Jollanoaivi 2023
Kesän 2023 ensimmäinen vaellusretki suuntautui Käsivarren ylätuntuntureille. Aikomuksena oli kulkea neljä päivää tunturissa telttaillen. Vaellusseurueen toisen jäsenen mukaan lähti tällä kertaa 15 vuotias tytär, innokas retkeilijä hänkin. Kaikki omatoimiretkeilyyn tarvittavat tavarat otettiin mukaan, rinkkojen painot olivat alussa 20,4 kg ja 6.9 kg. Autoilimme ensiksi 5.7.2023 yöpymään Kolariin.
Parkkipaikka – PaihkasvaaraTorstaina 6.7.2023 heräsimme aamulla klo 06:15, ja aamupalan jälkeen lähdimme autoilemaan kohti Kilpisjärveä klo 07:00. Perillä Luontokeskuksen parkkipaikalla olimme klo 10 jälkeen. Sää oli melko aurinkoinen ja lämmin. Vaihdettuamme patikointivaatetuksen ylle otimme rinkat kantoon ja lähdimme koivikossa kulkevaa pientä polkua myöten etenemään kohti Ailakkavaaran luoteispäätyä. Melko pian erkanimme polulta ja ylitimme poroaidan. Laskeuduimme sitten pieneen kuruun purolle ja täytimme vesipullomme. Sitten alkoikin vähän jyrkempi nousu, joka vei meidät Ailakkavaaran tasaiselle lakiharjanteelle.
Paihkasvaara – Termisjärvi Perjantaina 7.7.2023 aamulla herätys soi klo 06:00, aurinko paistoi jo kuumasti telttaan, tuulta ei ollut. Reiteraamiaisen jälkeen emme jaksaneet enää kahvitella, sen verran kuuma oli teltassa. Purimme leirin ja klo 07:47 lähdimme kulkemaan kohti Termiksen seitakiveä, jonka olimme jo edeltävänä päivänä kaukaa nähneet. Kivi oli varsin kookas ja vaikuttavan näköinen.
Sieltä jatkoimme Termisvaaran harjanteelle ja edelleen länsihuipulle 1028,8 m. Huipulla laitoimme nimet huippukirjaan ja söimme suklaapatukat. Hyttysiä oli haitaksi saakka täälläkin, joten pian jatkoimme kulkua. Etenimme itähuipun pohjoispuolitse ja laskeuduimme melko jyrkästi lammen 811,2 m luo. Sitten laskeuduimme vielä jyrkempää kivikkorinnettä Termisjärven itäpäätyyn. Telttapaikka löytyi Termisjärven rannalta polun vierestä Jollan-Mallan juurelta, leiriydyimme siihen klo 12:00. Teltassa oli kuuma, pihalla oli hyttysiä ja mäkäröitä. Lepäilimme nauttien urheilujuomaa ja keksejä. Totesimme, että sää oli nyt liian kuuma patikointiin. Lepoa jatkui klo 16:30 saakka, silloin virisi idän suunnalta vilvoittava tuuli. Lähdimme päiväretkelle Jollanoaiville, 1026,3 m. Nousu oli aluksi jyrkkää ja kivikkoista. Kivikko koitui myös kädestä pudonneen kameran kohtaloksi, se rikkoutui. Ylempänä nousu oli loivempaa, vasta ihan lopussa oli taas vähän jyrkempää. Kivikkoa riitti koko matkalle, mutta se ei ollut pahimmasta päästä, lisäksi kivet olivat nyt kuivia, mikä helpotti kulkemista. Huipulta oli avarat näkymät joka suuntaan. Hyttysiä ei ollut.
Söimme kaksi suklaapatukkaa ja joimme vettä. Paluumatka teltalle sujui ongelmitta ja olimme siellä klo 19:12. Söimme Reiteraterian ja illan päätteeksi vielä kahvia ja kaakaota ja tonnikalavoileivät. Nukkumaan kävimme klo 23:00. Tämä päivä ei enää tuntunut kovinkaan rasittavalta.
Termisjärvi – Salmivaarat Lauantaina 8.7.2023 heräsimme klo 08:20, aurinko paistoi luoden lämpöään myös telttaamme, ulkosalla oli tuulta lännestä ja hyttyset sen vuoksi vähempänä kuin aiemmin. Reiteraamupalan päälle emme jaksaneet nytkään kahvitella vaan leirin purkamisen jälkeen klo 10:30 aikaan lähdimme etenemään kohti länttä. Kuljimme Termisjärven autiotuvalle, jossa tapasimme neljä muuta retkeilijää. Pidimme taukoa tuvan sisällä, keitimme kahvit ja kaakaot, söimme keksiä. Klo 12:15 jatkoimme polku-uraa eteenpäin. Sitten saimme ajatuksen lähteä nousemaan ylärinteeseen oikealle kohti Salmivaaroja, sinne suuntaan kulkivat myös mönkijän jäljet. Nousimme ensin 895 m korkealle huipulle, sieltä oli hyvät näkymät. Laskeuduimme sitten järvelle 797,4 m, pitkähkön etsimisen jälkeen löysimme järven rannalta paikan teltalle, leiriydyimme klo 14. Nautimme ensin urheilujuomaa, sitten lähdimme käymään teltan takana nousevalla 895 m korkealla huipulla. Siellä oli sopivasti tuulta, joten hyttysiä ei ollut. Loikoilimme huipulla auringossa pitkän tovin, söimme pari suklaapatukkaa siinä sivussa.
Sitten suuntasimme vielä etelään 845 m korkean Coahpebaktin huipulle. Siellä seisoessamme lensi Hornet-hävittäjä editsemme pitkin Dierpmesvaggia. Palattuamme teltalle keskityimme lepäämiseen ja ravinteiden saamiseen, söimme tonnikalaa, leipää, metvurstia ja savumuikkuja ja joimme savumuikkupurkin öljyt sekä urheilujuomaa. Tuulta oli nyt teltallakin sopivasti eivätkä ötökät haitanneet. Päivällisenä oli Reiterateria, iltasena vielä kahvia ja kaakaota ja suklaapatukat. Unille klo 22 jälkeen. Leppoisa päivä ja sää suosi. Kannatti nousta Salmivaaroille ja löytää näin hieno ja rauhallinen leiripaikka näinkin läheltä parkkipaikkaa ja vilkkaita vaellusreittejä.
Salmivaarat – Parkkipaikka Sunnuntaina 9.7.2023 heräsimme aamulla pilviseen säähän, ei kuitenkaan satanut. Reiteraamiaisen jälkeen purimme leirin. Edessä olisi nyt paluu autolle. Kuljimme ensin puron vartta Muvravaggiin, nousimme siitä jyrkästi Muurivaaran laelle. Sieltäkin on ihan hyvät maisemat. Laskeuduimme sitten seuraavaan kuruun ja siitä jyrkästi Masetvarrin laelle.
Huomioita: Heinäkuun alussa matalammilla korkeuksilla kulkiessa hyttyshattu ja/tai -myrkky olisi hyvä olla mukana. Salmivaarojen leiripaikka voisi toimia perusleirinä, jos joskus uskaltautuisi kokeilemaan tunturihiihtoa kevättalvella.