Ahkka-tunturi 2006

Maanantai 31.7.2006, Ritsem - Ahkka tunturi (leiri) 23,2 km

Lähtö Oulusta klo 06:00, auton tankkaus Torniossa, kahvit Aavasaksalla klo 08:25, Överkalix, Gällivaara, klo 10:52 Ritsemiin menevän tien risteyksessä, tiellä oli tietyöt kesken ja paikoin tie oli huonossa kunnossa. Valokuvaustaukoa pidettiin ennen Vietasta, hyvät näkymät vastarannan jyrkänteille, aurinkoinen ja tyyni sää. Ajoimme ohi Suorvan padon, jonka jälkeen tie kapeni. Ruokailutauko pidettiin Vakkotavaressa, kahvia, leipää, kananmunaa, jugurttia, pullaa. Sitten ajoimme välillä valokuvaten Ritsemiin venerantaan, jossa olimme klo 14:00. Vaatteiden vaihdon ja reppujen pakkaamisen jälkeen nousimme laivaan, joka lähti klo 15:00 ja oli perillä Änonjalmmessa klo 15:30, laivakyydin hinta oli 165 kruunua.

Kävelyosuus alkoi klo15:35 auringon paistaessa kuumasti, tuulta ei ollut. Varustuksena T-paita, shortsit, lippis. Kuljimme n. 3,5 km helppoa polkua pitkoispuineen Ahkka-tuvan ohitse Vuojatädnon ylittävälle sillalle, joessa oli kova virtaus.

Sillan jälkeen käännyimme vasemmalle tiheään koivikkoon, jossa aluksi oli poluntapainenkin, jatkoimme koivikossa, välillä kävelimme suossa, sitten taas tiheässä koivikossa, josta oli vaikea päästä läpi. Juomapaikkoja oli vähänlaisesti. Saavuttuamme Njirramjåhkalle ylitimme sen kohdasta, jossa joki haarautuu useisiin pieniin haaroihin, ylitys sujui helposti vaelluskengillä. Vesi joessa oli sameaa jäätiköltä tulevaa, joten emme juoneet sitä. Jatkoimme joen vasenta puolta ylös, koivikossa ongelmaksi muodostuivat lukuisat mäkäräiset, jotka pörräsivät ympärillä. Niistä pääsimme eroon vasta pitkän matkaa puurajan jälkeen, kun tuulta oli hieman. Jatkoimme ylös Njirramjåhkan vartta, itse joki kulki syvässä kanjonissa, joten kuljimme aika lailla joen yläpuolella, rinne vietti jyrkästi jokeen päin. Joen haarautumiskohdassa jatkoimme vasemmalta tulevaa kurua ylöspäin, tässä vaiheessa jo alkoi nestehukka vaivata ja kävely sujui hitaasti. Kurun seinämä oli jyrkkä. Vettä löysimme vasta 1300 metrin korkeudesta klo 22:25, kun kuru loiveni sen verran, että pääsimme sen pohjalle. Tästä jatkoimme harjanteen yli tasaiselle alueelle, jossa oli pieniä jäätikön sulamisvesistä syntyneitä järviä sekä jäätikön aikaansaamia kivi- ja sorakumpareita. Teltan paikka löytyi klo 23:00 noin 1360 metrin korkeudelta, hieman piti kiviä teltan alta siirrellä.

Teltan pystytyksen jälkeen haimme vettä 5 litran astialla, puro oli noin 150 metrin päässä. Tässä vaiheessa alkoi olla jo nälkäkin, joten ennen nukkumaan menoa söimme tukevan Reiter 250 g aterian. Ensimmäinen yö tuli nukuttua kohtalaisen hyvin. Mukana ollut askelmittari rekisteröi 14701 askelta päivälle, matkaa 10,29 km. Mukana ollut sykemittari rekisteröi kävelyaikaa 6,5 tuntia, max syke 199/min, keskiarvosyke 156/min, energian menetys 4770 kcal = 19971 kJ. korkeus muuttui 430 metristä 1323 metriin.

Tiistai 1.8.2006, Ahkka tunturin huiputus 5,4 km

Herätys klo 08:57, aurinko paistoi, tuulta ei ollut, teltassa oli kuuma. asiaa helpotti hieman makuupussin levittäminen teltan päälle. Hetken vielä lepäiltyämme teimme nuotion ja paistoimme hiillosmakkaraa, sen jälkeen joimme kahvit ja söimme pullaa. Klo 11:05 aloitimme retken kohti Ahkkan huippua, mukana oli molemmilla rinkat, jossa oli evästä ja tuulenpitävää vaatetta, myös kamerat ja puhelimet olivat mukana sekä 5 litraa vettä kanisterissa. Kulkuvaatteena T-paita, shortsit ja lippis, käsissä fleecehanskat, vaellussauvat.

Nousimme aika jyrkästi, välillä oli hankalaa louhikkoa, saavutimme 1916 metrin esihuipun klo 13:00. Tässä pidimme reilusti taukoa, valokuvailimme, söimme mysliä ja kiisseliä ja suklaapatukat, joimme vettä. Arvelimme, että viitsimmekö lähteä nouseman enää korkeammalle, koska kuitenkin oli lämmin ja aurinkoinen ja tuuleton sää ja maisemia näki hyvin, niin päätimme nousta vielä ylemmäksi. Pääsimmekin melko kapeaa huippuharjannetta pitkin noin 2000 metrin korkeuteen, sitten harjanne meni niin kapeaksi ettei edemmäs päässyt, joten korkein huippu jäi käymättä.

Huppuharjanne oli siihen saakka helppokulkuinen lukuunottamatta yhtä parin metrin pystysuoraa kohtaa. Pidimme taas reilusti taukoa, katselimme maisemia, joita näkyikin useaan suuntaan. Mm. Kebnekaisen huippu näkyi selvästi. Palasimme sitten takaisin 1916 m korkealle esihuipulle, jossa rinkkamme olivat. Lepäilimme huipulla lämpimässä auringossa pitkän tovin, söimme suklaapatukat. Sitten laskeuduimme alas teltalle ollen perillä klo 18:57. Makkarapaketti oli ollut päivän lumihankeen upotettuna, joten pääsimme taas paistamaan makkaraa, kun halkojakin vielä oli. Jonkin ajan kuluttua keitimme kahvit, söimme loput pullat sekä keksiä. Kävimme vielä iltasella kävelemässä läheisen järven rannalla ja suunnittelimme seuraavan päivän reittiä takaisin Änonjalmmeen, olimme nimittäin tulleet siihen päätelmään, että vuorikiipeilyä oli tullut harrastettua tarpeeksi, eikä Ahkkan alemmille sivuhuipuille enää jaksettu lähteä. Askelmittari rekisteröi 7827 askeltal, 5,47 km. Sykemittari rekisteröi kävelyaikaa 4,8 tuntia, max syke 189, keskiarvo 148, energiaa meni 3611 kcal = 15118 kJ, nousua laitteen mukaan 680 metriä, laskua saman verran.

Keskiviikko 2.8.2006, Ahkka tunturi (leiri) - Ritsem 20,7 km

Herätys klo 07:36, aurinko lämmitti telttaa, ei pilviä, ei tuulta. Aamiaiseksi nautimme Reiter 250 g aterian, vettä ja pari keksiä, päätimme ehtiä klo 15:40 lähtevän laivaan, joten klo 09:00 lähdimme matkaan. Varustuksena T-paita, windstopper housut, lippis, hanskat, sauvat. Aikomuksena oli kiertää tulopäivän tiheät koivikot hyönteisineen ja pysytellä ylempänä tunturissa niin pitkään kuin mahdollista ja laskeutua sitten suoraan Vuojatädnon sillalle.

Tämän vuoksi joutuisimme ylittämään Njirramjåhkan sen yläjuoksulla. Kuljimme aluksi kivi/soraharjuja ylös ja alas, laskeuduimme sitten jyrkästi kivikossa Njirramjåhkan kuruun ja ylitimme joen noin pari sataa metriä jäätikön reunasta alaspäin, ennen kuin idästä tuleva puro yhtyy siihen. Virtaus oli joessa kova, ylitimme joen suurta harkintaa käyttäen kohdasta, jossa virta haarautui kahteen uomaan, kiveltä kivelle loikkien, molemmilta kastui toinen kenkä hieman. Jatkoimme sitten joen vartta alavirtaan päin, rinne vietti kohti jokea ja oli kovin louhikkoinen aluksi, sitten ruohikkoista maata. Kun pääsimme kurusta pois ja näkymät Vuojatädnolle avautuivat, pidimme taukoa ja söimme suklaapatukat. Tunturin rinteen jyrkkyyden vuoksi jouduimme kuitenkin laskeutumaan pusikkoon ennen pitkää, koivikko oli tiheää, maassa kasvoi lisäksi pajua ja kaikenlaista heinää, hyönteisiä runsaasti, pääsimme kuitenkin läpi pusikon, seuraavaksi etenimme paikoin vetistä suota, myös suolla oli jonkin verran hyönteisiä, jopa siinä määrin, että takki piti laittaa päälle ja huppu päähän, Suon jälkeen saavuimme sillalle klo 13:30, pidimme juomataukoa, jatkoimme klo 13:50, venerannassa olimme klo 14:50.

Odottelimme sitten hetken mäkäräisten pitäessä meille seuraa, laiva saapui klo 15:40, 165 kruunua. Rantauduttuamme Ritsemiin vaihdoimme siviili vaatetukseen ja auton pakattuamme, lähdimme ajamaan, muutaman kilometrin jälkeen levikkeellä keitimme kahvit, söimme keksiä. Ajoimme edelleen, valokuvaten välillä, Gällivaarassa kävimme kioskilla, jossa meille myytiin limsaa, sipsiä, karkkia. Torniossa tankkasimme auton, jatkoimme edelleen Oulun, missä olimme klo 00:27. Askeleita 15527, 10,86 km, Kävelyaika 4 tuntia 50 minuuttia, keskisyke 141/min, max syke 178/min, 3623 kcal = 15168 kJ

Huomioita: Askelmittari ei erota ylämäkeä alamäestä, vaan rekisteröi enemmän energiaa kulutetuksi alamäkeen laskeuduttaessa. Sykemittari sen sijaan rekisteröi lähes tuplasti energiaa menetetyksi ylämäkeen kuljettaessa. Askelmittarin ilmoittama kävelymatka on melko todenmukainen. Sykemittari ilmoitti korkeuden hieman pieleen, mikä suurelta osin johtunee siitä, että korkeutta ei kalibroitu ennen käyttöä. Lenkkimakkara säilyy päivän lumihangessa, reiterpussia varten on hyvä ottaa mukaan pussinsulkija esimerkiksi leipäpussista kotoa, niin ei tarvitse käsin pidellä pussia kiinni, kun odottaa ruoan valmistumista. Elokuussa tuntureilla saattaa olla vähän vettä ja paljon hyönteisiä, heinäkuussa usein on ollut tilanne päinvastoin. Kestomakkara voipi olla pitkälti tarpeeton jatkossa ja ilmatäytteinen makuualusta harkintaan ainakin lyhemmille retkille.

Ahkka-tunturi 2006

Vaelluskertomuksia