinnät erottuivat hyvin, kuljin melko ripeästi kohti Signaldalenia, pilvisyys lisääntyi koko ajan ja hieman lumisadettakin tuli. Alhaalla laaksossa oli jo pilvistä, autolle saavuin klo 16:19, vaihdoin kengät ja lähdin ajamaan klo 16:32. Vuonon rannan tiellä oli sumuista ja sateista, lämpötila + 5 astetta. Käännyin kohti Kilpisjärveä, sää selkeni ja kylmeni, ylhäällä Suomen rajalla oli -1 astetta, tie oli kuitenkin kuiva. Illan mittaan pakkanen jatkui ja lämpötila laski aina -5 asteeseen ajaessani kohti etelää. Tankkasin Kolarissa, kotosalla klo 00:30.